IRC-Galleria

1.
Kulta, tänään jälleen sua kaipasi/
En pysty pitää ajatuksii kasas, ja se mua vaivasi/
Kun lähtös jälkeen, pilannu monta hyvää suhdetta/
Kato kun en voi avautuu, en voi kertoo Tunteita/

Olit tähti tyttö! Spesiaali mulle ikusesti rakas/
Rukoilen joka ikinen päivä, et sä palaat takas/
Mut aloin kelaa, et mitä sitten tapahtus?/
Entä jos kaikki olis toisin, entä jos en rakastus/

Suhun uudelleen, vaan sä saisit mut murtumaan/
Et jos jälleen kerran, se tulis mua vaan tuntumaan/
Onks tää pelkkää sattumaa? Et sun piti lähtee?/
Sattumaa vai kohtalo? Onks sittenkin jotenki järkee?/

Et jokanen lähtee ajallaan, just niin ku joku määrää/
Onks olemas nappi? Joka tän elämän päättää?/
Jos on niin painaisko joku sitä? Et pääsis pois täältä/
Kun kaikki menee perseelleen, aika ja paikka on väärä/

K.
En haluu sua takas! vaan haluun uuden elämän/
Sä tuhosit tän lähdölläs! Eikä mikään tätä herätä/
Oon virhe arviointi vuokses! Kiitti ihan vitusti/
Pakko siks purkaa paineet! Mä muokkaan ne sivuiksi/

2.
Anna kaikille eläville vinki, Must elämä on filmi/
Kato se loppuun saakka, siin voi tulla uutta ilmi/
Välil vaikeet aikaa, mut jatka siittä sitä silti/
Älä oo pelkuri, vaan uskalla ottaa tää viimenen riski/

Älä painostuksenkaan alasena tapa ittees/
Ei ketään tai mikään, oo ainsainnu sitä virhet/
Et pitäs muka kuolla, niit on tarpeeks paljon kuopattu/
Suakin kaivattas tääl, eksä oo sitä vielkää huomannu/

Mun nainen teki jotain joka sai monen särkymään/
Sä et ehkä nää, mut mun sisäl on nykyään jää kylmää/
Kun elämän into, ja kaikki alko vajota alemmas/
Aloin pelätä kaikkee, ja pakenin kokoajan taaemmas/

Ei ystävii enää paljoo, ne vähätkin heikkoja siteitä/
Mut jatkanu silti! Kun oppinu kulkee omii teitä/
Must on tapettu ehkä usko toivo ja rakkaus sisältä/
Mut silti mä oon täällä, ja must tuntuu edelleen tältä/

K.
En haluu sua takas! vaan haluun uuden elämän/
Sä tuhosit tän lähdölläs! Eikä mikään tätä herätä/
Oon virhe arviointi vuokses! Kiitti ihan vitusti/
Pakko siks purkaa paineet! Mä muokkaan ne sivuiksi/

1.
Monta vuotta jälkeen, tänkin kaiken mitä tullu tehtyy/
Joku kaivaa homeista laatikkoo, mihin ennen vihkoi keerty/
Löytää monii tekstei, jotain tässä pitkään väsänny/
Sen vuoden nuori, ihan ihmeissään hämääntyy/

Hyppää ukkinsa tai mummonsa viereen ihan ihmeissään/
Kysyy mitä tää tarkottaa? mitä on kaikki nää?/
Tekstin palasii, jossai poikki viiva joka rivin lopussa/
Sen ajan nuori, haluu kuulla täst virrestä totuutta/

Pyytää isovanhempiinsa, räppää biitin tahtiin sanotuksii/
Nuori kuuntelee, Ja samaan aikaan sit alkaa funtsii/
Mitä jos tois vanhan hopin, takas pelikentille eloon/
Kattoo pappansa laatikkoo, ja löytää levyist pari kelpoo/

Pappa tulee viereen, kertoo et tekstit oli Ssalon/
Sen kuoltuu, se pelkästään hopin elävän tahto/
Mut harva enää tuntee, mitä hoppi sillon oli kovimillaan/
Sai päät nyökkää tahtiin, ja heittää kädet ilmaan/

K.
Elääks tää sittenki? Kun mä oon kuollu kuopattu?/
Onks nuoret innostunu? Onks hoppi huomattu?/
Hevi kansa vallal, mut musiikki jää elää/
Kerran viel katkenneen tahdin jälkeen, se taas herää/

2.
Kansa kunta villiintyy, jokin vanha on nyt uutta/
Nuoret ei voi uskoo, mut tahtoo lisää tätä kuulla/
Sitten joku löytää vanhan valokuvan arkun pohjalta/
Kuva on vanha, mut onpa hienot releet tol pojalla/

Naiset hyvännäköset, vähissä vaatteissa ylpeilee/
Mummo kertoo lapselle, et tuntus kun toi olis eilen/
Mahtava soundi, ja itsevarmat hopparit vaels täällä/
Mut nyt vanhana, oli hopin aika taka alalle jäädä/

Harvat enään ees muistaa, milt elastinenki kuullosti/
Vaik sillon hirvee muotivillitys, ja kaikki levyi osti/
Nyt harva muistelee, et miltä kadulla posset näytti/
Kun suoralippaset, kauppakeskuksetkin täytti/

Ei tollon varmaan ees enää kauppoikaan oo/
Sit joku löytää, Kannet jos lukee ''Ssalon demo''/
Pistää pyörii, kuulee nää sanat, ihan ymmällään/
Näkee jotain mieles, ja kaiken tän hopist ymmärtää/

K.
Elääks tää sittenki? Kun mä oon kuollu kuopattu?/
Onks nuoret innostunu? Onks hoppi huomattu?/
Hevi kansa vallal, mut musiikki jää elää/
Kerran viel katkenneen tahdin jälkeen, se taas herää/

1.
Sydän pumppaa verta, mut se voi pysähtyy/
Kuolema pelottava ajatus, ja siihen pitäs olla hyvä syy/
Et poistuu tältä puolelta, sille paratiisin puolelle/
Mieti siis kerran viel, elävät ei voi puhuu kuoleelle/

tuleeks sul ikävä, sun kavereit lähimmäisiis/
Onks yks hyvä ystävä, tarpeeks hyvä syy päästää irti/
Monel olis viel rakkautta jaettavana, just sulle/
Osa salaa pitkään, etkä osaa sä ees viel tunne/

Eli harkitse kerran, harkitse uudestaan/
Mun mielest oma elämä pitää oppii tuntemaan/
Ei päästää irti, turhan aikases vaiheessa/
Nuoret muutenki masentuneita, ihan turhist aiheista/

Kun ei näytä hyvältä, mut peili valehtelee/
Kaikki on kauniita, kuhan löytää omat eleet/
Osa pelkää näyttää sitä mikä siittä vois arvostaa/
Koska mieles taakka, vaik pitäski panostaa/

1.
Käsi tärisee, lasin tippuessa se pirstoutuu siin/
Hetken ulapalla, tuputetaan aivoihin lisää kieroutumii/
Ei ajatella päällä, kun raha nostaa vallan arvoo/
Sitä miettii pään puhki, kun nuori paskas tarpoo/
Ei mitään armoo, ei ketään lähelläkään/
Mut kuka suris? Kuka huomais jos mä lähen tänään?/
Oonhan mäkin vaan yks arvoton, opiskelija nuori täällä/
Ei mua hyväksytä tänne, enkä ees haluis jäädä/
Kun tuol jossain parempi, ja siel moni kaveri/
Joten jos saisin viimeisen toivee, pyytäsin anteeksi/
Kaikilta jota satuttanu, sil mua sattuu tää aina/
Ja tajunnu omistavani elämäni, siihen et olisin vainaa/
Säälittävä tapaus tosissan, mut anteeks siittä/
Me ollaan samanlaisii, paitsi et mä kyl kiitän/
Kavereita rakkaita kaikesta, mitä koettu yhessä/
Ja ollaan paljon koettu, vaikkakin nuoret kyseessä/

K.
Tartu kii, kun viel pysty tarttumaan/
Taistele siit, vaik se tulee sattumaan/
Oo valmis kattoo, mitä näät edessä/
Niin näätkö sä ees mitään edessä?/

2.
Iskut päähän, sokeennuttaa vahvimmankin/
Rakkaus on kadonnu, ja nyt kun sitä tosissaan tarvittaisin/
Ei arvosteta taidetta, kun sil ei rahaa kerätä/
Nyky-yhteiskunnas, ei ees kuolemaa enää pelätä/

Yhes pitäs mennä läpi vaik harmaan kiven, mut ketä mukana?/
Ei ketään, tai no harvoihin voi enää asioissa turvata/
Pitkält matkalt mukana, pelkkä passi siis palanen paperii/
Ei mitään muuta, ei ees yhtään tosi kaverii/

Virheit tehny, ja oma syy et oon just tällänen/
Jos näät kaverin lähössä, niin takas käännä ne/
Älä vitus päästä niit poistuu, älä anna poistuu elämästä/
Etkö sä tajuu? Oon kuullu tarinoita niin useesti tästä/

Kun menettää rakkaan, menettää kaverit tärkeet/
Sit ei pysty nousee pystyy, ei oo elämäs enää järkee/
Älä siis päästä irti! osoita et arvosta niitäkin/
Kun moni tääl voi luulla, et rahaa arvokkaampana pitäsit/

1.
Mun pitäs varmaan ryhtyy kantri laulajaks, ei tää ura aukene/
Räpänny vaan ja ainoastaan, koska muuten läski äijä ei mene/
Oon pyöree, ja ylpee siittä, mus on mihin tyttö tarttuu/
Ja kato täs tilantees ei näy enään jos lisä kiloi karttuu/
Mun on aina ollu mun muijii, paljon muhkeemat hinkit/
Sain ne kun onnistuin heivaa kaikenlaiset laihdutus vinkit/
Mäkee ja kauas musta, ja tarttu mäkkärin burgeriin/
Jättäny normaali syömisen, ja oppinu tunkee niit/
Rahaa menee, mut oon ylpee omista kellukkeista/
Kun niihin tuhlannu aikaa, kattokaa nyt mun kellukeita/
JA paistin pannulla, mä varmaan tirisisin mukavasti/
Janottaa ajatuskin et kuin herkku mä olisin paistin/
Rasvaa xxxl änä suoraan isojen miesten osastolta/
Ylpee koostaan todellakin! ja näin aina kova olla/
Oon kannibalistien unelma, ja kukaan vaan haluu tarttuu/
En tarvi laihdutus apuu, kun mun ei tarvi laihtuu/

K.
Pulla, suuri ja pyöreä, pulla/
Koolla ei oo väliä, kuhan on läskiä kun mulla/

1.
Kulta anteeks siit, et henkisesti sut tapoin/
Se sattuu mua, ja nyt voin aina pahoin/
Ei olis pitäny puhuu sulle, anteeks et sulle sanoin/
Et rakastin sua, ja et rakkaudessa paloin/

Oli virhe rakastua, koska satutin sua/
Meiän piti perustaa perhe, ja sen piti toteutua/
Mut joku iski läpi, tunsin jotain karmivaa/
Sä lähit pois, ja nyt sua tääl tarvitaan/

En voi uskoo tätä, tuntuu kun tää olis painajais unta/
Mä rukoilen taivasta, ja kysyn sulta/
Mis on ne kaks lasta, ja suuri piha maa?/
Nyt hengitys ei toimi, enkä henkist tilaa saa/

Mä tarviin apuu, mutten uskalla kellekään puhuu/
TAi ei ne ees kuuntelis, ne ei tiiä milt tää tuntuu/
Mun nainen ikusesti kuollu, se on maahan kuopattu/
Ja nyt kaipuun arvon, oon surukseni huomannu/

K.
Kävelit kesäl kadulla, mun rinnallain/
Mä toivoin niin, et olisit siin ain/
Lintujen laulaes, ja kukkien kukoistaes/
Sait hymyn mun huulille, mun suutaes/

2.
Aikaa kulunu, oon pitkään kestäny ilman sua/
Kaverit alko kaikota, kun en pystyny pihoille ilmaantua/
Otin etäisyyttä, ja viinloput meni pullo kaulassa/
Ajattelin vaan, et munkin olis helpompi haudassa/

Haluisin makaa rauhassa, kaiken paskan sivuuttaa/
Kun ajatus kangertelee, ja kaikki alkaa vituttaa/
Ajatuskin susta sattuu, ja pelkään elää/
Ja kiroon aina, kun uuteen aamuun taas herää/

Kumpa voisin jättää kaiken kesken, ja unohtuu/
Ei kukaan kaipais, jos vaik sit tulis lohtuu/
Ja mist tää johtuu? Et pelkästään sun tähden/
Mä elin, ja ehkä jo nyt sit lähden/

Sä kun annoit mulle kaiken, olit mun elämä/
Menetin sut, enkä jaksa olla enään tääl/
Anteeks kulta, nyt en keksi mitä muut sanoo/
''Janina rakastan sua ikusesti, rakkaudella Ssalo'' <3

K.
Kävelit kesäl kadulla, mun rinnallain/
Mä toivoin niin, et olisit siin ain/
Lintujen laulaes, ja kukkien kukoistaes/
Sait hymyn mun huulille, mun suutaes/

1.
Oon hiestä märkänä, kun oon oppinu täst menee/
kovalla työllä, mä oon aina ahertanu tän eteen/
Ei munkaa riimit aina oo natsannu tähän tapaan/
Vaan huomannu, et tänkin eteen saanu raataa/

Joka ilta hionu timanttii, ja onnistunu muokkaa/
Siit omanlaisen, ja lainei onnistunu tuottaa/
Ei näit oo helppo tehä, välil halkoo hiuksii päästä/
Ei onnistu aina, mut silti joka riimin säästän/

Kato oon oppinu arvostaa tätä omaa taitoo/
Vaik välil lähelt monet ystävät näit vainoo/
Nauraa mun teoksille, sanoo et oon nolo tän takii/
Mut ne ei ymmärrä, et mä tätä kaikkee tarviin/

Ja loukkaaminen sattuu, sitä enemmän mitä puhuu/
Mut mä ymmärrän, ettei ne voi tietää miltä tuntuu/
Et kun aherrat tän takii, ja annat tälle kaiken/
Ja mikä palkaks täst? KAverit saa naurun aiheen/

K.
Ne sanoo et pitää pelkää, ja harkita mitä tekee/
Ja kaikki vaan nauraa, mut oon ahertanu tän eteen/
Ja haluisin arvostusta, et kehtaan näyttää näitä/
Kun kovalla työllä, teen näitä joka ikinen päivä/

1.
Mä mietin usein, miksen voi pitää sua lähelläni/
Kumpa olis eilinen, ja me viel yhes rantsul käveltäsi/
Käsi kädessä, mut oot ikusesti mun mielessäni/
Sä lähit äkkii, muttet ikinä mun mielest hävii/

Mut lähtös jälkee, kaikki alkanu hajoo käsiin/
En pysty pitää mitään kasassa, ja elämä kärsii/
Kauniit ja hyvät ajat on jo kaukana takana/
Lähteneenä sun mukanas, mä sua rakastan/

Ja nyt sen tajuun, kuin sua kaivataan/
Kun kukaan ei kaltastas loisto tyttöö paikkaamaan/
Oot spesiaali, tähtityttö tähti kaukalossa/
Olit ja oot enkeli, etkä voi nyt kaukan olla/

Ja tiiän et nähään viellä, Kuhan odotetaan/
En saa ajatuksii pois susta, me sua rakastetaan/
Sun vuokses vuotanu useemmin kyyneleen kun koskaan/
Miettiny vaan, kuin vaikeet tää onkaan/

K.
Sä lähit, ja olit tärkee
Nyt suren aina vaan, ja sydämeen särkee/
Sä lähit, ja olit tärkee
En ymmärrä tätä, ei täs oo mitään järkee/

2.
Nyt oon suruissani, kun mietin kaikee tätä/
Tää on viimenen tervehdys, jota haikeen jätän/
Koska huomen voi olla kuollu, koska pelkään tätä/
Mä pelkään tätä, mä pelkään ikusesti tätä/

Oon pieni ihminen, joka menetti jotain tärkeetä/
Ja se olit sinä, ja se tulee ikusesti särkemään/
Olit osa mua, suuri pala katos musta taivaalle/
Rakastin sua, ja oot ikusesti mun oma aarre/

Oon tyhjä ruumis, joka kaipaa jotain toista/
Onneton olo, ja tätä suruu ei lääkkeet poista/
On niin ontto olo, eikä mikään tätä täytä/
Fiilikset maassa, ja oon kurkkuuni myöten täynnä/

Tätä kaikkee, ilman sua en pärjää/
Tarviin sua, tai iteltäni hengen päästän/
Oot mun sydmessäni, ja siks tää kirvelee/
Odotin meist paljon, ja se täst vaikeen tekee/

K.
Sä lähit, ja olit tärkee
Nyt suren aina vaan, ja sydämeen särkee/
Sä lähit, ja olit tärkee
En ymmärrä tätä, ei täs oo mitään järkee/

1.
On surullista kuulla, ettet oo enää täällä/
Siihen loppu satumaailma, nyt sumuverho päällä/
Menetin susta otteen, ja kaipaan sua edelleen/
Sun mentyy vaikeet, ja kaikke menny perseelleen/

Oon tarttunu pulloon, kaatanu pohjanmaan kautta/
Viina vieny tän tanssin, enkä enään naura/
Nytkin pelkään kokoajan, haluun olla rauhas/
Ja jos tää meno ei muutu, oon pian itekin haudassa/

Mut haluun uskoo tosissani, et me nähään viellä/
Kulta mä haluun tietää, et nähäänhän me viellä?/
Koska tääl myrskyy kokoajan, kun sisälläni sotii/
En pysty avautumaan, en pysty tukeutumaan toisiin/

Kun mietin vaan sua, sun kaunista hymyy/
En olettanu näin aikasin, vaik tiesin ettei tää tuu pysyy/
Mut mun pää jääräpäinen, enkä pääse yli vielkään/
Mut nyt luotan siihen, et sut kulta viel nään/

K.
Meit oli kaks, ennen kun sä kaikkosit/
sul oli vaikeet, ja moni sen vaistosi/
Muttei me uskottu, et lähtisit pois/
Mä rakastin sua! ja siks toivosin et tää toisin ois/

2.
Puhuttiin sun oloista, ja miltä susta tuntu/
Lähit pois täältä, ja mun taivas tummu/
Rukoilin usein sun puolesta, pyysin Jumalalta apuu/
Mä itkin etukäteen, kun tiesin et tää tulee sattuu/

Mut vierelläs minuuttiikaan, mä en tuu katuu/
Jatkan yksin eteenpäin, vaikkei huomist ehkä tuu/
Nytten tiiä mikä sais mun ajatukset kasaan/
Tän pitäs onnistuu, ja unohtaa sut ajankaa/

Mut en saa sua mielestä, töissäkin mietin sua/
Tää on lävistävä neula, enkä voi ehkä enään rakastua/
Tai no miks välittäsin siittä, annoin sulle sydämeni/
Ja siks tää sattuu, koska väärin mut hyvästelit/

Et kertonu mitään, jätit pelkän tekstin/
Sanoit et löydän onnen, kuhan tarpeeks etin/
Mut vaikee ottaa neuvoo, kun ite luovutit/
Jätit kaipauksen, ja nyt menee huonosti/

K.
Meit oli kaks, ennen kun sä kaikkosit/
sul oli vaikeet, ja moni sen vaistosi/
Muttei me uskottu, et lähtisit pois/
Mä rakastin sua! ja siks toivosin et tää toisin ois/

3.
Anteeks kulta, vaik peräsimeen palasin/
Niin en saanu ohjattuu, sitä selville takasin/
Nostin purjeet toivossa, mut se repi ne palasiks/
Ja nyt kerään murheita, ja masennuksen palasii/

Kun sain sut uppoomaan, vaik sua tosissani rakastin/
Niin pelkoo ja murheita, sulta aina salasin/
JA nyt jos onnistut, niin voi kumpa sä antasit/
Mun sydämeni takasin! Jonka multa varastit/

Ja sun mentyy se särky, ja paha olo valtasi/
Tuntikin sunkaa lisää, siit ihan mitä vaan antasi/
Takertusin suhun kunnolla, enkä päästäs irti/
Vaikka ootkin poissa, niin mä rakastan sua silti/

Katon suruissani ikkunasta, tähti taivaalle/
Nyt sä oot kulta, pelkkä tähti maailmalle/
Tuntuu kun olisin jäänyt jonkun suuren alle/
Ennen en ajattelu, mut mä suren tätä aihet/

K.
Meit oli kaks, ennen kun sä kaikkosit/
sul oli vaikeet, ja moni sen vaistosi/
Muttei me uskottu, et lähtisit pois/
Mä rakastin sua! ja siks toivosin et tää toisin ois/ <3333333333

K.
Tehny sitä ja kuullu tätä itestää/
Kun vittu ei muista! ite yhtään/
Ei vittu muista! Ei vaan oikeesti muista!/
Ajatuski unohdetuist päivist puistaa/'

1.
Yli suurta stressii, muistis monii mustii aukkoi/
En tiiä miten purkais paineet, kelle täst ees vauhkois/
Kun vituttaa unohtaa, haluis muistaa kavereitten nimetki/
Mut silti unohan kaiken, enkä muista tärkeit hetkii/

Muijakin jätti tän takii, kun en muistanu mitään/
Se puhu mulle paljon, ja mä vaan unohin lisää/
Koulus en opi paskaakaan, kun ei ne jää päähän/
Sit kun haluun oppii jotain, niin vittu väärin päätän/

Ja saan isku jälleen elämältä, ja kaikki menee perseelleen/
Rakas ystävä menny pois, ja mä kaipaan sitä edelleen/
Miks vitus tää on näin ankeet? Miks en vaan voi muistaa?/
Ja kun kukaan ei ees tajuu, et vittu kun en vaan muista/

Eiks ketään voi ymmärtää, et mun on vaikee tehä kaikkee/
Kun kusen asioita pahasti, ja unohan melkeen kaikki aiheet/
Eli miks ees stressaa elämää, miks vittu yrittää?/
Panostanu turhaan, vaikken oo ikin onnistunu esteit ylittää/