IRC-Galleria

Se koko torstai meni ihan horroksessa. Olin vähän nukkumisen vuoksi ihan tööt jo muutenkin ja vielä tuo uutinen siihen päälle. Oli kamalaa oottaa Oulussa, et joku tulee hakemaan. Laitoin kolmelle ihmiselle tekstarit asiasta, Tommille, pojan isälle ja Emmalle. Kaikki soitti mulle epäuskosena. Eihän tuommonen voi olla totta.

Kun tulin porukoille, siellä oli jo kummitäti, eno ja enon vaimo ja äiti ja Samppa. Itkettiin yhdessä, halattiin. Oli kamala lukea poliisien tuomaa lappua "rikoksen tekijä, Kukkonen..." "menehtynyt" "Lohja" "todettu kuolleeksi 3.5 klo 00.48" "ei elonmerkkejä".

Isä oli lähtenyt ajamaan Kemijärveltä ja tuli simon mummolan kautta mummon hakien. Tasan kaksi vuotta sitten isä oli joutunut ajamaan Kemijärveltä kuultuaan että pappa oli kuollut. Nyt sitten Juha.

Alkuillasta kävimme sitten vielä Kemin mummolassa kertomassa asiasta.

Epäusko on yhä se tunne mikä on päällimmäisenä. Välillä unohtaa täysin sen, että Juha on kuollut.

Kesä alkaa olla taas ohi. Tää kesä menikin aikalailla huomaamatta, alusta varsinkin. Juhan kuolema on häivyttänyt mun mielestä koko toukokuun. Mitä silloin tapahtui? Valmistuin. Oli hautajaiset. Oli paljon itkua ja ikävää. Ikävä on yhä, mutta itkua ei riitä enää joka päivälle. Näin sen kuuluukin mennä.

Serkku oli kirjoittanut omalla sivullaan siitä miten hän kuuli Juhan kuolemasta. Tilanteen kuvitteleminen nostaa palan kurkkuun. Ja tekee pahaa. Samalla sitä muistaa sen "oman" hetken, jolloin asiasta kuuli... Olin Oulussa, se oli torstai aamu. Edellisenä iltana oli ollu meän luokan "loppupippalot"... SE vain on jännä, kun sitä iltaa miettii... Niin mulla ei ollu semmosta menomeininkiä koko iltana. Kuten yleensä on... Ei vain huvittanut. On hyvin helppo muistaa, että Juhan kuoleman aikoihin tehtiin lähtöä Ouluun... Huokaus. Ilta veny tosi pitkälle aamuun, nukahettiin varmaan joskus 6 jälkeen... Ja puhelu äitiltä tuli 9 jälkeen... Aattelin ensin, että jahas, äitillä on jotain kysymistä Sampan aamupalasta yms. Samppa ku oli meän äitin kanssa sillon...

Äitin ääni kuulosti aluksi ihan normaalilta. Kyseli missä oon ja kenen kanssa. " En tiiä sanosinko tätä nyt. Pääsisitkö sä tänne kuinka nopeasti Kati?" Mä vaan et just, mikähä sillä nyt on ongelmana... Äitin ääni sortui. "On sattunut aivan kauhea onnettomuus." Tässä vaiheessa mun sydän alko hakkaamaan. Kelle on käynyt ja mitä? "Kati... meän Juha on kuollut" Ikinä en oo huutanu puhelimessa. Mutta nyt huusin. Terhi (kaveri jonka luona olin) katto mua ihan ihmeen näkösenä. " EII EII EIIIII. ei ole totta. ei ole totta. EI SE VOI OLLA TOTTA!! Äiti sano ettei se oo totta, ethän sä höpötä?!!" Ääni meni hysteeriseksi...

Ei voi jatkaa. Lopetan myöhemmin... :'(

Googleta "oma nimesi ei" esim "keijo ei" ja katso mitä et??? Kopioi 10 ensimmäistä kohtaa mitkä tulevat muodossa "nimesi ei" ja laita päiväkirjaasi.

1. Kati ei edes ajatellut muuta kuin kaupallista alaa
2. Kati ei enää pystynyt puhumaan eikä liikkumaan, vain vähän nostamaan päätään.
3. Yllätyksekseni Kati ei hyökännytkään pissaavan pilluni kimppuun, vaan hän van istui tuolissaan tyydyttäen itseään.
4. Kati ei tajunnut puoliakaan läksyistä, ja lämpömittari näytti nollaa tammikuussa.
5. Mutta koska Kati ei ole niinkään audiovisuaalinen kokemus kuin audioaalinen.
6. Kati ei halua kiusata, mutta ei tiedä, mitä tehdä.
7. Reipas ja urheileva Kati ei ole ollut helppo tapaus.
8. Kati ei pidä suurta melua tavoitteistaan, vaikka kunnianhimo ohjaakin jokapäiväistä harjoittelua.
9. Dopingtestiin Kati ei vielä ole kuitenkaan päässyt, mutta arvelee kutsun tulevan vastaan Irlannin MM-kisoissa.
10. Taiteesta Kati ei halua eroon Kiasman oven ulkopuolellakaan.

Reps ja kops.

Muuttopäiväksi määräytyi 1.9. Huih :D

Soitin Oysiin töistä. Kun Kemissä ne työt ei näytä jatkuvan. Sanoivat että töitä kyllä on... Ja sitten soitin asuntoa. Huih. Karua, mut nyt tää muuttaa pois Kemistä. Potkasen itteni irti täält.

Menipä pikkasen liian lujasti eilen. Huh huh. Vois vähän rajottaa, ehkä... x)

Ihana, välillä valoa risukasaankin.

Luin juuri elämäni kauheimman A4:sen. :'( Voi Juha... </3

Aika on juossu nopeaa... Kohta tulee kolme kuukautta Juhan kuolemasta... Mihin se aika on menny? Ekaa kertaa luin Juhan kuoleman jälkeen kirjoittamani tekstit täältä. Aikasemmin en oo siihen pystyny. Ja ei niitä voi itkemättä lukea vieläkään. Juhan haudalla on nyt kivikin jo, se on uskomatonta lukea siitä Juhan nimi... Eihän se voi olla totta että se on meidän Juhan hauta...

Löydettiin vanhalta VHS:ltä Jaki ja Nuka ohjelma, Pekka Töpöhäntä ja mitähä lie siinä vielä on :D Haikeaa oli kattoa...

Kesäkin on kohta ohi :( Aina se menee niin nopeaa...

Johan minä kuvittelin taas liikoja itsestäni. Kuvittelin, että voin olla päivän itkemättä. En voi en. Kävin turvapoijussa juttelemassa tänään. Tuntui silloin, että ei satu enää niin kauheasti. Huijausta.

Vein haudalle kukkia. Voi luoja. Osaa sielläkin olla vaikeeta käyä. Ei mun kuuluisi oman pikkuveljeni haudalla käydä, ei kuuluis. Kuuluis käydä korkeintaan isovanhempien jne. Ihan liian nuorena. Ihan liian väärin. Ihan liikaa tuskaa.

Miksi. Mitä jos.

Mä laitoin Juhalle tekstiviestinkin yks päivä. Oli vain joku pakko. Vaikka tietää, ettei se mene perille, ei siihen kukaan vastaa tai ettei sitä kukaan lue. Ei numeroakaan voi poistaa puhelimesta. En halua unohtaa Juhasta mitään. Sitä pitää kaikesta mikä vähänkin Juhaan viittaa, kuin kukkaa kämmenellä. Juhan autolla olen nyt paljon ajanut ja välillä huomaan puhuvani aivan ku Juha olis siinä vieressä. "Joo, joo, mää varon tota monttua." Oonkohan sekoamassa. Aivan sama.

Tuntuu kuin olisin mennyt hieman eteenpäin, tuska muuttuu vihaksi. TÄÄ ON NIIN VÄÄRIN! Miksi minun piti menettää pikkuveli? Ennen on aatellu, että eihän mun läheisille mitään tapahdu. Ei se menetys koskaan tule niin lähelle. Kyllä se sitten tuli. Vei ihan väärän ihmisen. Oon paljon kuunnellu Ari Koivusen levyä, Juha tykkäs siitä. Harmittaa, ettei Juha kerenny sitä kuulemaan. Olis halunnu varmasti.

Sitä koettaa etsiä koko ajan jotain tekemistä, ettei ajatukset alkais laukkaamaan kipeisiin mietteisiin. Inhoan mennä nukkumaan, sängyssä ajatukset laukkaa liikaa, kääntyy aina Juhaan.

Ikävä.</3