1.
Henki vetää jälleen, mua alemmas pohjaan/
Mietin varjojen syytä! Miks ne mua aina ohjaa/
En antanu niille valtaa! Mut ne otti sen vallan/
Ja mitä vaikeemmaks menee, sitä enemmän tilaa annan/
Pelkkää vihaa kannan! Mut silti pelkään vihata/
Jotain jota rakastan! Oon aivan pihalla/
Miten tää pitäs ottaa! Miks tää mu verottaa/
Pieni poika! Vaikee jatkaa omaa eloaan/
Pelottaa! Tulisko joku matkaani elottaa/
Tilanteet oikein ohjaa! Ja virheet selostaa/
Etten toistas virheitä! Jotain tulee päivittäin/
Mä kun rukoilen tätä, nyt ja tässä näin/
Oon henkisesti uupunu! Mun jalat puutunu/
En jaksa pitkään! Mun sydä on murtunu/
Mä oon täst puhunu! Käyny kaikki maholliset hoidot/
Mut silti tajunnu vaan! ettei rakast toist oo/
2.
Pirstoutunu mieli, ikuista lepooni mietin/
Pois kaikest pahast mielin! Liian pahas vietin/
Aikani ja nyt kaipaan jo toista paikkaa elää/
Nyt kun oon yksin! En pelkää kuollakaan enää/
Ketä tänne jäis suree? Ei kukaan jos siihen tulee/
Ei ketään haluu tuntee! Vieres pelkät mun murheet/
Ei kukaan haluu tukee! Kun ei se muutenkaan tuota tulosta/
Hymyilen vikas kuvas! Toivosin et muistat mut tosta/
Etten ollu masentunu! Olin iloinen ja hauska ystävä/
En halunnu olla paha! En halunnu satuttaa yhtäkään/
Siittä voitte olla varmoja!