IRC-Galleria

Laitan tään tänne (ihan siltä varalta, et kone sekoaa [taas] ja kun ei voi tulostaa...)--->


Tällaisen toiveen sain:
"Anne... kirjota joskus mulle semmonen ficci mis mie oon mie ja Gackt on mun sisäkkö!"
Saija, tää fic on sulle! <3

Gackton ura sisäkkönä


Osa 1
Olipa kerran upea, aurinkoisen keltainen kartano. Kartano tökötti keskellä hienointa laaksoa jossa asusteli kaikenlaista elämänmuotoa, kuten yksisarvisia, Harry Potter kavereineen ja unohtamatta karmaisevaa Olli Lindholmia.
Kartano näyttäytyi kauniimmillaan kun sitä katsoi kohtalaisen kaukaa. Kun sitä katsoi läheltä, sen keltainen väri muistutti enemmän ruskeaa kuin keltaista. Mutta kaunis se oli suurine ikkuinoineen ja muine tykötarpeineen, jotka kertoivat vauraudesta. Ja kartanon omistaja oli kuin olikin varakas (mikä ei liene yllättävää), mutta hänellä ei ollut aikaa miettiä romahtaisiko yli sata vuotias katto minä hetkenä hyvänsä vai lähtisikö ovi irti kun sitä kosketti.

Tämä välinpitämätön kartanon omistaja oli kaunis, mutta eittämättä pervo nainen. Hänen nimensä oli Saija. Saija oli hyvin mietteliästä sorttia ja hänelle ei ollut vaikeaa kehittää mihin tahansa ongelmaan toimivaa ratkaisua. Hänen harvoilla hyvillä (ja suurinpiirtein luotettavilla) ystävillä oli hauskoja tarinoita kerrottavana, mutta he eivät esiinny tässä tarinassa. Jos on pakko haaskata aikaa jonkun tarinan kertomiseen, josta kukaan ei saa mitään iloittavaa tyydytystä, ei kannata kirjoittaa suurinpiirtein luotettavien ystävien satutunneista.

Eräänä pimeänä yönä, jolloin tuuli vinkui ja ulvoi yrittäen päästä sisään ikkunoista, Saija haahuili kartanossaan äkäisesti muristen. Hän ei voinut nukkua, sillä hänen mieltään painoi lukemattomat ongelmat. Hänellä oli unelmien talo, naapurit olivat tarpeeksi, hänen homoporno-bisneksensä kukoisti ja hänen elämänsä oli muutenkin mallillaan. Mutta hänen yritystään oli vaikea hallita johtuen kolmesta muusta osakkaasta, jotka hyppivät jatkuvasti silmille. Nämä kolme osakasta tunnettiin ympäri maailman yhteisnimellä MJL. MJL -eli Miyavi, Jui ja joku LAHOPÄÄ- oli paitsi erikoinen yhdistelmä kameran edessä (sekä takana), he olivat myös todella nenäkkäitä ja itserakkaita.

Saija ei kestänyt karjua joka kokouksella MJLlle, mutta mitäpä muutakaan hän olisi voinut tehdä heidän ollessa kyseessä. Kaiken tämän pornoilun johtamisen vaikeuksien lisäksi Saijan sänky (joka oli hänelle rakkaampi kuin mikään muu osa kartanosta) oli kokenut kovia kun katto oli päässyt hieman rapistumaan ja siitä alkoi vuotaa vettä, joka tosin haisi epäilyttävän paljon rommia. Liekö ollut syytä ullakolla asustelevassa Jack Sparrowissa.
Saijasta oli ihan sama katolle, mutta mistä hän löytäisi tarpeeksi hyvän sängyn, jossa voisi nukkumisen lisäksi harrastaa muita asioita, joilla ei ollut mitään tekemistä lepäämisen kanssa.

Saija käveli edestakaisin ensin kirjastossa ja sitten hän vaihtoi huonetta monta kertaa kunnes päätyi keittiöön. Hän oli kävellyt koko yön ja olisi varmasti jatkanut vielä paljon pidempään, mutta aurinko nousi ja sehän ei ollut hänen mieleen. Hän kirosi päivänvalon jonnekkin pimeimpään luolaan mitä maan päältä koskaan löytyisi. Aamut olivat toki ennen olleet mukavia, mutta nyt oli koittanut SE päivä, jolloin hänen olisi otettava sisäkkö (johon hän ei olisi halunnut kuluttaa senttiäkään). Hän kirosi päivänvalon seuraksi sen hetken jona hän oli suostunut siihen vetoon Juin kanssa siinä hämärässä baarissa, joka sijaitsi jollain synkällä sivukujalla aavekaupungissa.
Oli miten oli, hän oli ollut tyhmä (ja kännissä enemmän kuin koskaan tulisi myöntämään) ja saisi nyt kärsiä seurauksista. Hävitty veto oli hävitty veto.


~


Muutamaa tuntia myöhemmin kartanon aulassa sattui ja tapahtui. Se oli täyttynyt sisäkön hommista kiinnostuneista söpöistä ihmisolennoista, joita oli vaikea olla ihailematta. Saija katseli joukkoa ihastuneena ja hänestä tuntui, että hän voisi helposti lähteä kauneusleikkaukseen... tai ehkäpä mielummin sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Ainoa asia, joka oli hämärän peitossa oli se, että kuinka nämä kaikki työnhakijat olivat saaneet tietää yhdessä päivässä, että Saijalla oli tarjota töitä. Saija oli melko varma, että kyseessä oli itse Jui. Toki Saija tiesi, että Jui oli yllättävän pirullinen niin kauniiksi mieheksi, mutta oli kuitenkin yllättävää, ettei Saijalle ollut annettu enempää aikaa valmistautua.

Aamu vaihtui päiväksi, päivä illaksi ja ilta oli jo lähenemässä yötä kun Saija oli haastatellut melkein kaikkia aulassaan hengailevia tyttöjä (plus kaksi mekkoon pukeutunutta poikaa). Hän oli lopen uupunut, sillä söpötkin ihmiset osasivat olla varsin epämiellyttäviä, ärsyttäviä ja outoja tapoja viljeleviä. Päivä oli pian lopuillaan ja koska Saija ei halunnut kuulla Juin nalkutusta, hänen oli tehtävä päätös pian. Ketä hän sietäisi joka päivä koluamassa nurkkiaan? Lopulta hänen ei tarvinnut tehdä päätöstä itse, sillä kohtalolla oli omia suunnitelmia Saijan varalle. Yhtäkkiä ulko-oven takaa kuului kilinää ja kolinaa sekä kummallisia vinkaisuja ja huudahduksia. Sitten ovi heilahti auki ja sisään astui kärsineen näköinen mies. Aulassa kuului yllättyneiden huokausten kuoro. Saija tuijotti tulijaa haltioissaan. Hän veti syvään henkeä ja kiljaisi varsin miehekkäästi. Sitten hän syöksyi tulijan syliin ja kuulutti:
"Olen pahoillani tytöt, mutta paikka on nyt täytetty tälle herralle!"

Aulasta alkoi kuulua pettynyttä mutinaa. Jotkut tuhahtelivat nyrpistellen nenäänsä ja jotkut kohauttivat harteitaan, mutta yhteistä kaikille oli se, että he lähtivät baariin.
Alle viidessä minuutissa aula tyhjeni ja Saijan oli pakko tunnustaa, että joskus hiljaisuus oli ihanaa kuunneltavaa. Hän tarkasteli uutta (ja ensimmäistä) sisäkköään hieman tarkemmin. Mies oli pukeutunut syntisen punaiseen lateksiasuun ja hänellä oli jostain syystä aurinkolasit. Mies oli varsin hyvässä kunnossa, joten hän voisi ehkä siirtää joitain huonekaluja, joita Saija ei edes saanut irti lattiasta. Saija hymyili toiveikkaana. Hänelle oli käynyt uskomaton tuuri kun hän sai kuluttaa pakolla rahaa mieheen, joka oli kuin suoraan hänen unelmistaan otettu.
"Kerropas nimesi, oi ihana mies", Saija sanoi pehmeällä äänellä.
"...Gackt..."

---

Ja anteeksi... se on vähän semmonen ja kesken ja kaikkea <3 :'''''''''''DDDDD