uneni ovat harvoin normaaleja.. tällä kertaa söin oreganoa ja chillasin jonkun kans, jutellen asioista.. myöhemmin sitten askarteluhuone oli kuin pommin jäljiltä ja hiuksiani oli lattialla noin kokonaisen eläimen verran..
tyttöni kävi kylässä ja lahjoin häntä.. :) no OK.. webbikameran ostin vaan hänen puolestaan, hopeakorvakorut voitin arpajaisista ja Morrissey'n lipusta saan rahat myöhemmin..
ainoa asia, mistä en saa rahaa, mutta joka ei myöskään maksa varsinaisesti minulle mitään on enempi symbolinen ele. annoin luonnosta löytämäni sydämenmuotoisen kiven.. kuulitte aivan oikein.. sydämenmuotoisen kiven.. ja ei.. en ole sitä hionut tms., se on vaan muotoutunut tuollaiseksi. mietin et olisiko pitäny kaiverruttaa siihen tyttöni nimi.. mutta silloin se ei olisi enää ollut samalla tavalla luonnollinen, samoin kuin oma sydämeni.
samoin kuin tuo kivi, olen itse samanlainen: lämmin kun minua kohdellaan lämpimästi, kylmä kun kohdellaan kylmästi, ulkoisesti kova mutta samalla rosoisella tavalla kaunis, uppoan veteen jos minut sinne heitetään.. ja kun uppoan.. menen pohjaan asti, jään sinne jos minua ei nosteta sieltä.. omin avuin en siihen enää kykene. voimani ovat huvenneet, eikä kivinen sydämeni lyö enää.. ei lyö.. enää. jos on koskaan edes lyönytkään. lyönyt, muttei vasten kasvoja.. ei mustia silmiä, tai jos on, niin enempi niiden valuneiden maskaroiden yms. takia, jotka eivät silmiäni ympäröi.. (luonnollisesti meikatut silmänympärykset: unettomuuden ansiosta violetit rinkulat, tummat kulmat ja ripset.. ..kovin kuuttia)
~O~