IRC-Galleria

Juha tuli tänään Kemiin. Voi kuinka kauniin sininen arkku. Voi kuinka pahalle sen näkeminen tuntui... Sattuu NIIN kovaa. Oksetus olo on täällä taas. Ahdistaa.

Kuinka väärältä tää kaikki tuntuu. EI TÄMÄ SAA OLLA TOTTA.

Mulla ahdistaa pudot ihmiset. Oikeesti, elkää enää halatko mua. Kaupassakin joku vanhempien tuntema nainen tuli halaamaan. Lähdin karkuun. Mie en jaksa. Aivan kuin tämä olo ei olisi jo valmiiksi ahdistava, niin sitten nämä halaukset. Toisaalta sitä taas tarvii niitä halauksia. Oikeilta ihmisiltä. Tutuilta. Syliä missä itkeä. Itkeä niin kauan kuin kyyneleitä riittää.

Onneksi isoveli tulee torstaina. Sitäkin on niin ikävä. Voi luoja. Ihan sattuu. Perjantaina mennään varmaan katsomaan Juhaa. Yhdessä. Omien vanhempien tuskaa on niin kauhea seurata. Voi luoja miten se sattuu. :'( Kumpa voisin ottaa sen tuskan pois, kääntää kelloa taaksepäin.

Tiedän lauantain olevan elämäni rankin päivä. Se pelottaa. Me romahdetaan. Tiedän sen. Mutta kai silloin saakin romahtaa. Mie en tiiä miten mie siitäkin selviän. Kai on pakko. Pakko.