En pysty sitä ymmärtämään, että miksi joku haluaa tappaa viattomia teinejä. En ole koskaan ennen kuullut yhden henkilön tappaneet melkein sata ihmistä ja selvinneen siitä vielä itse hengissä. Mitä syytä sellaisella henkilöllä on edes elää enää? Jos vihaa yhteiskuntaa, niin tappaminen ei ole se ratkaisu, joka poistaa ongelmat. Norjan massamurhaajan hyökkäyksen kohdistaminen nuoriin ihmetyttää, enkä voi sitä järjellisesti käsittää. Pommin asettaminen oli hirvittävä teko, mutta se ammuskelu oli silti itselleni paljon pahempi asia sulattaa. Aina tuntuu, että mediassa se suosituin uutinen on se, joka pitää sisällään suurimman uhriluvun. Tiedotusvälineet eivät kerro läheskään kaikkea mitä maailmassa tapahtuu. Lähi-idän ikuisista itsemurhapommittajista ei kerrota usein, mutta niitä nyt arvaa jo muutenkin tapahtuvan päivittäin. Rikoksia tapahtuu kokoajan jossain, mutta näin suuret uhriluvut ovat pohjoismaissa jo suorastaan vieras käsite, eikä täälläpäin uskoisi mitään tuollaista tapahtuvan. Suomen kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä juuri ne kouluammuskelutapaukset.
On hirveän vaikea määritellä paha tai hyvä ihminen. Oikeastaan me kaikki olemme pahoja ja paholainen asuu meissä jokaisessa, mutta se millä tavoin puramme vihan sisältämme, määrittänee asemamme yhteiskunnassa. Jotkut eivät luultavasti edes tiedä mistä viha on lähtöisin tai miksi turvautuvat siihen. Viha ja pelko hallitsevat aika vahvasti maailmaa ja aseilla jos millä voidaan tuhota kaikki mitä niin kovasti yritetään saavuttaa rauhanomaisin keinoin. Jos ihmiset eivät ikinä opi hillitsemään vihaansa ja kostonhimoaan, kohta ei ole enää jäljellä toivoa paremmasta yhteiskunnasta. Norjan massamurhaajan teot eivät millään tavalla tehneet maailmasta parempaa. Se ei tehnyt maailmasta huonompaa kuin ennen, mutta se pysäytti varmasti monet miettimään omaa turvallisuuttaan. Poliisitkaan eivät voi estää kaikkea sitä vääryyttä, mitä kaikkialla tapahtuu, mutta se on niitä asioita, joille minä en voi mitään tehdä.
Elokuvissa on aina sankareita, jotka pystyvät estämään psykopaatteja toteuttamasta aikeitaan ja pelastavat päivän, ja teloittavat pahikset brutaaliin tyyliin, mutta todellisuudessa se ei aina ole niin helppoa. Ehkä ei kannata liiaksi elokuvia tähän sotkea kun todellisuus on hyvin eri asia. Ne on käsikirjoitettu, mutta todellisessa elämässä ei voi olla varma mitä tapahtuu. On mahdotonta paneutua norjan massamurhaajaan tämän syvemmin, kun en tunne hänen taustaansa yksityiskohtaisemmin, mutta ei se minua kiinnosta, hänen tekonsa puhuvat puolestaan ja sen kärsivällinen vuosien suunnittelu. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa viattomia ihmisiä, paitsi itsepuolustus on sallittu keino. Sota on eri asia kun siellä kaikilla on aseet ja tarvittava koulutus, mutta jos vastus on aseeton teini, joka on vielä kaiken lisäksi luullut tekijää poliisiksi, se on suoraan verrattavissa teloitukseen.
Lopuksi on vielä sanottava, että ymmärrykseni loppuu tähän ja jatkan omaa elämääni ilman turhaa pelkoa huomisesta. Norjaan muuttamisaikeisiini tämä tapahtuma ei vaikuta. Hulluja ei pääse karkuun minnekään, jollei sitten avaruuteen. Yksikään norjan massamurhaajan uhreista ei halunnut kuolla. Näin ei saa tehdä, mutta minä en voi tehdä näille hulluille mitään. En mielelläni ajattele sitä, että jos minut ammuttaisiin, mutta jos alan sitä pelätä, mitä tästä elämästä tulisi? Ei minun tarvitsekaan ymmärtää maailman menoa. Minä en itse tuhoaisi viatonta elämää suotta. Se mitä huomenna tapahtuu, sen näkee sitten. Viha on syvältä, mutta vielä on toivoa, jos ihmiskunta haluaa pelastua. Sitä ei ehkä voi pelastaa tulevalta tuholta, mutta minun on mahdoton nähdä tulevaisuuteen. En halua sitä, että pohjoismaissa olisi yhtä vaarallista asua kuin missä tahansa muuallakin. On niin ikävää, etten voinut saada tekijää tuhoamaan itseään teinien sijaan.
On turha sanoa enää miltä tuollaisten uutisten kuuleminen tuntuu. Elämä on tuskallista niille, jotka ovat menettäneet läheisiään terrorismin ja muun väkivallan vuoksi. Turha jatkaa enempää, etten vain pääse itse masentumaan. Jälkiviisaina yritämme estää tällaisia enää tapahtumasta, mutta niitä silti tapahtuu aina silloin tällöin. Ehkäpä juuri silloin kuin niitä vähiten osataan odottaa. Toivottavasti norjan massamurhaaja ei pääse helpolla tästä. En pidä mahdottomana sitäkään, että joku hänen tappaisi, mutta se ei ole minun käsissäni. Ihmiskunnan historia pitää sillään niin paljon vääryyttä, ettei siitä kannata sen kummemmin selitellä. Älkää pelätkö huomista hyvät ihmiset. En tiedä millainen tämä teko olisi ollut silloin jos kaikki ammutut olisivat halunneet kuolla, no enpä lähde ollenkaan näin tyhmälle linjalle.
Ehkä kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää, jos jaksan. Ei kannata kirjoittaa jos ei tykkää aiheesta.