Eikä tätä kukaan enää lue. Hih. Aamukahvia yksikseen koneella. Tämä on kuin elämää ennen vanhaan. Milloin? Viime vuonna, aikana ennen maaseutua. Huomisesta alkaen nukun kolme yötä yksin. Eikun kaksi. Ansku tulee meille kylään yhdeksi yöksi viikonloppuna. Vaan kuitenkin, pyydän Mökökoiran turvakseni vierelle sänkyyn ja pelkään, että yön mörriäiset tulevat avoimesta ikkunasta kärpäsverkon läpi. Saa nähdä pidänkö ikkunaa auki vai laitanko sen sittenkin kiinni. Olen aika hassu vielä tällaisissa asioissa. Mutta onneksi on Mökö. Se ainakin karkottaa ihmistunkeilijat, jos sellaisia ikinä olisi taloomme tulossa. Sen haukkuääni oon suuri ja mahtava, suurempi kuin koira itse. Sellainen kumea ja raivokas: "Älä SINÄ tule meille!"
Minä en taas nyt jaksa kirjoittaa enää teille. Älä tuijota, menen pois.