Mut valtaa oudon äidillinen tunne- sympatiapuuska ja suojelunhalu.
On se niin väärin miten pojat ja miehet pörräävät ympärillä ja puhuvat vaikka mitä paskaa. Hyväksikäytetyksi tulemisen riski on suuri ja sydänsurut väistämättömiä.
Nuoret naiset tosin aivopestään ajattelemaan ettei se oikeastaan edes ole hyväksikäyttöä vaan oma valinta- seksiorjaksi myöntyvä on sinut seksuaalisuutensa kanssa, vapaa ja NIIN aikuinen. Muut tytöt kadehtii ja pojat hehkuttaa.
Herkkyyden ja viattomuuden katoaminen on jotenkin traagista. Kasvot on suloiset kuin enkelillä mutta käytös jotain ihan muuta.
Huolestuneena katselen sivusta miten joka toinen teinityttö haluaisi olla "bad bitch" ja ottaa taatusti vaikutteensa sellaisilta oksetuksilta kuin Rihanna ja Miley Cyrus. Ehkä tiedostamattaankin.
En keksi ketään iljettävämpää naista kuin tuo jälkimmäisenä mainittu. On muka niin hirveät paineet osoittaa "ettei ole enää pikkutyttö" ja hinkkailla itseään kieli ulkona niukoissa vaatteissa.
Mikä kiire teineillä on ylipäätään kasvaa aikuiseksi? Sama tosin päti omallakin kohdalla- pelotti aivan helvetisti että joku pitäisi "epäkypsänä" ja aina oli vakuuteltava että olen ikäistäni kypsempi.
Niinpä niin.
Näin parinkympin puolivälissä on sitten saavuttanut sen iän kun viimeistään on jo "uskottava aikuinen". Tai niin teinien halutaan ajattelevan.
Paitsi tämä ei olekaan hienoa. Tämän ikäinen bad bitch on lähinnä naurettava- ellei sitten satu olemaan jokin rock- tai poptähti ja silloinkin se on yhtä kulissia ja suurta illuusiota.
Todellisuus iskee vasten kasvoja kovalla voimalla:
Lopulta hautaudut kuitenkin massan sekaan ja seksuaalisuutesi ei enää kohahduta ketään. Tiedossa tuttua ja turvallista parisuhdeseksiä jonkun Teron tai Mikan kanssa kerran-pari viikossa kunnes tylsistyttää niin että itkettää.
