1.
Niinku vuori sun edes, oon ihan jotain muuta/
Tukeva poika, ja tottunu esittämäl soittaa suuta/
Vihastuttanu, ihastuttanu ja sit viel neutralisoinu tunteita/
Mietiny näit sanoi pitkään, jopa monii tunteja/
Et tajuisit vihdoinki, ettet tunne mua paskan vertaa/
Kun mua ei vaan voi siihen toiseen minään vertaa/
Oon lopulta jotain ihan muuta, kun sä näät pinnalta/
Mus sykkii moni veri, ja suurimpana se vihan valta/
Kun kiusattu lapsena, ja saanu paljon kritiikkii/
Oppinu ettei voi tapella, jos sit menee helposti rikki/
Mut silti haastanu riitaa, ja kärsiny itsepäisyydestä/
Mut oon vaan peloissani, ja siin syy kestää/
Kestää mun oikkuja, ja kaikkee mitä virheil ansainnu/
Mut vittu jokaikinen vinoilu, on must ihan ansaittu/
Enkä pelkää ketään, vaik kuin uhotaankin/
Mut tiiän ite itteni parhaiten, ja kaikki muut pudottasin/
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
2.
En ehkä nyrkein mut viimeistään sanotuksin/
Mutten oo sellasen, mielummin yksin patoutusin/
Vaik käsi puristuu nyrkkiin, ja viha pinnassa/
Niin oon rauhaa rakastava, ja pidän jalat maassa/
En leiju ilmas, en egoo turhalla paskalla iltasin/
Vaik monesti tuntenu ylpeyttä, ja osin sitä iltasin/
Kun hämärtää, ja pääsen vihdoin sit sinne hämärään/
Voin olla yksikseni, ja tiedän ettet mua nää/
Tätä parempaa asiaa, en tiiän enkä ehkä tuu tietää/
Kun onnistu tajuu, et helppo yksin omissa oloissa viettää/
Kun saanu sanoillani, itteni pussiin ristiriidalla/
Siks mielummin hiljaa, ja kaiken massan alla/
En näytä kasvoja, vaan pakoitan itteni piiloon jälleen/
Kun helpompi olla joku toinen, kun ittensä särkee/
Eikä ketään sitä huomaa, jos oon jotain muuta/
Ja tätä voi jo säälittäväks luulla/