IRC-Galleria

Kesä alkaa olla taas ohi. Tää kesä menikin aikalailla huomaamatta, alusta varsinkin. Juhan kuolema on häivyttänyt mun mielestä koko toukokuun. Mitä silloin tapahtui? Valmistuin. Oli hautajaiset. Oli paljon itkua ja ikävää. Ikävä on yhä, mutta itkua ei riitä enää joka päivälle. Näin sen kuuluukin mennä.

Serkku oli kirjoittanut omalla sivullaan siitä miten hän kuuli Juhan kuolemasta. Tilanteen kuvitteleminen nostaa palan kurkkuun. Ja tekee pahaa. Samalla sitä muistaa sen "oman" hetken, jolloin asiasta kuuli... Olin Oulussa, se oli torstai aamu. Edellisenä iltana oli ollu meän luokan "loppupippalot"... SE vain on jännä, kun sitä iltaa miettii... Niin mulla ei ollu semmosta menomeininkiä koko iltana. Kuten yleensä on... Ei vain huvittanut. On hyvin helppo muistaa, että Juhan kuoleman aikoihin tehtiin lähtöä Ouluun... Huokaus. Ilta veny tosi pitkälle aamuun, nukahettiin varmaan joskus 6 jälkeen... Ja puhelu äitiltä tuli 9 jälkeen... Aattelin ensin, että jahas, äitillä on jotain kysymistä Sampan aamupalasta yms. Samppa ku oli meän äitin kanssa sillon...

Äitin ääni kuulosti aluksi ihan normaalilta. Kyseli missä oon ja kenen kanssa. " En tiiä sanosinko tätä nyt. Pääsisitkö sä tänne kuinka nopeasti Kati?" Mä vaan et just, mikähä sillä nyt on ongelmana... Äitin ääni sortui. "On sattunut aivan kauhea onnettomuus." Tässä vaiheessa mun sydän alko hakkaamaan. Kelle on käynyt ja mitä? "Kati... meän Juha on kuollut" Ikinä en oo huutanu puhelimessa. Mutta nyt huusin. Terhi (kaveri jonka luona olin) katto mua ihan ihmeen näkösenä. " EII EII EIIIII. ei ole totta. ei ole totta. EI SE VOI OLLA TOTTA!! Äiti sano ettei se oo totta, ethän sä höpötä?!!" Ääni meni hysteeriseksi...

Ei voi jatkaa. Lopetan myöhemmin... :'(