IRC-Galleria

Sain pumpattua itseni täyteen intoa ja itsearvostusta (ainakin eräänlaista) kun sain taas seitsemään paikkaan ilmoitettua olemassaolostani suurin paperinivaskoin. Mukaan liitän niitaten yhä sen pienen tyhmän pärstäkuvan, jonka olen jokaiseen henk-koht-fiilistä lisätäkseni printannut valokuvapaperille. The peep's seem to like it, though.

Juu. Olo on taas hetken parempi. Ainakin voin ylpeänä sanoo työkkärin tantoille että on sitä yritetty ja suurissa määrin. Päivämäärätkin ylhäällä ja kaikkee. Ja puljut joihin oon niitä viskonu. Ni. En ookaan ihan mikään laiskaperseinen, your-everyday-unemployed. Mokomat kehtasivat viimeksi kysyä. Eikun JUUUU, tahdon pysyä köyhänä ja työttömänä, eikun tahdon! Muuta en maailmalta toivois.

Rehellisesti, enempää en maailmalta nyt toivois muuta kuin koko helahelvatan taantuman katoamista. Pääsisin elannoille, Tomi sais pitää työnsä eikä sitä orjuutettais siellä, se sais vaikka kovasta työstään jotain rahallista tai vapaapäivinä vastinetta.. ja mahdollisesti saisin kodin.
On uskomattoman ahdistava tunne tulla paikkaan, jonka tietää olevan se koti. Koti, jossa asut, niin osoitteellisesti kuin kaikkien muidenkin mielestä. Mutta ei vaan enää koe kuuluvansa sinne. Vaikka kuinka yrittäis päänsä sisässä, niin jokin on pielessä. Tämä paikka ei enää ole se koti, johon olen leimaantunut.

Olen.. irtonainen.
Ja niin kovasti tahtoisin itseni kotiin.. joku päivä. Täytyy jaksaa varrota, niin itseni kuin Tominkin puolesta! \o/ *puree hampaat irveen*