IRC-Galleria

0sa2

Oli sateinen aamu erään hikisen yön jälkeen. Saija oli lopen uupunut. Hän makasi sängyllään huohottaen ja pienesti hymyillen. Hänen paikkansa oli lievästi sanottuna hieman hellänä. Hän oli jostain naisten lehdestä saanut idean jumpata Ayabien tahtiin yöllä. Ensin hän oli tyytynyt lattiaan, mutta märkä, rommille haiseva sänky (kyllä, hän ei ollut vielä hankkinut uutta sänkyä, sillä samanlaista oli vaikea löytää) oli jostain syystä houkuttanut enemmän. Kuten lehti oli luvannut, olo oli hyvin tyydyttyneen kaltainen.

Kun Saija oli saanut koottua itsensä hän suunnisti silmät kiiluen kirjastoon, jonne oli majoittanut sisäkkönsä, Gackton. Gackt oli viihtynyt Saijan sisäkkönä jo kolme päivää. Mutta Saijaa huoletti hieman, että miksei mies ollut sanonut sanaakaan koko aikana. Tai miksei hän koskaan hymyillyt? Edes silloin kun Saija kompastui minirobottiin ja kieri portaat alas kikatellen huonoa tuuriaan.
Saijaa alkoi aina naurattaa kun hän muisteli tuota sattumaa, joka oli tapahtunut heti seuraavana päivänä sen jälkeen kun Saija oli hänet saanut palvelukseensa.

Gackt oli tutkimassa hyvin epäilyttävän näköistä leikekirjaa, jonka Saija oli tehnyt vuosia aikaisemmin kun oli joutunut olemaan selibaatissa yli kuukauden. Silloin Saijasta oli liikkunut niin ilkeitä huhuja, ettei kukaan edes lähestynyt häntä. MJL kyllä lähestyi, mutta noille paviaaneille Saija ei alentunut antamaan mitään seksuaalista mielihyvää. Hän ei edes halunnut ajatella, että joku noista ääliöistä koskisi häntä... noh, sieltä...

Pitääkseen ajatuksensa oikeilla raiteilla, Saija sieppasi kirjan sisäkkönsä käsistä ja heitti sen järkyttyneenä avoimesta ikkunasta ulos. Ikkunan alta alkoi välittömästi kuulua murinaa ja paperin repimisen ääniä. Saijan vahtikoirat (joihin myös Gackt oli törmännyt) olivat hyvässä vedossa. Saija kohautti harteitaan.
"Anteeksi. Se oli ehkä liian nolo kirja", Saija sanoi ja koitti hymyillä suloisesti (mutta tällä kertaa hän onnistui vääntämään naamansa lähinnä pelottavalla tavalla).
Gackt tuhahti, muttei vieläkään halunnut sanoa mitään. Saija alkoi turhautua mykkään toveriinsa, joten hänen oli kehitettävä itselleen juttukaveri. Hän soittaisi suurinpiirtein luotettaville ystävilleen. (Sanoin, ettei he esiintyisi tässä tarinassa. Valehtelin. Kyllä he vilahtelevat ihan pikkuriikkisen.)

Noin neljää tuntia myöhemmin Gackt oli pyyhkivinään pölyjä, mutta kuunteli uteliaana Saijan puhelua, joka meni suurin piirtein tällä tavalla:
"Voi, Anne rakkaani! Miten sinä sillä tavalla menit myymään itseäsi? Aivan ihastuttavaa, että olet vihdoin löytänyt itsellesi kunnon työn!"
"ISO?! Aijai... minun uudella sisäkölläni... kyllä minulla on nykyään sellainen... niin hänellä on myös iso. Miten niin? Tottakai olen katsonut sitä tarkkaan. Herran jestas. Hänellä on varmasti kykyjä tehdä minusta pornovideo. Aah! Tuosta sainkin hyvän idean. Kerron sinulle joskus myöhemmin kunhan suunnittelen ensin."
"Se oli loistava artikkeli. Kokeilin sitä viime yönä-" Tässä vaiheessa Gackt oli jo tuijottanut Saijaa silmät suurina pitkän tovin. "-ja nyt olen hellänä. Se tuntui kyllä hyvältä... ja kaiken lisäksi syvällä."
"Se oli täysin Juin vika. Älä usko kaikkea mitä kuulet siinä baarissa. Miten edes kykenet käymään paikassa, jonka nimi on 'Syvähoito'?"
"...sain selville, että ne äänet kuuluivat vahtikoirilleni, jotka olivat kiimassa ja yrittivät kaikin keinoin pumpata toisiaan. Ajatella, poikakoiria kumpikin. Minulla on homoja vahtimassa kartanoani."
"Kyllä minä sen tiesin. Ajattelin vain, että miten ihmeessä he onnistuivat kestämään niinkin kauan ilman adsonofia?"
"Hyi! Se oli kamalan hajuinen ja märkä..."
"Hyvä on. Minä lupaan."
"Aijaa! Minä kun luulin, että... voi kamala sinua. Ai? Hän on siellä? Ilmankos kuulinkin ääniä sieltä."
"Mutta, minä soitan sinulle heti kun tiedän mitä aion tehdä. Hei hei!"

Saija haukotteli massiivisesti. Sitten hän avasi suunsa sanoakseen Gacktolle jotain, mutta hän ei ehtinyt saada aikaan edes pientä pihinää, sillä ullakolta kuului kauheaa pauketta ja ryskettä. Saija suuttui kovin.
"VOI JUMA TUOTA MIESTÄ! Odotas kun saan käteni siihen...!"
"Onko sinulla mies ullakolla?" Gackt avasi suunsa vihdoin!
"On. En halunnut häntä sinne, mutta ikävä kyllä hän kuului talon hintaan. Eikä minulla ollut silloin sydäntä heittää häntä ulos."
"Saanko tehdä hänelle jotain, joka saa hänet hiljaiseksi?"
"Toki, jos millään viitsit."
"Onko sinulla luutaa?"
"On. Tuossa pienessä komerossa."
Gackt meni komeron luo ja kaivoi sieltä homeisen luudan ja poistui huoneesta. Pitkän aikaa oli hiljaista kunnes ullakolta kuului jälleen ääniä. Ja niistä äänistä kuuli, ettei Jack todellakaan ollut yksin.
"EI! Pyydän, älä työnnä sitä-!!!" Kuului Jack huutavan kauhuissaan.
"Mitä Gackt oikein tekee ullakkojuopolleni?" Saija mietti ääneen.
Jackin huudettua aikansa jotakuta apuun hän luovutti ja talo hiljeni hetkeksi. Tuli pelottavan hiljaista. Ja sitten Jackin ääni kuului taas:
"WHY IS THE RUM GONE?!"


//kuten sanoin tää on ficci jota ei KOSKAAN nähdä lafissa XDD