1.
Maailman kuva, näkemyksensä uhri nyt ja ikusesti/
Musta valko väri, painettu kaavoihin pirullisesti/
Tunteen vuoto, ilmaisee heikot ja vahvat puolet/
Ja sä taistelet piillotaakses ne kunnes kuolet/
Ja niin monet nuoret, on jo kuollu ja kuopattu/
Kun menny piiloon ettei niit avuliaat oo huomannu/
Pyydellä nyt anteeks vanhemmilta, tätä kaikkee/
Elämistä ja kuolemista, voi kuinka se on vaikeet/
Ei empatiaa, ei mitään mikä helpotas tuskaa/
Ja ne kaikki loukkaukset! Sut lopullisesti murskaa/
Alistaen alemmas kun mitenkään mahdollista vajota/
Kun huomannu senkin, et olis helpompi olla varjoissa/
Näkemättä päivääkään, ja unelmoimatta sitäkään/
Pakkohan sitä murskautuu, kun ei opita pitämään/
Mistään tilanteesta, jota luoja nyt meille suonu/
Hymyy ei näytetä millään, ja hyvät hetket on pois juotu/
K.
Siivil kannatellu taakka, revennein muistoin/
Niinku sorsa lammessa, ne viereltä ui pois/
Jossei niitäkään ruoki, ne karkaa voi/
Yhtä hyvin kaikota, samallai kun ne toi/