25. The Knife - Silent Shout
24. Ultra Bra - Vesireittejä
23. Viikate - Unholan Urut
22. Diablo - Icaros
21. The Haunted - Versus
20. Tehosekoitin - Varoittava Esimerkki
19. Depeche Mode - Violator
18. System Of a Down - Mezmerize
17. Swallow The Sun - Hope
16. Pantera - Vulgar Display of Power
15. Scandinavian Music Group - Missä olet Laila?
14. YUP - Keppijumppaa
13. Muse - Origin of Symmetry
12. Pearl Jam - Ten
11. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Rajaportti
10. Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat
9. Mastodon - Blood Mountain
8. Von Hertzen Brothers - Approach
7. Velcra - Between Force & Fate
6. Stam1na - Uudet Kymmenen Käskyä
5. Sara - He Kutsuivat Luokseen
4. Dream Theater - Images & Words (1992)
Dream Theater avasi minulle ovet raskaamman progen maailmaan tällä levyllä. Images & Words on yhtyeen toinen levy ja aivan eri luokkaa kuin luokattoman huono debyytti. Vaikka Images & Words on vielä hieman power metalliin kallistuvaa osittain, on sen soittokikkailut aivan omaa luokkaansa. Dream Theater todisti viime vuonna ilmestyneellä Black Clouds & Silver Linings levyllään bändin olevan vieläkin todella kovassa iskussa, mutta I&W:lla DT pyyhkii muilla lattiaa. John Petruccin, ehkä maailman kovimman kitaristin, riffit ja soolot ovat parasta ikinä, Kevin Moore hoitaa homman virtuoosimaisella otteella koskettimissa, James Labrie onnistuu lauluissaan paremmin kuin koskaan, 6-kielisen basson taiturin John Myungin ja melkein kaikkien rumpaleiden idolin Mike Portnoyn rytmikoneisto pitää tahtivaihdokset timessa. Images & Wordsilla Dream Theater ei sorru ylimittaisiin instrumentaalisooloiluihin, mihin se myöhemmin välillä on pahasti ajautunut, vaan pitää kappaleiden pituudet suht sopivina ja soolot sopivan mittaisina, jolloin ne pääsevä parhaiten oikeuksiinsa, eikä niihin kerkeä kyllästyä. Levyllä on pelkkiä viiden tähden biisejä, mutta silti sieltä nousee esille ne muutamat tosi hitit. Jos et ole kuullut biiseistä Pull Me Under, Take The Time tai varsinkaan Dream Theaterin kovimmasta biisistä ikinä imo Metropolis Part. 1:sestä, joka sai myöhemmin levyn mittaisen jatko-osan, niin kuuntele. Nykyään tuntuu välillä, että Dream Theater olisi Mike Portnoyn diktatuurisesti hallinoimaa Jordan Rudess & John Petrucci showta, mutta Images & Wordsilla se oli yhtenäinen yhtye, jonka yhteissoitto pelasi täydellisesti
3. Pantera - Cowboys From Hell (1990)
Ensiksi oli Apulanta ja Tehosekoitin, sitten tuli Iron Maiden ja sitten Pantera ja Sepulturan Arise. Siinä tämän pojan musiikkimaun kehitys ja jokainen noista pyörii edelleen tiuhasti levysoittimessa(Sepultura hieman vähemmän ja uutta Apulantaa ei ollenkaan). Ehkä noin 8-vuotias ollessani tarttui levykaupasta käteeni Panteran Cowboys From Hell ja kotona levyä ottaessani kansista hämmästykseni oli suuri, pinkki levy wtf?! :o Tosin suuremmaksi hämmästykseksi aiheutui kumminkin levyn sisältö. Nimikappaleen lähtiessä soimaan olin jo ensitahtien aikaan myyty, se muu levy jäi kyllä silloin melko vähäiselle kuuntelulle, kun luukutin pelkkää Cowboys From Helliä levysoittimestani.
En yhtään ihmettele miksi yhtye häpeää 80-luvun glam-rock tuotantoaan ja onneksi Pantera tajusi vaihtaa tyylinsä aivan toisenlaiseen suuntaan ja unohtaa koko 80-luvun(eivät vieläkään tunnusta 80-luvun levyjään Panteraksi). Ensin tuli Philip Anselmo ja hänen äänensä ja sitten Dimebag Darrell tajusi säveltää maailman tykimmät metalliriffit ikinä ja kas vain Pantera tuli ja teki itsestänsä legendan ja sen he taisivat tietää jo silloin.
"You see us comin'
And you all together run for cover
We're taking over this town"
2. Tehosekoitin - Rock N' Roll & Monster Movie Show (2000)
Tehosekoitin osasi leikitellä rock 'n rollin kliseillä ja tällä levyllä se onnistui siinä parhaiten. Rock 'N Roll & Monster Movie Showssa on röyhkeyttä, asennetta, hempeyttä ja paloja rock 'n rollin ja popin historiasta taitavasti yhdisteltynä ja sopivasti maustettuna omilla mausteilla. Tehosekoitin on itselleni kovin bändi ikinä ja tulee melko varmasti olemaan vielä pitkän aikaan.