Päällemme sataa kevyttä puuterilunta.
Katson sinua. Olet hiljaa, niin kuin kaikkina muinakin päivinä.
Istun viereesi ja huokaisen-
Otan kitaran selästäni.
-Tein uuden kappaleen. Haluatko kuulla?
Et vastaa taaskaan, joten alan soittaa.
-If we are the movie, you be the right guy.Lopetan, mutta et taputa. Et kehu, et sano mitään.
-Meille tuli muuten kutsu Aadan ristiäsiin. Eivät kai ole kuulleet.
Palaan mielessäni päivään, jona lakkasit puhumasta.
-Hei! Se on mun paikka! huusit ja töytäisit minua kevyesti olkapäähän.
Nauroin, kun nostit minut syliisi ja pyöritit ympäri pihaa.
-Mennään nyt. Sanoin, kun laskit minut alas.
Kävelimme käsikädessä autolle ja sullouduimme takapenkille.
Herään mietteistäni, kun musta kissa kävelee ohitsemme.
Hymyilen, kun muistelen tuota päivää.
Palaan ajatuksiini.
Iltä hämärtyi, kun olimme ajamassa juhliin.
Juhliin, joihin emme ikinä päässeet perille.
-Turvävyö kiinni. Sanoit kun ajoimme pikkuisella tiellä.
Autossa olijat nauroivat, aavistamatta että oli viimeinen kerta, kun sinä naurat.
Ajoimme juuri junaradan yli, kun auto sammui.
Kuulimme lähestyvän junan äänen.
Juuso yritti käynnistää moottoria, mutta se ei ollut yhteistyöhaluinen.
-Menkää nyt ulos! huusit ja yritit avata oveasi.
-Vittu!
Kaikki tunkivat vasemmanpuoleisista ovista.
Kului vain hetki ja tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt.
Kaikki tapahtui hidastetusti. Kuna juna törmää autoon.
Sinä sen sisällä.
Havahdun muistoistani.
Lumisade on lakannut.
-Muistatko miten tapasimme? kysyn, mutta et vastaa taaskaan.
-Kyllä mä luulen, että muistat. Sanon ja hymyilen.
-Mun täytyy nyt lähteä. Tuun taas huomenna.
Lähden ja jätän sinut yksin.
Lähden kokemaan uusia asioita, jotka voin palata kertomaan sinulle.
Lasken kukan hankeen viereesi ja kävelen pois.
Hankeen jää jalanjälkeni.
Seuraava, joka käy täällä, näkee miten kävelen pois luotasi, pois haudaltasi.