''minä en tykkää homoista yhtään. Vihaan homoja. Paitsi tietenkin sitä ja sitä homoseksuaalia, koska se on mun kaveri tai jonkinsortin hyvä laulaja/julkkis!''
En ole oikein varma, miten tämmöiseen jälleen suhtautua..
Olen törmäillyt näihin juttuihin todella useasti, että kohtaan 'homofobisia' ihmisiä, jotka haukkuvat homoja.
Kuitenkin sitten sanotaa, että tietty ihminen, jonka tuntee tai ei saata edes tuntea on hyväksytty ajatusympäristössä, vaikka kyseessä olisikin homoseksuaali tai mikä tahansa muu, joka viittaa pois päin heteroseksuaaliin.
En nyt oikein tiedä, onko vertaus oikein, mutta itse vertaisin moista lähes kiusaamistapaukseen.
Muutama kiusattu, yksi luokan suosituimmista ottaa kaeripiiriinsä yhden kiusatuista, joten vanha kiusattu jättää kiusatut, uskolliset ystävänsä.
Mitähän tästä nyt oikein tulisi miettiä...
Sen verta enemmän kuullut tuota väitettä, että homoseksuaalit yms. ovat okei.
Harvemmin enää kuulen tuota 'vain yksi heistä on sallittu', vaikka tietysti kaveripiireissä tutut ihmiset, jotka ovat yrittäneet selvittää seksuaalisia suuntautumisiaan, ovat yllättäen sallittuja, vaikka homofobisia piirissäkin olisi...
Hmm.
Kaveripiirissä se on helppoa hyväksyä, muta entä aikuisten joukossa, esim. Työpaikoilla?