IRC-Galleria

Donerstag, noinundzwanzigste November: B-luokan mallikansalainen otti ja oivalsi, että Bern on iso paikka. Siellä piti odotella kahta muuta oman elämänsä sankaria (Luis ja Paul) puolisentoista tuntia - kuka muka on sanonut että latinoiden aikataulut saattavat valahtaa reisille? - ennen varsin valaisevaa rupattelutuokiota YFU:n toimistotiloissa. Kyseinen luukku oli vähän kauempana keskustan tunnelmavaloista, ja sinne löytämiseenkin kuluikin tovi jos toinenkin.

Saimme kuulla suurista linjauksista, epäonnistuneista vaihto-oppilaista ja empatia-kyvyttömistä isäntäperheistä. Syytökset sujahtelivat kyllä meistä reippaasti ohi, ja tapaamisten järjestelyille näytettiin vihreää valoa. Kaiken kaikkiaan siis positiiviseen valoon itsensä asettava kokemus. KOnkreettisena lopputuloksena otimme myöhemmin omatoimisesti sähköpostitse yhteyttä muihin vaihto-oppilaisiin ja teroitimme paria yksityiskohtaa, jotka eräiltä heistä oli jäänyt hieman huomiotta. Hurraa-huutoja oli aiheuttanut mm. juna-asemalla yön yli aamujunan odottelu, isäntä-perheiden sääntöjen yms. avoin rikkominen YU-kokousten takia ynnä muu turvallinen ja moraaliltaan kestävä kokonaisuus.

Jälkikäteen paineltiin junilla oikein kolmisin sympaattiseen asuin-keskittymään "Hutwil" ja tarkasteltiin vuokralle ottamaamme mökkiä kahden viikon päässä siintävien YFU-kekkereiden näkökulmasta. Paikasta jäi varsin positivinen jälkimaku keittiöineen ja tulisijoineen, että kyllä meidän siellä kelpaa. Nukkuminen tosin tapahtuu lattialla, joka luonnollisesti on kivetty. Tuon lauantai-sunnuntai yön unoset saattaa jälkikäteen muistua varsin peräänantamattomana ja vilpoisana mielikuvana.

Meidän moldovalaisvahvistus Ana jäi tässä vaiheessa kotiovelleen trio Turmion - tunnetaan myös nimellä Shipishipiclub - suunnatessa takaisin juna-aseman kulmille. Paria junanvaihtoa myöhemmin kyyhötin bussissa, eikä aikaakaan kun oma koti kullan kallis siinsi taas näköpiirissä.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu reissua Luzerniin YFU:laisia katselemaan, reissua Saksaan Ensiferumia katselemaan, reissua Hutwiliin YFU:laisia katselemaan ja vararehtorille valittelua jottako eikö se luokkako voisi vaihtua. Huomenna toki olisi koulua, mutta kielikurssi ajaa edelle siinä määrin tehokkaasti, että eipä siinä nokan koputtamista taida olla. Tämän jälkeen mennään kielikurssin suhteen teemalla "Vielä kerran, pojat!", sillä armoton loppu häämöttää näiden lauantai-pelastusten suhteen.