On jengii jotka astuu kehään, muttei koskaan pukahda/
Ja niitäkin löytyy! Jotka ei sitten vaieta uskalla/
Elämä on, kun lohkasu hyvää sämpylää/
Kokonaisuus kattava! Mut sen saa helposti särkymää/
Ei purasun jälkeen hohtava! Moni ei koskis enää/
Purasijan pakko jatkaa! Jos se tahtoo enää/
Elämän niinku syömisenkin voi jättää kesken/
Monelle se on erhe! Monelle, se ainut mitä kesken/
Kaikki muu hoidettu! Tai näin ne luulee/
Ei kestä kulkee, kun tulee vasta tuuleen/
Ei näin sais tuntee! Sil tää ei oo pakko pullaa/
Mut aina pitäs ja kyhl löytyy tukee ja turvaa/
Miks vinistä! Miks kaikesta niin vitusti inistää/
Edes vahvinkaan ei kestä kuulla pitkään tota kitinää/
Turvat tukkoon! ja syöksykää keskelle elämää/
Lopeta itkut! Ja opi vihdoin elämään/