All-time albums top-25. Part III
25. The Knife - Silent Shout
24. Ultra Bra - Vesireittejä
23. Viikate - Unholan Urut
22. Diablo - Icaros
21. The Haunted - Versus
20. Tehosekoitin - Varoittava Esimerkki
19. Depeche Mode - Violator
18. System Of a Down - Mezmerize
17. Swallow The Sun - Hope
16. Pantera - Vulgar Display of Power
15. Scandinavian Music Group - Missä olet Laila?
14. YUP - Keppijumppaa
13. Muse - Origin of Symmetry
12. Pearl Jam - Ten
11. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Rajaportti
10. Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat
9. Mastodon - Blood Mountain(2006)
Mastodon mullisti 2000-luvun metallimaailmaa todella yhtyeen kolmannella teema-albumillaan, joka käsittelee maata. Mastodon yhdisteli aivan omalla tavallaan vanhaa progea, metallia ja ties mitä ja se hemmetti vie toimi loistavasti, myös 3 laulajaa, joilla kaikilla on todella persoonalliset äänet, tuovat mukavaa vaihtelevuutta biiseihin. Paha tästä mitään on mennä niin sanomaan, koska levy on vain täydellinen. En välttämättä vieläkään älyä tämän albumin koko mahtavuutta ja uskon, että joskus tämä voi olla vielä korkeammalla listallani. Todellinen metalliklassikko 2000-luvulta ja se on paljon se. Jos ette ole tätä kuunnellut, niin sen aika on todellakin nyt, tästä tulee vielä suuri albumi.
8. Von Hertzen Brothers - Approach(2006)
VHB:n ensimmäistä levyä en ole paria kertaa enempää kuunnellut, oli vain jotenkin liian peruskauraa, uusimmalla on aivan tykki alkupää, mutta lopussa meno kangistuu, mutta tämä keskimmäinen, totaalisen yllätyksen aikoinaan tehnyt Approach on todella uskomaton kokonaisuus. Levyä arvosteltaessa ei voi olla mainitsematta Kingston Wallia, jo samaisen rumpalin takia, mutta VHB:n musiikki todellakin myös on paljon velkaa sille, samoin kuten 70-luvun progelle. Von Hertzen Brothers vaan tekee kaiken tyylikkäämmin Approachilla, kuin Kingston Wall millään trilogian albumillaan, vaikka helmiä nekin tietysti ovat. Musiikkihan on siis todella koukerousta, vaikeaa ja massiivista sekä pakko mainita myös hienoista lauluharmonioista, jotka ovat myös todella taivaallista kuunneltavaa.
7. Velcra - Between Force & Fate(2005)
Velcran ensimmäinen Consequences Of Disobedience(2002) oli vielä hieman hajanainen ja popahtava, toki loistavia biisejä sisältävä albumi, mutta Velcra kasvoi toisella albumillaan yhdeksi maan merkittävämmistä metallibändeistä. Industrialin kannalle kääntyvä Between Force & Fate oli itselleni aikoinaan täysi pommi suorastaan. Ensinnäkin, naislaulaja huutamassa metallibändissä, mitä ihmettä? Jessi Frey sopii bändiin täydellisesti. BF&F:llä Frey vähensi popahtavaa laulua ja samoin myös rappia(mikä tosin on edelleen keskeisessä osassa) ja korvasi sitä enemmän suoralla huudolla. Between Force & Fatelle Velcra lisäsi koneita(ja korvasi niillä oikeastaan kaiken Hadalilla(2007)) ja tuli samalla paljon raskaammaksi, mistä hyvänä esimerkkinä kokonaisuudeltaan todella yhtenäisen ja toimivan albumin avausraita War Is Peace.
6. Sara - He Kutsuivat Luokseen(2006)
Saralta olen kuullut vain näitä kahta uusinta ja ne ovatkin kyllä täydellisyyttä. Yhtyeen uusin Veden Äärelle(2008) oli paluuta juurilleen Kaskisiin, mutta sitä edeltänyt He Kutsuivat Luokseen oli täysin päinvastaista. Koko levy on menneisyyden unohtamista ja yhtyeen nokkamies Jo(rm)a Korhonen toisteleekin useaan otteeseen, ettei aio katsoa taakseen. Jorman sanoitukset todellakin toimivat loistavasti, vaikka ovatkin melko yksinkertaisia ja Jorman laulu on vielä niin rauhoittavaa ja tunnelmallista, ettei siitä voi olla pitämättä. Levy on todella vaikuttava kokonaisuus, melkein uskaltaisin sanoa sitä konseptialbumiksi, sen verran vahvasti tekstit liittyvät samaan aiheeseen. Ja niin onhan siinä musiikkiakin. Koneellista rockia pianoilla ja 3 kitaristilla vahvistettuna, todella vaikuttavaa ja tunnelmallista ehkä hieman alternativen(hieman myös metallinrippeitä kuuluu joukossa) puolelle kallistuvaa menoa.
5. Stam1na - Uudet Kymmenen Käskyä(2006)
"Stam1naaaaaaaa" iski vahvasti debyyttialbumillaan heti ensitahdeista lähtien itsensä suomimetallin kärkeen ja valloitti sen kirkkaimman pallin jo heti toisella levyllään. Stam1nan debyyttialbumi oli vielä hieman rosoinen(mikä on kyllä juuri se levyn hienous), mutta UKK:lla Stam1na hioi palaset yhteen ja teki todella koukeroisen levyn, teini-iästä asti yhdessä soittaneen ydinkolmikon(Hyrde, Pexi, Kake) vuosien yhteissoitto todellakin kuuluu. Hitto, mitä täydellisempi levy on kyseessä, sitä vaikeampaa siitä on kirjoittaa, UKK:lla vain toimivat kaikki elementit. Suomen metallilevyjen kuningas on tässä. 9 päivän päästä sitten uutta Stam1naa, odotukset ovat todella korkealla, hieman pettynystä aiheuttaneen Rajan jälkeen.
Oho, sijoilla 10.-5. olevat albumit ovat kaikki, Velcraa lukuunottamatta, julkaistu vuonna 2006. Kaiken kaikkiaan melko kehno vuosi siis levyjen osalta...