1.
Anteeks kulta pieni, mut välil tuntuu siltä ettei mikään oikeen nappaa/
Vaik kuin pyrin olee hyvä, mut silti mä oon se ketä ottaa isku vastaan/
Panostanu elämään just niin paljon, kun ollu tarvetta panostaa/
Nyt päivät pitkät itken sitä, miks oon aina niin huonoissa varoissa/
Elämän pitäs olla pitkä ja onnellinen, mut sitten tajuun faktat/
Kun sattuu ja kaduttaa, sekin et parhaat kaverit haistattaa paskat/
Sydän jääny puoli tiehen, sielukin sattunu katoomaan taivaalle/
Ruumis laahustaa eteenpäin, ja mä haistatan paskat maailmalle/
Ehkä olis pitäny isää kuunnella, ottaa opiks sen hyvistä neuvoista/
Mut anteeks virheistä, mä lupaan kuunnella nyt vakavasti neuvojas/
JA vaikka oonki kussu pahasti kaiken, koulukin päin persettä/
Niin rakastan tätä kaikkee paskaa, ja erityisesti rakastan perhettä/
Joka mut kasvatti, piti musta kiinni kun olin lähellä irti kasvamasta/
Siis toisin sanoin, oppi ikään, mut varo oppiis sit kaatumasta/
Oikeesti hyvän elämän salat on just se et oppii pitää kiinni/
Mut vaik tajuunkin tän kaiken, mä päästä aina irti silti/