IRC-Galleria

Erilaisissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajien kasautuminen lähiöihin on yksi tärkeimmistä syistä kotoutumisen ja integraation epäonnistumiseen.

Virallisen totuuden mukaan asiat menevät pieleen, koska maahanmuuttajien asuttamissa lähiöissä on inherentisti jotain vikaa. Ts. että "maahanmuuttajat asutetaan ongelmalähiöihin". Kilpailevan (ja esimerkiksi allekirjoittaneen jakaman) näkemyksen mukaan lähiöistä tulee ongelmalähiöitä juuri siksi, että niissä asuu paljon maahanmuuttajia. Maahanmuuttajat tekevät lähiön ongelmaiseksi, koska a) kolmannen maailman maahanmuuttajat tuovat mukanaan ne arvot ja asenteet, jotka ovat tehneet heidän lähtömaistaan ongelmamaita, ja b) maanmiehistä koostuva lähiöyhteisö vie heiltä halun, tarpeen ja mahdollisuuden vapautua huonoista asenteistaan ja integroitua länsimaiseen elämäntapaan. Ongelma on sitäkin suurempi monikultturismin nimeen vannovassa yhteiskunnassa, jossa integroitumiseen ei kannusteta vaan se jätetään kokonaan tulijan oman harrastuneisuuden varaan.

Näistä nyanssieroista huolimatta vallitsee melko laaja konsensus siitä perusoletuksesta, että kasautuminen synnyttää ongelmia. Valkoinen väestö alkaa muuttaa asuinalueelta siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajien osuus kipuaa n. 20 prosenttiin väestöstä. Tämä ei johdu pigmentinpelosta vaan esimerkiksi siitä, että maahanmuuttajilla on yleensä kantaväestön edustajia enemmän lapsia, jolloin 20 prosentin osuus koko väestöstä tietää 50 prosentin osuutta koulunsa aloittavista. Mitä enemmän koulussa on kieli- ja kulttuurirajoitteisia oppilaita, sitä suurempi osuus käytettävissä olevista resursseista, siis ajasta ja rahasta, kuluu kriisinhallintaan ja kaikenlaiseen erilaisuuden kohtaamiseen. Normaali vanhempi ei halua, että hänen lapsensa joutuu käymään tällaista koulua.

Muita tekijöitä ovat rikollisuus ja äänekkäiden, notkuvien nuorukaisjoukkojen synnyttämä turvattomuudentunne.

Keskittämisen vaihtoehto olisi hajasijoittaa maahanmuuttajia joko kunnan sisällä tai kuntien välillä. Hajasijoitus kunnan sisällä ei ole mahdollista, koska rahattomat muuttajat joudutaan asuttamaan sinne, missä on tarjolla halpoja, kunnallisia asuntoja. Tämä tarkoittaa etäällä kalliista keskustoista olevia lähiöitä. Sitä, miksi maahanmuuttajat joudutaan asuttamaan lähiöihin, olen käsitellyt mm. kirjoituksissa Mustien ja valkoisten tuloeroista ja Pariisin palosta. Hajasijoitus kuntien välillä taas on hankalaa, koska maahanmuuttajat eivät halua hajasijoittua, ja vallitsevan lain oloissa kaikilla Suomessa laillisesti oleskelevilla on oikeus valita asuinpaikkansa.

Keskittyminen on siis väistämätöntä. Tämä on toki todettu muuallakin. Kaikkien vähänkin suurempien länsieurooppalaisten kaupunkien kyljessä tai ympärillä on sensitiivisiä vyöhykkeitä, joiden status vaihtelee, maahanmuuttajien määrästä suoraan riippuen, nuhjuisen ja epämukavan (Turun Varissuo), katastrofaalisen (Malmön Rosengård) ja sotatilaisen (Pariisin Clichy-sous-Bois) välillä.

Vaikka todellisia vaihtoehtoja maahanmuuttajien keskittämiselle ei ole osattu esittää, se on kuitenkin tarjonnut poliittisesti korrektin selityksen integraation epäonnistumiselle. Lisäksi se on poliittisesti korrektiin maailmankatsomukseen sopivalla tavalla ylläpitänyt kantaväestön syyllisyyttä, sillä asutuspolitiikkahan on viime kädessä kantaväestön käsissä oleva asia. Ja koska syyllisyys ongelmiin on tärkeämpää kuin ongelmat itse, kantaväestön syyksi todettu integraation epäonnistuminen ei ole kelvannut perusteeksi hillitä ongelman kasvamista uusia maahanmuuttajia vastaanottamalla ja keskittämällä.

Sitten tapahtui paradigman muutos. Yhteiskuntatieteiden maisterin Kerttu Weissenfeltin tuore väitöskirjatutkimus Lapin yliopistosta kertoo, että turvapaikanhakijoita ei pitäisi sijoittaa pienille paikkakunnille. Heidät tulisi sijoittaa isoihin asutuskeskuksiin, ja samasta paikasta tulleet ihmiset pitäisi sijoittaa samaan paikkaan:

"Usein turvapaikanhakijat tulevat yhteisöllisistä kulttuureista, joten sukulaisuussuhteet ovat heidän turvansa."

Turva mitä vastaan? Integroitumista? Tulijoiden kulttuuri on yhteisöllinen siksi, että lähtömaissa yhteisö on yksilön ainoa sosiaaliturva, mutta Suomessa tätä ongelmaa ei ole. Lisäksi on epäselvää, miksi sukulaisuussuhteiden tärkeys on perustelu sille, että samasta paikasta tulleet sijoitetaan samaan paikkaan. Eivät kai kaikki somalialaiset tai sudanilaiset ole sukua keskenään?

Weissenfeltin perustelut lähtevät siitä, mitä maahanmuuttajat haluavat. Heidän haluamisensa sekoitetaan siihen, mikä olisi heidän etunsa. Jokainen lapsiperheen vanhempi, luultavasti moni muukin, ymmärtää, että nämä eivät ole sama asia. Maahanmuuttajat haluavat asua omien maanmiestensä ja -naistensa ympäröiminä, koska ihmisellä on luontainen halu pitää kiinni omista elämäntavoistaan ja vieroksua uutta ja vierasta. Ihminen ei halua assimiloitua vieraaseen elämäntapaan, varsinkaan, jos hän on kasvanut kulttuurissa, johon on sisäänrakennettuna luja usko oman elämäntavan ja kulttuurin ylivertaisuuteen. Omassa avarakatseisuudessamme meidän on hyvin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että suurin osa maailman kulttuureista on juuri tällaisia. Pohjattoman omahyväisiä, itsekkäitä, joustamattomia ja suvaitsemattomia.

Kolmannen maailman ihmiset eivät tule Eurooppaan siksi, että he kuollakseen haluaisivat omaksua länsimaisia arvoja. He tulevat muista syistä, ja heillä on vahva, tiedostettu tai tiedostamaton, pyrkimys muuttaa uusi kotimaansa samanlaiseksi kuin vanha kotimaa.

On selvää, että maahanmuuttajat haluavat keskittyä, mutta on yhtä selvää, että tämä keskittyminen ei palvele heidän etuaan, koska se estää heidän integroitumisensa ja siten tuottavan osallistumisensa vastaanottavan yhteiskunnan toimintoihin. Niinikään on selvää, että se ei palvele vastaanottavan yhteiskunnan etua, koska yhteiskunta joutuu rikollisuuden ja tulonsiirtojen muodossa maksamaan tulijoiden integroitumattomuudesta.

Weissenfelt, joka edustaa tiedostavan toiseustieteen viimeistä sanaa, ajaa vastaanottavan yhteiskunnan ja kantaväestön syyllisyyden kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Kotouttaminen tapahtuu väärin, jos maahanmuuttajat keskitetään samaan paikkaan, mutta se tehdään väärin myös, jos heidät hajasijoitetaan. Koska muita vaihtoehtoja ei edes teoreettisesti ole, kotouttaminen tehdään kaikissa tapauksissa väärin. Koska kotoutuminen epäonnistuu sekä keskittämällä että hajauttamalla, ja koska kummassakin tapauksessa päätösvastuu on kotouttajalla eli yhteiskunnalla, syyllinen epäonnistumiseen on kaikissa tapauksissa yhteiskunta.

Mistä seuraa, että kun maahanmuuttoon vaaditaan malttia aiempiin huonoihin kokemuksiin vedoten, tiedostaja voi todeta: "Kyllähän maahanmuutto olisi menestyksekästä, ellette kotouttaisi väärällä tavalla." Väärän tavan ollessa mikä hyvänsä tapa, jolla kotouttamista kulloinkin yritetään. Koska kaikki tavat ovat vääriä, on varmistettu kantaväestön pysyvä syyllisyys maahanmuuton epäonnistumiseen. Koska tulevia maahanmuuttajia ei saa rangaista sellaisesta, mikä on kantaväestön syytä, syyllisyys tarjoaa myös pysyvän perustelun epäonnistumaan tuomitun maahanmuuttopolitiikan jatkamiselle.

Tämä asetelma varmasti tyydyttää ideologisesti Weissenfeltiä ja kumppaneita. Kantaväestön syyllisyyden tarjoamassa hekumassa kieriskellessään he voisivat kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, mitkä ovat epäonnistuvan mutta siitä huolimatta jatketun maahanmuuttopolitiikan seuraukset sille yhteiskunnalle, jossa he itse lapsineen joutuvat elämään. Tulevaisuus tarjoaa tulta ja verta, muita näköaloja ei ole. Meillä vallitsevat samat luonnonlait kuin Ruotsissa, Ranskassa ja Saksassa. Kreutzbergin, Rosengårdin ja Clichy-sous-Bois'n tie on Varissuon ja Vuosaaren tie.

Lämmittääkö se syyllisyys siinä vaiheessa?

Väitöskirjassaan Weissenfelt todistaa myös, että suvaitsevaisuus on fiksujen ihmisten juttu:

"...kaikkein kovimmat asenteet turvapaikanhakijoita kohtaan ovat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla työskentelevillä ihmisillä. Kaikkein myönteisimmin turvapaikanhakijoihin suhtautuivat yrittäjät ja korkeasti koulutetut ihmiset."

Niin. Mitäpä arvelette, kenellä on ensi käden kokemusta lähiöiden turvapaikanhakijoista? Sosiaali- ja terveysalan ihmisillä? Vai vauraammilla kulmilla asuvilla yrittäjillä ja korkeasti koulutetuilla?

Pispalasta kotoisin oleva Katariina Lillqvist on kuulemma tehnyt animaatioelokuvan, jossa Mannerheim esitetään "helvetin kiirastulessa" istuvana homona, ja Yle on päättänyt sisällyttää sen ohjelmistoonsa.

Paitsi Kata-tädin yleissivistyksen puute (kiirastuli ei sijaitse helvetissä, vaan on välietappi matkalla taivaaseen), minua ärsyttää tämän metakan tekopyhyys.

Lillqvist ja Yle kuvittelevat olevansa suuriakin sanan- ja ilmaisuvapauden puolustajia pilkatessaan monien veteraanien idolia, mutta Muhammed-jupakan aikana oli vähän eri ääni kellossa. Yksikään suomalaislehti tai -kanava ei uskaltanut julkaista suuren julkisuuden saaneita pilakuvia, koska toisten tunteiden tahallinen loukkaaminen ei kuulemma ole viisasta eikä hyväksyttävää.

Lillqvistin mukaan "tämä oli hieno testaus Ylen sananvapauskannasta". Näemmä Ylen sananvapauskanta on se, että kilttien ja hyvätapaisten ihmisten tunteita saa loukata, koska he eivät äidy väkivaltaisiksi.

Uutisissa on viime päivinä kerrottu, että kolme tupakkatauteihin sairastunutta naista hakee jättikorvauksia alan yhtiöiltä. Naisten mukaan tupakkayhtiöt ovat menneinä vuosikymmeninä johtaneet heitä harhaan kessuttelun terveysvaikutuksista. Se minulle ei ole vielä oikein valjennut, miksi juuri nämä kolme olisivat oikeutettuja korvauksiin, kun tupakka on vienyt terveyden aika monelta muultakin.

Mutta yrityksen puutteesta syöpäkääryleiden valmistajia ei ainakaan voi syyttää. Useimpien muisti ei varmaan ulotu vuoden 1994 tupakkaoikeudenkäynteihin. Silloin Helsingin yliopiston professori Ismo Virtanen anatomian laitokselta vakuutti oikeudessa, että tupakoinnin ja syövän - tai sen puoliin minkään muunkaan sairauden - välistä yhteyttä ei ole todistettu. Hän oli lääkärikunnassa mielipiteineen kutakuinkin yksin.

Myöhemmin sitten kävi ilmi, että Virtanen oli saanut tupakkateollisuudelta 280 000 markkaa konsulttipalkkioita, joista hän ei ollut maksanut veroja. Oikeus tuomitsi Virtasen veropetoksesta, mutta syytteet väärästä valasta hylättiin.

Vaikka tupakkateollisuus ja sen puhemiehet muuta väittävät, on näyttö tupakoinnin ja keuhkosairauksien välisestä yhteydestä ollut melko vahvaa jo puoli vuosisataa. Ensimmäisistä pätevistä tutkimuksista ja tupakanvastaisesta työstä saavat kunnian - kenties hieman yllättäen - natsisaksan lääkärit. Näin jälkikäteen ajatellen körssin vastustaminen tietysti sopii kansanterveydestä ja -puhtaudesta innostuneille natseille kuin nenä päähän.

Terveysfasistien tupakanvastaisessa lehdessä "Reines Luft" (puhdas ilma) kirjoitettiin mm. tupakoinnin ja syövän yhteydestä, ja pääteltiin eri maiden tilastoista, että niissä maissa jossa miehet tupakoivat enemmän kuin naiset, on heillä myös enemmän keuhkosairauksia. Natsit rahoittivat myös ensimmäisen tapaus-verrokki -tutkimuksen keuhkosyövän ja tupakoinnin yhteydestä, ja osasivat epäillä tupakoinnin altistavan myös sydänsairauksille.

Tupakan vastainen työ ulottui huipulle saakka. Savuttomaksi tiedetty Hitler mm. määräsi, että sotilaiden tupakka-annos tulisi säännöstellä niin pieneksi, että se rohkaisisi lopettamaan. Tupakoinnista pidättäytyvät sotilaat saivat tilalle suklaata tai ruokaa. Aatu ilmoitti röökin olevan "yksi ihmiskunnan vaarallisimmista myrkyistä" ja arveli sen olevan "punaisen miehen kosto valkoisen miehen tuomasta viinasta". Huomaa kuinka tupakoinnin kieltävässä julisteessa sikari on varustettu neekerin kuvalla - polttaminen yritettiin esittää rappiorotujen paheena.



Körssi julistettiin kansanviholliseksi (Volksfeind), ja ennennäkemättömän korkea tupakkavero oli neljännesvuosisadan aikaansa edellä. Heinrich Himmler kielsi SS-miehiä tupakoimasta virantoimituksen aikana, ja sauhuttelijoilla ei ollut asiaa moniin julkisiin rakennuksiin. Kun elintarvikkeet olivat sota-aikana kortilla, ei raskaana olevien naisten sallittu ostaa tupakkaa lainkaan. Tupakointi junissa ja busseissa kiellettiin, koska Hitler oli henkilökohtaisesti huolestunut naispuolisten konduktöörien altistumisesta savulle.



Sodan jälkeen tupakoinnin vastainen liike kuivui kasaan, kun sen johtohahmot tappoivat itsensä, joutuivat vankilaan tai teloitettiin. Samaiset herrat olivat näet vastuussa myös satojen tuhansien "elinkelvottomien" vammaisten ja mielisairaiden systemaattisesta murhauttamisesta. Jotta fasismin ikeestä vapautuneet saksalaiset pääsisivät jälleen sauhuttelemaan estotta, lahjoittivat amerikkalaiset veronmaksajat ja tupakkatehtaat ystävällisesti 93 miljoonaa kiloa tupakkaa osana Marshall-apua.



Natsien kontolla on kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Tupakan uhrien määrä puolestaan kasvaa joka vuosi viidellä miljoonalla. Määrällisesti syöpäkääryleillä taitaa siis olla jo korkeampi bodycount, mutta onko se laskettava lieventäväksi asianhaaraksi, että riskeistä tietoiset länsimaiset tupakan uhrit saavat syyttää lähinnä itseään?

Koska sana pakkoruotsi on kuulemma asenteellinen ja ikävä, ehdotan että sitä ryhdytään virallisissa yhteyksissä kutsumaan tahdosta riippumattomaksi ruotsiksi, aivan kuten pakkohoitokin on nykyään tahdosta riippumatonta hoitoa.

Pakkoruotsissa ja pakkohoidossa on sekin yhteinen piirre, että molemmissa tapauksissa asiakas ei ymmärrä omaa parastaan. Kyselytutkimusten mukaan 67-72% suomalaisista kannattaa - vailla parempaa ymmärrystä - ruotsinopiskelun vapaaehtoistamista. Onneksi elämme edustuksellisessa demokratiassa, joten edustajamme voivat suojella yksinkertaista kansaa tällaisilta villeiltä päähänpistoilta.

Kaksikielisen palvelun tuottamiseen kuluva aika ja resurssit ovat tietysti pois jostakin muusta, men sådant är livet. Niin kauan kuin Suomessa on vielä yksikin pelkkää ruotsia puhuva mummo hengissä, ei voida edes kuvitella muuta vaihtoehtoa - kaikille suomenkielisille on opetettava, mitä ovat förstoppning ja avföringsprov.

Ja vaikka he osaisivatkin suomea, on muutamalla sadalla tuhannella suomenruotsalaisella oltava yhdenvertainen oikeus saada palveluita äidinkielellään. Muutamalla sadalla tuhannella ruotsinsuomalaisella ei tätä oikeutta ole, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että toiset ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Siis tarkemmin sanottuna, ruotsi on virallinen kansalliskieli Suomessa, koska Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia. Suomi ei kuitenkaan ole virallinen kansalliskieli Ruotsissa, koska tässä tapauksessa yhteinen historia on yhteinen vain toiselle osapuolelle. Tuliko selväksi?

Kuulemma pääkaupunkiseudulle on palkattu maahanmuuttajataustaisia lääkäreitä, jotka osaavat vain ensimmäistä kotimaista. Hampaiden mädäntyessä suuhun ruotsia osaamattomaan hammaslääkäriin turvautuminen saattaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tällainen periaatteista lipsuminen johtaa kuitenkin kaltevalle pinnalle. Ennen pitkää joku venkoilija keksii kysyä, että jos virolainen lääkäri pärjää mainiosti Suomessa osaamatta ruotsia, eikö kotimaisillekin lääkäreille riittäisi vain suomen osaaminen?

Kielitaitovaatimusten suhteen on siis valittava tiukka linja, vaikka hintana olisikin muutama jonoon kuukahtanut potilas. Potilaita tulee aina lisää, mutta suomenruotsalaisen kulttuurin valo on vaarassa sammua ikuisiksi ajoiksi, ellei sen liekkiä ruokita säännöllisin uhrauksin.

Suomalainen yhteiskunta ja koulutusjärjestelmä kokivat valtavan shokin myöhään sunnuntai-iltana, kun sanomalehden verkkokeskustelussa esitettiin kautta aikojen ensimmäinen älykäs ja perusteltu mielipide.

Noin iltayhdeksän aikoihin nurmolainen Velimatti Stanza kirjoitti nimimerkillä “Hannes Fastighet” Helsingin Sanomien uutiskeskusteluun, että hänen mielestään pansuolan käyttö ei ole sen terveellisempää kuin tavallisen suolan, sillä hän käyttää sitä kumminkin tuplasti enemmän ruuanlaitossa sen mauttomuuden vuoksi.

Stanzan mielipide herätti välittömästi laajaa huomiota mediaväen keskuudessa.

“Toden totta. Tässä meillä on kirjoittaja, joka pysyy asiassa, perustelee kantansa omakohtaisella kokemuksella yleistämättä sitä koko yhteiskuntaan ja kohottamatta itseään kaikkien muiden yläpuolelle. Tekstissä ei myöskään mainita kertaakaan sanoja aktivismi, Töölö, ennen vanhaan, silloin kun minä olin nuori ja hipit töihin. Hämmästyttävää. Yhdyssanatkin oikein", pohtii tiedotusopin professori Lahjoitus Virassa.

Aiemmin lähimpänä älykkään argumentin rajan rikkomista oli nummelalainen Martta Ville-Kuusinen, jonka viimekeväinen yritys kuitenkin kariutui viime metreillä. Ville-Kuusinen katsoi, että “ei nuoret mitään tiloja tarvi, menisivät Venäjälle, siellä saavat pampusta vittu minä oon katkera ihminen".

“Muuten hyvä, mutta kansalaisjournalistinen ote puuttuu", kommentoi Virassa.

Saudi-Arabian kuninkaan armahduksen myötä 19-vuotias nuori nainen säästyy puolen vuoden vankeustuomiolta.

Saudi-Arabian kuningas Abdullah on on armahtanut raiskauksen uhrin saamaan vankeustuomion.

19-vuotias nainen tuomittiin 200 raipan iskuun sekä kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen sen jälkeen, kun hän oli joutunut seitsemän miehen raiskaamaksi.

Tuomio tuli siitä, että nainen oli ollut autossa miehen kanssa, joka ei ole hänelle sukua.

jOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ..
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITETTAVASTI PELKURI!

...omistan mp3-soittimen. Osaan melkee käyttää sitä.

Iran on luokitellut rapmusiikin laittomaksi. Päämääränä on kitkeä tämä "siveetön" musiikki muslimimaasta.

- Rapissa ei ole musiikinlajina sinänsä mitään vikaa. Rivojen sanoitustensa vuoksi rap on kuitenkin luokiteltu laittomaksi, ilmoittaa musiikin arvioinnista vastaava viranomainen Mohammad Dashgoli.

Kulttuurin ja islamilaisen ohjauksen ministeriössä työskentelevä Dashgoli kertoo, että raplaulajat ja -studiot jäljitetään poliisin avulla. Hänen mukaansa suuri määrä rapsolisteja on jo tunnistettu.

Iranin viranomaiset ovat toistuvasti moittineet länsimaiden kulttuuri-invaasiota ja turmeltunutta länsimaista musiikkia. Ne ovat Iranin johdon mukaan uhka islamilaisille arvoille.

http://youtube.com/watch?v=nWr6ec2zEyE&feature=related http://youtube.com/watch?v=yH8b5ruc_-E&feature=related http://youtube.com/watch?v=leEsz9ci5XE&feature=related http://youtube.com/watch?v=M2Ize9piRWw