Talvi kamppailee olemassaolostaan, koettaa ängetä paikalleen väen vängällä, mutta syksy vastustaa kynsin ja hampain tahtomatta luovuttaa. Eilinen ihana taikatalvi on kohta kuin muisto vain, sade piiskaa ja muuttaa ihanaa lunta kiduttavan hitaasti mutta varmasti vetiseksi loskaksi. Mua pitäis ahdistaa, ja osittain ahdistaakin koska toivoisin niin jo talven voittavan tämän raastavan kaksintaistelun, mutta tässä hetkessä, tuijottaessani ikkunaan, ei kuitenkaan masenna. Epätodellisen mukava olo.
Pisarat iskeytyvät lasiin ropisten, ja valuvat kimmeltäen alas pintaa. Jouluvalot ikkunassa värittävät ne pieniksi kimalteleviksi, punaisiksi helmiksi.. Jostain syystä tekee mieli taas juoda teetä.
Lunta on vielä, se valaisee maata ja taivasta, eikä ole pimeää. Ehkä se on tärkeintä.