Almodóvarin leffat on ihmeellisiä. Niistä jää aina tämä sama olo. Täyttä tuskaa ja silti niin ihana tunne.
Kaikilla pöytätasoilla on rutattuja käytettyjä nenäliinoja. Jaksaisinpa mä siivota huomenna. No, näen sen huomenna että jaksanko vai en. Jotain mun täytyy ainakin tehdä, jos ja kun se Tommikin tulee illalla kotiin. Kamala sotku täällä taas. Keittiö on ainut jota voi väittää edes vähän puhtaaksi. Eteinen ja olkkari on kamalia. Makuuhuone on sellainen kuin aina. Siellä vain nukutaan ja pukeudutaan.
En taaskaan haluaisi mennä nukkumaan. Haluaisin vain katsoa elokuvia tai lukea koko yön. Mutta se ei kannata. Mulla on koulussa ajattelemista vaativaa tekemistä, korsetin kaavat.
Käsittämätöntä, miten houkuttelevalta kahvinjuonti voi tuntua.
Mutta kävin mä sentään suihkussa. Sain jotain aikaan. Ja tein ruokaa aiemmin myös, sekin oli saavutus.