IRC-Galleria

k.2x
Ovi onneen lukossa, lukon avain hukassa/
koitan löytää, mut kädet täysin kurassa/

1.
Väritön maailma, värit syvällä taivaassa/
Kuljen polkuani, mutten löydä sitä taivasta/
Huolii liikaa, paikasta minne en pääse/
Kaikki samat sanat mielessä, ne hyökkää päälle/

Sanat ei tuo onnee, vaik niitä metsästän/
Nyt kun jotain on, siihen kiinnitän elämän/
Mä luotan liian helposti, ja liian useasti/
Kun kadehdin kavereita, kun ne elää upeasti/

Sydän rakkautta, muistois vaan liian monta tapausta/
Hyvästä ja pahasta, niin muistelen sitä halausta/
kun viimesen kerran sillon nähtiin, alla taivaan/
Nyt ei ees puhuta, ja sua tosissani kaipaan/

K: 2x
Väritön maailma, ja sua niin kaipaan/
kaikki oli toisin, kun sillon sain enemmän aikaan/

2.
Nyt kun katson eteen, enkä taakseni nääkkään/
Olen valmis nyt tähän, voin sut vihdoin jättää/
Rauhaan omaan eloosi, voin vaan jatkaa/
Olin tyhmä, enkä tajunnut ensin sitä faktaa/

Musta tullut taistelija, en tarvi sulta tukee/
Joo oon heikko, mut en silti hävinnyt mikä siihen tulee/
Taistelus taistelen loppuun, en tu hävii/
Ja jos jokin on totta, tänne asti jo pääsin/

Sä et muhun luottanu, etkä uskonu muhun yhtään/
Mut kato mua, kun mä seison nyt täs/
Seison pystys ylpeenä, ja tiiän et tulee ongelmii lisää/
Mut mikä elämään tulee, niin sitä pitää/

Enhän mä pelänny sillonkaan, kun yhes oltiin/
En vaan saanu susta kiinni, siks ite otin/
Kiinni siit mitä tarvin nyt, ja ehkä aina/
Nyt onni lähempän kun koskaan, eikä se paina/

K. 2x
Ulotun ulottumistani, kohti maali suoraa/
Mutkat ja alamäet, juoksen suoraan/
Kohti huippua, ennen kun sitä edes huomaa/

3.
NYT KAIKKI TOISIN, en oo sama jannu enää/
Oon oppinu kaikkee, oon oppinu elää/
Enkä enään pelkää, Vaan sain kiinni siittä/
Mistä toivoin jo sillon, ja nythän se ei riitä/

Oon taistelija, sotilas maailmassa riittämättömässä/
Taistelen silti vaik, taistelenkin sodassa mitättömässä/
Halusin vaan rakkaan, ja senhän mä nyt löysin/
Nyt rakkaani vierellä, ja myös pysyn siin/

Anteeks en enään pyydä, jos en väärin tee/
Mut ei oo mun syy, jos sait väärän käsitteen/
En oo sankari, mut oon sotilas täällä puolella
Ja kaiken mitä mä teen, teen sen sit huolella/

Usko mua kun sulle sen kerron nyt ja ikusesti
Oon tääl tänään ja mieli pysyy tääl ikusesti
Usko mua kun sulle sen kerron nyt ja ikusesti
Oon tääl tänään ja mieli pysyy tääl ikusesti

K. 2x
Ulotun ulottumistani, kohti maali suoraa/
Mutkat ja alamäet, juoksen suoraan/
Kohti huippua, ennen kun sitä edes huomaa/

K: 2x
(Jau!), Kohtalo vetää mua peliin sisään/
En oo sydämmetön, mut pelailen lisää/
Pelkäänkö sitoutuu? vai haluunko pesää?/
Tunteet sisäl, ei vaan anna huutaa perään/

1.
Hej bella, astu mun eteen et ehin tsekkaa/
Oot tarpeeksi mulle, kun alan taas pelaa/
Mun ei tarvi petaa, kun en ikin kotiin ehi/
Saan naisen kun naisen, tässä pelis/

Ei tehä tätä vaikeeks, mennään suoraan asiaan/
Kyhl sä neiti tiiät, et haluun ainoostaan rasiaa/
Voidaan jättää flirtti toisille, muhun se ei tepsi/
Oon tarpeeks hyvä, ettei mulle kelpaa ku seksi/

Skandaalin tapaan, juoksen pesästä pesään/
Anna mun siis olla, näin tunnen et elän/
Kadulkin ku kuljen, huomaan pari chiksii/
Oon niin hyvä, etten niihin tarvi ees niksii/

Kaksistaan ihan kivaa, mut kaveris kelpaa mukaan/
Kokeillu kaikkee, mut tykästyny nopeeseen puuhaan/
Vaatteet pois ja petiin, miks sitä viivyttelee/
Kyhl sitä sit vanhempana yhtä ehtii viihdyttelee/

K.2x

2.
(hahahaa) älä yritä liikoi, ei se sua auta/
Sun pitää olla malli, muttei sellanen lauta/
Mä painan viikos enemmän muijii, kun etupenkin herrat elämäs/
Ja leijun niin korkeel, et tuntus kun olis siivet selässä/

Bellat diggaa liikaa, mut siin ei oo mitään pahaa/
Enkä mä ees pystys laskee, kuinka monta munkaa makaa/
Jos jollain valittamista, siit et pelaan pelii/
Sellasta viel, mitä moni ei pysty pelaa pelin/

Ei oo mun vika, enkä mä niitä naisii käske tulla/
Mun lakanoitten väliin, vaik kysynkin mun mukaan/
Oma valintahan sekin on, et ne lähtee/
Eikä siin vikaa, et haluu naida tähtee/

Oon komeeks pojaks, niin sairaan ihana/
Niin ne kaverit sanoo, ja ei oo turhaa mua ihailla/
siltikään en oo tunteeton, kyhl mä oon rakastunu/
Mut siin suhtees, vaan oon pakostakin sydän pakastunu/

K.2x

1.
Vanhast tottunu olee aina kaikkee vastaan/
Ajat muuttuu, mut mä astun vielkin paskaan/
Ironist kyl mut, just päässy irti, ja silti on taakkaa/
Kaikki aina luulee et on iha helppoo jatkaa/
Mut aina kun vähänki mielimaas ja vituttaa/
Pitäs olla niin ilonen, ja ei sais yhtää vituttaa/
Oonhan mä pyrkiny esittää, ja olla esillä/
Mut mitä vittuu taas? mitä välii on sillä?/
Et ooks mä edes vai takas, vai näyks mä ees/
Joka jannu kuka tuntee tän, on samas venees/
Tietää ettei oo helppoo, nousta paskan keskeltä/
Kun pieni liikekkin keikuttaa ihan sairaasti venettä/
Välil huomaa et vanha suola janottaa ja tunteet verestää/
En pysty ymmärtää miks kiirees silti aina tappaa keretään/

1.
Mietin hiljaa mieles, mihin olisin voinu mennäkään/
Pienen pojan atteella, kulkenu omas mielessään/
Mut olisinko kohdannu sen jota eniten rakastan?/
Jolle mun sydän sit oikeesti tulee kuulumaan/

Mietin pääni puhki mielessä, mitään ei tuu kuulumaan/
Sisäl hakkaa, mun olis varmaan parempi hakata takas/
Mut sydän sykkis helpommin, jos vierel olis joku rakas/
Jota hyväillä, joka olis hyvä, se herttaässä siin pakas/

Mut kuulo etäisyyden pääs, kuulen kantautuvan jotain/
Et don't be sad, it'll get everything ool rait/
Sit sitä mielessä kelaillen, mul olis paljon kysyttävää/
Mut kun oikee aika tulee, en ikin kysymään jää/

Et onks tää mun aika, onks mul tääl oma paikka/
Johon kuulun, jota sit huollan omal ajal/
Mut mieli kankeena, jatkan päivään seuravaan/
Mun mieli on ilkee, ja se mua salaa sisäl teurastaa/

K.
Mietin mielen miettees, mitä mul on pieles/
Samat kohtaukset, taas uudestaan ja uudestaan mieles/
Pääs pyörii ajatuksii, karseita ja mustii/
Ne on mun sisält, ne on mun pääni mielenkuvii/

2.
Tartunnu monasti kynää, päästäny hirviön vapaaks/
Sisäl karmivii ajatuksii, jotka hirviön lailla tappaa/
Jos sanat ja mielikuvitus tappas, mä olisin jo menny/
Silti tässä seisonu edelleen, enkä oo mitää tehny/

En mitenkää voi antaa anteeks itelle, et tartuin kynää/
Sillon ekal kerral, kun muste oli viel puhdasta ja ajattelin hyvää/
Nyt voi lievästi sanoo, et oo mielenvikanen hullu/
Jolle mikään ei sovi, enne ku on omat ajatukset kuullu/

Kirjottanu paperille ne, ja saanu musteen suttuun/
Hinkaten kynää paperiin, kunnes sekin mustuu/
Asia kerrallaan, koitan pyrkii näyttää tunteita/
Mut kun huomaa siinki, et yhteen sivulliseen menee tunteja/

Niit tunteja elämästä, mitä oon jättäny elämättä/
Kulkien ääri rajoilla, pelkäämättä edes sitä/
Et voisin olla kuollut, tai edes satuttaa itteeni/
Mut mun haavat ei parane ikin, avaan siks siteeni/

Oon koukus, kun nään katsees/
En saa nousu, eteen edes askelt/
Tunne kadonnu, tunnen olevani kuollut/
Siks iltasin pelkästään pelosta oon jounut/

1.
Kaistan pientareilta, nostan hepposen ruusun/
Näin käsissäni, kuin sen mukana itsekkin kuidun/
Enne täynnä iloo, näin vikoi vaan harhoina/
Näit nykysii ystävii, pidin sillon pahoina/

Opettelin opiskelun salat, olin hiljainen poika/
Sit itsetunto laski, ja vastas oli pelkästään pohja/
Nyt oon se orja, siellä kadun pientareella/
Mut tiesin et nousisin, pelkästään yhdellä katseella/

Mut ketä sitä antas, jos tällänen vastassa/
Kuka täs maailmas olis enää valmis nostaa paskasta/
Kun poika hiljalleen, vajonnut jo liian alaskin/
Mut poika vanno, se vanno ja sillon palasi/

Ei antas tapahtuu niin, ei antais vajota alas/
Jokin esti sen, jokin oli vaan niin paljon rakas/
Sai sykkeen tuntumaan, mikä oli jo tummumaan/
Suuntautunut alas, Mut poika nyt turruttaa/ (sen tunteen)

K.
Oon koukus, kun nään katsees/
En saa nousu, eteen edes askelt/
Tunne kadonnu, tunnen olevani kuollut/
Siks iltasin pelkästään pelosta oon jounut/

2.
Jokasella henkilöllä rooli täs maailmassa/
Jollain se on nopee, jollain se on jo taivaassa/
Mut roolii ei voi muutta, sitä ei voi mihinkään suuntaa/
Ja jos jotain valehtelee, ei siit oo enää paluuta/

Mä tiedän sen, vaik silti sorrun jälleen/
Valheen väärälle tielle, kaadun jälleen selälleen/
Vaik en pelkää elää, en rakasta sitä siltikään/
Ja kaveri kerto, et sen näkee jo helposti silmissään/

Kuin oon vajonnu ja noussu, vajoten jälleen/
Muistaen joka askeleen, ja jokaisen käänteen/
Mitään ei järkevänä pidä, kun ei jää mitään käteen/
Mut kaveris hyvä puoli, ettei se ala pätee/

Se tukee ja antaa rakkautta, vaik se onkin jotain muuta/
Kun se rakkauden iki-ihana suunta/
Vaikka mä toivon ja pelkkään, et siit tulis jotain/
Niin todistetusti, mikään ei kaveri suhdetta korvais/

K.
Oon koukus, kun nään katsees/
En saa nousu, eteen edes askelt/
Tunne kadonnu, tunnen olevani kuollut/
Siks iltasin pelkästään pelosta oon jounut/

1.
Anteeks, et otin tän esiin pöydälle/
Mut paskamainen ajatus, et alistunu oravanpyörälle/
Kaverit niin väitti, ettei musta ikin tähän kaikkeen/
Mutten ikin olis arvannu, et tää olis näin vaikeet/

Lapsi, vaimo ja työpaikka, vähemmästäkin stressii/
Verojen jälkeen, pitäs viel jäädä jotenkin henkiin/
Maksaa lasten aktiviteetit, ja hellii viel naista/
Ja päivät vastaa toista, täsmälleen samanlaista/

Oon kahleiden vanki, joka toistaa aina samaa/
Ei voi ottaa lomaa, kun tarvii lisää rahaa/
Töihin aamusta aamuun, ei ollenkaan vapaata/
töistä perheen pariin, ja oma aika harvassa/

Saati sit ei ollenkaan, tai niin vois olettaa/
Kun lama aikaan, pitää työ tehoa koventaa/
Muka elämä opettaa, mutkin oikein elämään/
Mutkun iltasin sitä sit makaa vaan selällään/

K.
Kuvietella nyt mun päivää elämässä/
Oravanpyörässä, ja nyt elän jo tässä/
Yhden askeleen päässä omaa loppuuni/
Mut päivä päivät, päivät toistuu uusiks/

1.
Niinku vuori sun edes, oon ihan jotain muuta/
Tukeva poika, ja tottunu esittämäl soittaa suuta/
Vihastuttanu, ihastuttanu ja sit viel neutralisoinu tunteita/
Mietiny näit sanoi pitkään, jopa monii tunteja/
Et tajuisit vihdoinki, ettet tunne mua paskan vertaa/
Kun mua ei vaan voi siihen toiseen minään vertaa/
Oon lopulta jotain ihan muuta, kun sä näät pinnalta/
Mus sykkii moni veri, ja suurimpana se vihan valta/
Kun kiusattu lapsena, ja saanu paljon kritiikkii/
Oppinu ettei voi tapella, jos sit menee helposti rikki/
Mut silti haastanu riitaa, ja kärsiny itsepäisyydestä/
Mut oon vaan peloissani, ja siin syy kestää/
Kestää mun oikkuja, ja kaikkee mitä virheil ansainnu/
Mut vittu jokaikinen vinoilu, on must ihan ansaittu/
Enkä pelkää ketään, vaik kuin uhotaankin/
Mut tiiän ite itteni parhaiten, ja kaikki muut pudottasin/
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
2.
En ehkä nyrkein mut viimeistään sanotuksin/
Mutten oo sellasen, mielummin yksin patoutusin/
Vaik käsi puristuu nyrkkiin, ja viha pinnassa/
Niin oon rauhaa rakastava, ja pidän jalat maassa/
En leiju ilmas, en egoo turhalla paskalla iltasin/
Vaik monesti tuntenu ylpeyttä, ja osin sitä iltasin/
Kun hämärtää, ja pääsen vihdoin sit sinne hämärään/
Voin olla yksikseni, ja tiedän ettet mua nää/
Tätä parempaa asiaa, en tiiän enkä ehkä tuu tietää/
Kun onnistu tajuu, et helppo yksin omissa oloissa viettää/
Kun saanu sanoillani, itteni pussiin ristiriidalla/
Siks mielummin hiljaa, ja kaiken massan alla/
En näytä kasvoja, vaan pakoitan itteni piiloon jälleen/
Kun helpompi olla joku toinen, kun ittensä särkee/
Eikä ketään sitä huomaa, jos oon jotain muuta/
Ja tätä voi jo säälittäväks luulla/

1.
Hetki hetkeltä, päivä päivältä/
Kaikki tulee sattuu, mut ei sen pitäny tuntuu tältä/
Ystävii tullu, ja sitä mukaan myös edeltä menny/
Miks oon ansainnu tän? Mitä vittuu mä oon tehny/
Et oon joutunu tähän kaikeen paskaan tarpomaan/
Onko sekin oikein et viikatemies alkaa arpomaan/
Monet hyvät kuolee edeltä, pahat ei koskaan/
Eli täl asteikol en kuole koskaan, kelle sit kostaa?/
Et voin todistaa, et tää systeemi on perseestä/
Kaipuu sattuu niin vitusti, ja silti haluun eroon perheestä/
Oonko idiooti? Tai ei siihen ees tarvi vastaa/
Kun sen itekin tiedän hyvin, et astun aina paskaan/
Kusen kaiken sen, ennen kun se ees alkaakaan/
Oon onneton paska, joka ei saa ikin haavaakaan/
Kaverit ottaa kaiken vastaan, ja jättää mut yksin/
Ja vittu olin ylpee, kun kerran apuun ylsin/

K.
Päivät menny, päivät edellä edelleen/
Haluisin onnistuu kerran, oikeesti kerran ees/

2.
Oon ikunen luuseri, näytän vaan olevani itserakas/
Mut oma mieli maassa, ja pelkkii nollii pakas/
Oon haavottunu sisältä, ja itken särkyneenä maassa/
Tarvin apuu ja aikaa, mut silti oon särkyneenä maassa/
En kestäs päivääkään, enkä muutenkaan haluiskaan/
Mut kaiken takii pelkään, vaikkei se sit sattuiskaan/
Haluisin vaan kerran tuntee, et joku rakastas mua oikeesti/
Ei pelkästään feimin tai läpän takii, vaan ihan oikeesti/
Kun roolin taa helppo piiloutuu, ja siel sit lymytä/
Ja elää päivät niin, ettei niihin kuulu yhtään aitoo hymyä/
Vaik tuntenu pari hauskaa hetkee, nekin feikkei mulle/
Kun oon onneton, enkä oikeesti iloo enää tunne/
Vahingo et oon tällänen, ja monen mieles säälittävä/
Mut hej mä en kerjää näillä mitään sääliä/
Haluun vaan purkaa itteni, ja purkaa kaiken tällee/
Ja jos täst olis apuu, olis sit näistäkin jotain järkee/

K.
Päivät menny, päivät edellä edelleen/
Haluisin onnistuu kerran, oikeesti kerran ees/

1.
Anna mulle anteeks, mä rukoilin ettei tätä tapahtus/
En voi ymmärtää, vaik vannoinki etten enää rakastus/
Niin silmäni aukeni, näin jotain uutta ja tärkeetä/
Mut kulta jos olisit täällä, en pitäs sitäkään tärkeenä/
Sil vielläkin käyn haudallas, vien sinne kukkii kaupasta/
Niitä Tulppaneja joist pidit, vaik et niit nää haudasta/
Mut kaikki ne kukat, ne näyttää niin hyvältä siinä/
Tarviin lisää aikaa! Ei ei aika älä viel kiidä/
En oo vielkään valmis, uudestaan aloittaa suhdetta/
Kun kulta, vielkin nään sut mun jokaikises unessa/
Siinä kesäiltana, kun pukeuduit niin kauniisti/
Mut nyt ainoo tuki, on tää mun kaulas oleva risti/
Kumpa voisit olla täällä, mun vierellä vielläkin/
Mut onneks tiiän, et odotat mua viel sielläkin/
Ja ymmärrän kavereita, et ne haluis mun jatkavan/
Mun elämääni, ne haluu mun elämääni jatkavan/

K.
Kulta tää on sulle! sulle ikusesti rakkautta/
En pysty yksin täällä, oon ikusesti hauras/
Kumpa olisit täs, etkä olis mennyt niin kauas/
Mut kulta tiiän, et lepäät ikusesti haudas/

2.
Mut kulta kuuntele jos kuulet, oon siivetön lintu/
En saa ilmaa alleni, ja aina vaan alemas tipun/
Voisinko jotenki saada ajan palaamaan takasin/
Siihen päivään, kun sua viel niin pitkään halasin/
Pitäsin susta kiinni! en päästäs susta irti/
Ja kun olisit turvassa, pitäsin susta silti/
Pelkään joka päivä joka ikistä hengähdystä ilman sua/
En pysty vaalimaan onnee, en pysty uusiks rakastua/
Ongelmat lisääntyy, ja lisääntyy oikeen tunteella/
Kun tiiän hyvin ettet oo täällä, etkä voi kuunnella/
Kun kerron tunteista, jota sua kohtaan tunsin/
Tunnen edelleen, ja kuolemas kaiken musta mursi/
Joka ikisen palan, palat jotka olin rakentanu sun avulla/
Ja kuinka sä silloin vannoit, ettet mua satuta/
Mut silti sattuu, sun lähtös jälkeen ilo kaikonnu täysin/
Huomasin virheeni, ja surun muille sit näytin/


K.
Kulta tää on sulle! sulle ikusesti rakkautta/
En pysty yksin täällä, oon ikusesti hauras/
Kumpa olisit täs, etkä olis mennyt niin kauas/
Mut kulta tiiän, et lepäät ikusesti haudas/

K.
Näkemiin hyvästi, ja kiitos ihan kaikesta/
Välil ylämäki vaan sattu, ja oli niin vitun vaikeeta/
Anteeks tästä! Mut koitin tosissaan täst vaieta/
Koitin tosissani olla ja vältellä tätä aihetta/

1.
Ekaks perhe, veljet ja vanhemmat rakkaat/
Liian nopeesti tää tuli, liian nopeesti tuli muuri vastaan/
Ei täst eteen, ei taakse en vaan pysty katsoo taakse/
Päästin kaiken valumaan, ja nyt tulos viimeinen haaste/

En pääse taivaaseen, en ees haluu joutuu sinne/
Haudas mätänen, ja pistäny pisteen jo sille/
Niin ja ystävät hyvät! kiitos kaikesta tuesta/
Kiitti yksityiset poppoot, sekä sit viel Kortestra/

Mä elin elämäni hyvin! siit onnellinen loppujen lopuks/
Mut masentunu paskiainen, ja tää on totuus/
Anteeks etten kertonu, anteeks et esitin roolii/
Mut totesin tän hyväks, ja se on tän kaiken tosi/

En olis halunnu tehä tätä tällä tavalla teille/
Mut älkää muistelko pahalla, te mun elämäst hyvän teitte/
Kiitti siis ihan jokasesta päivästä, jolloin elin/
Mut nyt kaikki toisin, ja nyt makaan jo kuoleenna selin/

K: B versio
Vika kirje kiitoksineen, teille jokaiselle rakkaalle/
Ei tarvetta itkuun, ei tarvi tuoda kukkii haudalle/
Muistakaa vaan mut ilosena ja onnistuneena persoonana/
Muistakaa vaan mut ilosena ja onnistuneena persoonana/