Olit syntynyt kaksi vuotta liian aikaisin ja minulle tuli kiire saada sinut kiinni. Olit minua vahvempi ja varmempi, elin punaisen häntäsi suojissa pienenä kissanpentuna. Kasvamiseni oli aina liian hidasta minulle ja liian nopeaa muille. Minulla oli aina kiire; halusin hypätä yli menetetyn ajan saavuttaakseni sinut. Kerta kerran jälkeen, kun juoksit edelleni, niin itkin, voi luoja kuinka itkin! Olisin halunnut olla vertaisesi. Sen tähden lähettelin sinulle iltaisin pullopostina katkelmia Tähtiotsasta. Eräskin kuului näin:
"Ei enää synny sellaisia kuin sinä: päät kääntyivät kun astuit sisään, kuva tarkentui, musiikki tuntui hiljenevän. Näiltä nykyisiltä puuttuu kaikki loisto ja röyhkeys. Sinuun ihastuvat tytöt ja pojat, homot yhtä lailla: sitä voisi kutsua karismaksi."
Miten osuvaa.