1.
Ei sitä oo luvattu, et helppoo elämää/
Ehkä katto pään pääl, mut makaa selällää/
Tippa ei tapa, mut se voi viedä mennessään/
Ajatus voi olla hyvä, mut muuttuu sitä tehdessään/
Urakka ei ota loppuakseen, jos ei alotakkaan/
Mitä sil on välii? Laskutkin voi heittää takkaan/
Jos ei huvittaskaa! Niit poiskaa maksaa/
Viedä elämänsä! Kurkottamal yhä syvemmäs paskaan/
Kaiva käsin! Kaiva syvälle sinne asti/
Viel kaupan päälisiks muistele sitä kun olit lapsi/
Miten helppoo, oli olla vaan äidän huolen alla/
Elää faijan rahoilla, oli huoletonta vallan/
Mitään ei tuu ilmatteeks! Mut sä eli siivellä/
Mut mitä nyt? Kun kukaan ei tauluas sivellä?/
Pitää maalata se ite! Maalata väreillä/
Mistä tietää! Et valitsee ja kulkee oikeita teitä?/
K.
Kyynnikko, taakseen katsoja! Masentunut/
Valinta on oma! Ootko se paleltunut?/
Ulkon yksin penkillä! Vaiko jotain muuta?/
Hohdon keskellä? Joka puolel kimaltas kulta?/
Siis tee jotain! Toteuta ittees vihdoin/
Kato ulos ikkunast! Kato mitä se sois/
Sulle mahdollisuuden, kokee uuden/
Alun ja sit joskus lopun tost murheest/
2.
Valot on pääl, mut onks ketään kotona?/
Mitä sä teet sit? Josset sä elämältäs mitää odota?/
Syytät toisii, päättäjii, johtajii, rahakkaita?/
Mut silti se oot sä! Ketä oman pääs tyynylle painat/
Jälleen yhen arvottoman päivänki jälkee/
Pyydän ystävänä! Ota jo se järki kätee/
Tee elämälles jotain! Älä oo tollanen enään/
Pari askelt eteenpäin! Niin paremmin heräät/
Kun nyt tuntuu, et oot kärttysämpi jatkuvasti/
Ja veikkaampa vaan, et toi tulee jatkumaanki/
Jos et ota niskastas kii! Ja ala toteuttaa asioita/
Mä en jaksa enää! kokenu tarpeeks näit tarinoita/
Jotka ei vedä pelkästään päähenkilön mukanaan/
Vaan lähimmät sivuhenkilöt, myös kuopataan/
Pohja mutiin! Sinne synkkyyden teille maleksii/
Ymmärrä siis! Mä oon saanu täst iha tarpeeksi/