IRC-Galleria

samalla kun poistin kuviani galleriasta, huomasin että voisin editoida varjokuvani uudenlaiseksi.. (toisin sanoen se näyttää samalta, mutta värisävyt vain vaihtuivat).

samalla kuin editoin oman kuvani, yritin saada tehtyä kaverille (aikoja sitten) lupaamani version halloween-kuvasta, mutta aina kun sain yhden osan kuvasta hienoksi.. toinen meni pilalle.. jotenkin universaalin totuuden makua tuossakin.. :)

no, ehkä jonain päivänä saan tuon valmiiksi.

~O~

Jos ystäväsi pyytää sinua baariin 'yhdelle', varaudu siihen ettet kävele omin jaloin kotiin.. Se matematiikka, jota sinä käytät, ei ole samaa kuin ystäväsi käyttämä. Hänen mielessään 'yksi' on 'pari', 'pari' on 'muutama' ja 'muutama' jotain viiden paikkeilla..

Niin, ettäs tiiät.. ..senkin tamperelainen.. ja sinun miehesi..

Tämä pieni pää ei kestäisi teidän laskutaitoanne :) vaikka olikin kivaa..

asiota, joista huomaa olevansa onnellisesti seurustelusuhteessa:
käsi kädessä käveleminen, pussailu/suuteleminen, pitkät ja hartaat halaukset (Maj Karman sanoin: muita mä halaan, susta mä haluan pitää kii..) ja se, että käyttää itsestään ilmausta me.. (mitä näin kuninkaallisena henkilönä olemme tehneet jo aiemmin) ..sekä tietysti tietynlainen positiviinen läheisriippuvuus :)

tämä on saanut minut miettimään niitä ihmisiä, jotka elävät kaukosuhteissa.. jos minulla on vaikeata päästää viereltäni tuo toinen puoliskoni, niin minkälaista helvettiä mahtaa olla, jos oma rakas asuu toisella paikkakunnalla?
Vastauksena varmaankin 'pahimmanlaatuista helvettiä'.. toisaalta, jos tarvitsee 'omaa tilaa' niin tuossa tapauksessahan sitä on.. monia, monia kilometrejä..

Toinen asia, aikavyöhykkeet.. mielipiteeni siitä, että asun eri aikavyöhykkeellä kuin muut, vahvistuu päivä päivältä.. tosin nyt siihen on syynä tuo tuleva talvi, joka ajaa minut kohti omaa luolaani ja talviunia..

..zZz..

Näissä ympyröissä ei ole tilaa särmikkäille, näissä piireissä ei lastenleikkejä katsota suotuisasti. Halkaisijasi puolikkaan verran pääsin lähemmäksi, keskipisteeseen keskelle piiriäsi, vaan en päässy osaksi säteesi aikaansaamaa tuloa.

Tällä kehällä ei saa kiertää vastapäivään.. -Entä myötäpäivään? -Ei nyt käy, tule takaisin illalla, mutta muista, ettemme suvaitse yökyläläisiä.
Ei, näissä piireissä ei pidetä pyjamabileitä.

Päästin sinut lähelleni.. pääsin melkein iholle.. 'älä koske ympyröitäni'..

Kenties emme vain kulje samoissa piireissä? Minä kuljen niissä, missä kuljetaan iloiten käsi kädessä, sinä niissä, joissa puhutaan selän takana asioista, joiden luulin olevan kahdenkeskeisiä. No, se joka nyt sanoikaan, että suhteessa on aina enemmän kuin kaksi, Onnitteluni, olit oikeassa.

Palkintosi saat noutaa luotani, tosin et kävele kotiin.

Jotenkin sitä, en tiedä, tahtoisi uskoa(?) siihen, että tämä kerta.. ja tämä ihminen, on se johon voi luottaa ja joka ei petä. Sitten kuitenkin joka kerta huomaa sen, kuinka väärässä voikaan olla..

sitä antaa toiselle monta mahdollisuutta selittää tahtonsa ja toiveensa, ja sitten kun on itse varma siitä, ettei tarvitse pelätä.. niin siinä vaiheessa, sitten vedetään se matto jalkojen alta.. 'joo en mä haluakaan sua..'

Mikä vittu nykyajan ihmisiä vaivaa? Eikö heille enää opeteta kuinka toisia kohdellaan?..

Taidanpa tästä lähtien kantaa puukkoa mukana.. puukottakoot selkään tai sydämeen samantien..

miNÄ
EN
keStä
ENää..

"mä pyysin tuhoa, kaikki jäljet minusta.. kulta, tuhoa.. kaikki jäljet..
Mä sanon suoraan, ilman korulauseita, mä en kestä.. mun täytyy mennä.
Mä en tunne täältä ketään, alas meen viiniä vetään.. melankolia, melankolia, melankolia.. meidät saa.."

Maj Karman Kauniit kuvat..

...................................................................................................................................

Näin äsken (=yön aikana) ihanaa, pelottavaa ja omituista unta:
Olin kotona Espoossa, ja olimme hankkineet lemmikiksi tiikerin. Oli ilmeisesti talvi jo ja siskoni kiipeili katoilla lakaisemassa lumia pois. Huusimme äidin kanssa hänelle, että heti pois sieltä, ennen kuin putoat ja satutat itsesi. Sisko vain jatkoi puuhiaan..
Minä, isä ja tiikeri olimme katsomassa ensin olohuoneen ikkunasta siskoa ja kun menimme ulos olikin vuodenaika vaihtunut.. tiikeri ei ollut enää iloinen nähdessään meidät vaan hyökkäili kimppuumme. Minun oli alistettava ihailemani eläin, ettemme kuolisi.. ja kun tajusin, että hänellä oli vain nälkä syötimme hänelle kuivamuonaa ja perunalaatikon tähteitä.. Pian tiikeri oli taas iloinen ja halasin&rapsutin&painin sen kanssa kuin ennenkin.. :)

Jos joku keksii tästä jonkinlaisen selityksen, niin antaa tulla.. Valitettavasti täytyy sanoa, että unistani tämä on melkein sitä selkeintä osaa..

Mut pitää kiirehtiä.. opiskelemaan,
~O~

^^Uudemmat - Vanhemmat^^

Tänään ei ollutkaan kieliopinkoetta, vaan se oli se eilinen.. joten päädyin leffavuokraamoon heti sen aukaistua ovensa.. Kung-fu Hustle ei ollut vielä tullut ja niinpä päädyin digikameran kanssa kävelemään Vartiotorninmäelle (Turun taidemuseo?) ja sieltä puistojen kautta Samppalinnaan.. Jotenkin hauskaa huomata et osaa sentään vielä jotain tehdä.. kuten toivottavasti noista kuvista ja editoinneista näkee..

Peace, Love, Unity & Respect.
~O~