Katson sinua kun nukut. Makaat hiljaa. Näytät kuolleelta. Rintakehäsi kohoaa tuskin huomattavasti.
Näytät hyvin rauhalliselta, onnelliselta. Katson kasvojasi.
Liikautat päätäsi, astun nopeasti takaisin varjoihin.
Palaan takaisin viereesi.
Huomaan vieressäsi makaavan henkilön. hän on kietonut kätensä ympärillesi ja nukkuu myös rauhallista, unetonta unta.
Siirrän katseeni taas sinuun.
Otsallesi on pudonnut kiehkura. Laskeudun viereesi. Hipaisen poskeasi ja siirrän kiehkuran sivuun.
Hiuksesi ovat punertavana ryöppynä tyynylläsi.
yöpöydälläsi oleva kello näyttää 4.58. Se soi kahden minuutin päästä, mutta et tule sammuttamaan sitä.
Et tule tekemään enään mitään.
Viivytän tuota viimeistä minuuttia niin pitkälle kuin mahdollista. Halua että muistat minut viimeisenä, et tuota saastaa joka makaa vieressäsi.
Avaat silmäsi ja painan liipaisinta. Kuuluu laukaus.
Silmiisi jää lasittunut katse. Tuo katse jää silmiisi ainiaaksi.
Painan kellon pois päältä ja kävelen parvekkeelle.
Katson horisonttiin. Kyyneleet valuvat poskillani noustessani kaiteelle.
Entä jos en pääsekkään luoksesi?
Entä jos minua rangaistaan siitä mitä tein?
Otan sen riskin, koska en voi elää täällä.
Katson nousevaan aurinkoon ja hymyilen sille, nauran sille.
Ponnistan kaiteesta ja liidän taivaan halki. Olen kuin suuri lintu.
Suljen silmäni ennen kuin iskeydyn maahan.
En tunne enää mitään.