Jotenkin en usko.
Miehelle vartalo on kuin "työväline"- ja näin ollen on huomattavasti helpompi suhtautua objektiivisesti, hakemalla ratkaisua ja toteuttamalla se. Ilman sen suurempia tunnemyrskyjä.
"Juu, tullut muutama liikakilo. Alan käymään salilla ja herkut pois. Piste."
Nainen:
"Miten mä voin olla tällänen helvetin virtahepo... miten mun mies edelleen haluaa mua? Haluaakohan se edes oikeasti? Ketäköhän se miettii seksin aikana? Ei vittu. Tästedes lahnailen peiton alla piilossa. Näytänköhän ihan naurettavalta seksikkäissä alusvaatteissa? Varmaan mun mies vaan säälii mua. Ostan mummoalkkarit... ei, vaan muotoilevat alushousut! Pakko saada pömppis piiloon... Oon täydellinen epäonnistuja! Mitä mä nyt alan tekemään? Vatsoja mainostauoilla? Joogaa? Spinningiä? Juoksen ulkona? Apua, ehkä jooga on liian kevyttä... Mutta toisaalta en mä halua sellaseksi suorittajaksi! Kauhee stressi ja stressiin tulee kuitenkin huomaamattakin syötyä vaikka mitä! Jos vaikka eroaisi kun seurusteluhan lihottaa, kaikkihan sen tietää! Miksei mun mies ole sanonut mitään? Kuitenkin se on koko tän ajan ajatellut että en ole sama nainen johon se alunperin ihastui!"
(NOU HÄTÄ...)