IRC-Galleria

Ei murtuneita luita mutta pelko ja viha pysyy, katkeruus ja epäusko siitä että joku mun läheinen voi tehdä mulle jotain tuollaista. Mun on muutenkin vaikea puhua pahasta olostani ennekuin astia läikkyy yli äyräidensä, ja viikko sitten se sitten kai teki niin. Istuin tunnin akuuttipolin psykiatrilla, välillä huusin, välillä itkin, mutta helpotti. Nyt on rauhallinen olo, tasapainoinen ja pelkotilojakaan ei ole enää niin usein.

Mä en nuku. Mä en syö. Mä vaan tuijotan kattoa kun makaan sängyssä, pää täynnä tyhjää. Mua ei yksinkertaisesti ole enää. Eilen mä yllätyin kun yhtäkkiä turtumuksen läpi puski reaktio. Pete tuli vastaan ulkona. Mä sain hysteerisen naurukohtauksen kun se alko selittää miten paha olo SILLÄ on kaiken tän takia. Mä nauroin ja nauroin, ihan sekopäisenä, olin ku joku osastolta karannu mielenvikanen. Päässä napsahti, synapsit räjähti. Se pelkäs mua sillä hetkellä. Ja se tuntu helvetin hyvältä.

Kello on yli 8:00 ja Käräjäoikeus on auki. Mä lähden hakemaan lähestymiskieltoa.

Now I will tell you what I've done for you
50 thousand tears I've cried
Screaming, deceiving, and bleeding for you
And you still won't hear me
Don't want your hand this time, I'll save myself
Maybe I'll wake up for once
Not tormented...Daily defeated by you
Just when I thought I'd reached the bottom

I'm dying again...

I'm going under
Drowning in you
I'm falling forever
I've got to break through
I'm going under

Blurring and stirring the truth and the lies
So I don't know what's real and what's not
Always confusing the thoughts in my head
So I can't trust myself anymore

I'm dying again

So go on and scream
Scream at me
I'm so far away
I won't be broken again
I've got to breathe
I can't keep going under


Evanescence - Going Under

(joskus sitä ei vaan pysty selittämään miltä tuntuu, joten antaa lyriikoiden puhua mun puolesta)

Käsi on nyt sitten kämmenestä kyynärpäähän saakka lastoitettu. Huomenna lääkäri soittaa tulokset, onko luut tai hermot vaurioituneet niin pahasti että se vaatii toimenpiteitä.

MÄ EN VITTU PYSTY KÄYTTÄMÄÄN TOISTA KÄTTÄNI LAINKAAN JA JOUDUN KIRJOTTAMAAN YHDELLÄ SORMELLA!!!!!!!!

Ei suihkua, ei peseytymistä, piti värjätä hiukset. laittaa Halloweenin keikalle uus hieno mekko...

Sairaat eläimet lopetetaan kun ne kärsii tarpeeks. Miks mun pitää kärsiä kun oon täysin turha ja hyödytön ja alustava arvio on että mulla on hermostovaurio joka vaatii leikkauksen?!

Ja kaikki tää yhden saatanan PETRI VIRTASEN takia.

Pelaamassa biljardia keskivikkona. Tuttu kundi mukana pelikaverina. Kaikki meni hyvin, seuraava jonossa pelasi voittajaa vastaan.

Kunnes.

Pete: *vääntää mun käden alas niin että mä joudun kumartumaan* "Tajuaksä et mä rakastan sua?!"

Minä: "Pete, rauhotu. Päästä irti."

Pete: "Sä jätät sun kihlatun ja alat oleen mun kanssa!"

Minä: *alkaa pelätä* "En jätä. Mä rakastan sitä. Päästä kiltti irti."

Pete: "Mä satutan sua..." *nappaa kiinni mun sormista ja vääntää niin kovaa että mä huudan kivusta*

Minä: "Lopeta, oo kiltti, toi sattuu, pliis oo kiltti lopeta!"

Pete: *ei lopeta ennenkuin kaks vartijaa tulee paikalle* "Hei, se oli vahinko, mä vähän yliarvioin voimani,halusin vaan pitää sua kädestä kiinni. Niinku ihan kaverina vaan. Kai sä nyt tajuat et mä en oo ikinä satuttanu sua enkä ikinä tuu satuttamaan??"

Niinpä niin...

Vartijat: *katsoo kun mä itken ja tärisen lattialla ja pitelen vahingoittunutta kättäni* "Eiköhän tää oo aika selvä juttu." *heittävät Peten ulos*

Lääkärissä: "Sulla on vasemman nimettömän nivelet sijoiltaan ja nivelsiteet revenneet."

Poliisilaitoksella: *teen rikosilmoituksen*

Seuraavana päivänä:

Pete soittaa: "Moi, mätuun kahville sun luo."

Minä: "Pysy kaukana musta."

Pete (ärsyyntyneenä): "Ooks sä vieläkin kiukkunen siitäet mävähän pidin sua kädestä kii?"

Minä: "Mulla meni nivelet sijoiltaan ja nivelsiteet repes."

Pete: No se nyt on vaan sormi, se on kahen päivän päästä ihan ku et ois sitä loukannukkaan."

Minä: "Ai MÄ loukkasin sen? Niin juu, mullahan on tapana vääntää niveliäni sijoiltaan..."

Pete: "Äläny jaksa tollasesta pikkujutusta..."

Minä: "Mä joudun pitämään metallituettua lastaa tossa sormessa kolme viikkoa."

Pete: "Oot sääki vittumainen kiukuttelija, tollasista mitättömistä asioista... Se on vaan sormi!"

Minä: "Sormi jolla mä en pysty soittamaan pianoa enkä kitaraa kolmeen viikkoon. Sä tiedät mitä soittaminen mulle merkitsee."

Pete: "No kolme viikkoo sinne tänne, entä sitte? Mä tuun nyt sinne ja me puhutaan."

Minä: "Sä ilmestyt mun oven taakse niin täällä on poliisit kolmessa minuutissa." *sulkee luurin*

Lähitulevaisuudessa: Oikeudenkäynti ja lähestymiskielto.

I'm not a stranger
No I am yours
With crippled anger
And tears that still drip sore

A fragile flame aged
Is misery
And when our hearts meet
I know you see

I do not want to be afraid
I do not want to die inside just to breathe in
I'm tired of feeling so numb
Relief exists I find it when
I am cut

I may seem crazy
Or painfully shy
And these scars wouldn't be so hidden
If you would just look me in the eye
I feel alone here and cold here
Though I don't want to die
But the only anesthetic that makes me feel anything kills inside

I do not want to be afraid
I do not want to die inside just to breathe in
I'm tired of feeling so numb
Relief exists I find it when
I am cut
Pain
I am not alone
I am not alone

I'm not a stranger
No I am yours
With crippled anger
And tears that still drip sore

But I do not want to be afraid
I do not want to die inside just to breathe in
I'm tired of feeling so numb
Relief exists I found it when
I was cut

Plumb -Cut

PAINOINDEKSI-LASKURI
Paino: 49 (kg)
Pituus: 163 (cm)

Painoindeksi: 18.4

Alipaino: alle 20
Normaalipaino: 20 - 25
Lievä ylipaino: 25 - 30
Huomattava ylipaino: 30 - 35
Vaikea ylipaino: 35 - 40
Sairaalloinen lihavuus: yli 40


Niin varmaan!Alipainoinen, hah! Ja vaikka olisinkin, niin sitä alipainoa on liian vähän. 17 olis hyväksyttävä painoindeksi. Mitä siitä että ihmiset valittaa kun mä en syö enää nykyään, mitä se niitä liikuttaa? Mä en halua olla hoikka, mä haluan olla LAIHA. Ja kyllä, mä tiedän mihin tää lopulta johtaa; ensin mä tiputan sen 5 kiloa minkä aion tiputtaa vielä, sen jälkeen alan ajatella että jos nyt vielä muutama kilo pois... Enkä mä edes välitä. Laihuudesta on tullut mulle pakkomielle. Mä tiedän varsin hyvin ettei edes viidentoista painoindeksi poistais mun henkistä pahaa oloa eikä ratkasis yhtä ainutta mun ongelmaa, luultavasti päinvastoin, mutta mun sisällä on joku hirviö joka ei päästä musta irti, joku uus organismi, eliö joka uneksii omasta tuhostaan. Enkä mävoi sille mitään. Mä valehtelen kaikille syöväni kolme kertaa päivässä ja jos joku kysyy lähdenkö ulos syömään niin väitän että oon just syönyt ja oon ihan täynnä, että joku toinen kerta sitten... Tietystikään sitä toista kertaa ei tule. Terapian tarpeessa? Ehdottomasti, tiedetään, mutta kun mä en HALUA olla normaalipainoinen joten tuskin mistään terapiasta on apua jos ihminen ei halua parantua.

Mä lupaan etten anna painon laskea alle neljänkymmenen kilon.

Oikeesti. Ehkä.

Ja sitäpaitsi 49kg on 163-senttiselle täysin normaalipaino. Indeksit valehtelee.

Niin, ja mulla oli noin 10 vuotta sitten anoreksia josta 'toipuminen' oli helvetin vaikeaa. Mutta niinhän sitä sanotaaan että anoreksia on sairaus josta ei koskaan parane kokonaan. Mä en vaan tajua mikä tän nyt laukaisi uudestaan, tiedän kyllä kaiken vaaroista joita tää sairaus aiheuttaa, ja silti... Onko se niin vaikeaa oppia ekasta kerrasta?

Ilmeisesti on.

I have just one request. In the next photo shoot like that, take all of your clothes off. All of them. Thank you.

-Jade

PS.Now that I think of it, he might not actually be Jesus at all. Quite the opposite actually. Hello, Antichrist! I mean come on! How many of you would follow him into the world of carnal sins if he asked. Hmmm? *raises hand*

Tuntuu että kaikki menee päin helvettiä. En osaa oikein nauttia mistään, tänään kävin sentään kaveria moikkaamassa ja seoli ihan kivaa (Mira<3). Ja hienoa oli se kun kuulin laihtuneeni. No, onhan noi mun vaatteet mystisesti suurentuneet parissa kuukaudessa niin että kaikki vanhat saa kuskata kirpparille, mutta kyllä mä vielä 5 kiloa tiputan. Ainakin.

Tää on taas tätä henkistä pahoinvointia. Paskaa tulee niskaan joka tuutista, vituttaa, panettaa, tekis mieli vetää pää sekaisin keinolla millä hyvänsä. Oon valvonut taas kolme yötä putkeen, sitä ennen meni 8 päivää niin että valvoin joka toisen yön ja nukuin joka toinen yö 2-4 tuntia, yleensä 2. Jaa miksi? Unettomuus on hieno juttu. Sekottaa pään mukavasti eikä unilääkkeetkään auta, tulee vaan sellanen kiva olo ja eikun jatketaan valvomista. Auttaiskohan heroiini? Lähtis ainakin taju.

Vittu mä olen päästäni sekaisin.

Galtsu on taas vaihtteeks paskana eikä suostu lisäämään kuvia albumeihin, päiväkirjaan eikä mihinkään muuallekaan. Ihme että antaa kirjottaa sentään...

Nojoo, enpä ole yllättynyt tästä. Eläköön Irc-galleria...