IRC-Galleria

Jos teemme syntiä, mitätöimme armon

Alkuseurakunnassa tapahtui kerran eräs opettavainen tilanne, kun Paavali syytti Keefasta, Barnabasta ja monia muita uskovaisia syntiin lankeamisesta. Tämä osoittaa, että uskovaisen on tottakai mahdollista tehdä syntiä. Seuraukset eivät kuitenkaan ole hyvät. Paavali nuhtelee edellä mainittuja syytettyjä kovin sanoin. Jos me uudestaan teemme syntiä, vaikka olemme kuolleet siitä pois, me rakennamme UUDELLEEN itsellemme synnin ruumiin, eikä Jeesus enää ole meissä. Silloin olemme tehneet mitättömäksi Jumalan armon, ja lopettaneet lihassa sen, minkä olemme aloittaneet Hengessä. Tämä on täysin turhaa, sillä meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä (Gal 2:11-21, Gal 3:1-4).

Jotkut ihmiset kääntävät armon päälaelleen

Keskuudessamme on ihmisiä, jotka opettavat armon tarkoittavan jatkuvaa puhdistumista lankeemuksista. Sellainen oppi tekee ihmisistä lihallisia ja heikentää heitä tekemään syntiä. Sellaiset ihmiset kääntävät Jumalan armon irstaudeksi, eikä Jeesus pysy heissä, vaikka he Jeesukseen uskoisivatkin. Vaikka he puhuvatkin Jeesuksesta, he saarnaavat väärää armoa ja sitä KAUTTA kieltävät Jeesuksen (Juud 1:3-4).

Älkää eksykö pois armosta!

Olkaa varuillanne, ettette eksy ja lankea pois omalta lujalta pohjaltanne (2. Piet 3:17-18). Pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet Jumalan sanasta (2. Tess 2:15-17).

Jos teet syntiä, lankeat pois armosta

Meidän tulee pysyä lujina, emmekä saa antaa uudestaan sitoa itseämme synnin orjuuteen. Jos teemme syntiä, me lankeamme pois armosta. Me olemme uskosta synnittömiä, sillä Jeesuksessa meillä on rakkauden KAUTTAvaikuttava usko. Tähän sisältyy KAIKKI tai ei mitään asetelma: Jos lankeamme syntiin, niin se hapattaa meidät kokonaan. Tällaista vaihtoehtoa meillä ei saa olla (Gal 5:1-9).

Uudestisyntyminen

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, miten uudestisyntyminen vaikuttaa ihmiseen ja mitä siinä tapahtuu, jotta voi ymmärtää mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Uudestisyntyminen

Uudestisyntyminen on ainoa tie pelastukseen

Jeesus on uhrautumisellaan mahdollistanut meille uudestisyntymisen. Kun uskomme Häneen, me synnymme uudesti ja pääsemme pelastettujen joukkoon (Joh 3:3-8).

Yksikään uudestisyntynyt ei tee syntiä

Maailma ei tunne meitä, koska olemme uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi. Olemme panneet tähän toivomme, ja siksi olemme puhtaita kuten Jumala on puhdas. Jeesus on ilmestynyt ottamaan pois synnit. Kun pysymme Hänessä, emme tee syntiä. Jos teemme syntiä, niin emme tunne häntä. Älkää antako kenenkään eksyttä itseänne! Asia on hyvin mustavalkoinen: Se, joka on vanhurskas, on vanhurskas niinkuin Jeesuskin. Se, joka tekee syntiä, on perkeleestä. Ei yksikään uudestisyntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia (1. Joh 3:1-10, 1. Joh 5:18-20).

Uudestisyntyneelle Jumalan käskyt eivät ole raskaat

Uudestisyntyneenä me noudatamme Jumalan sanaa. Hänen käskynsä eivät ole meille raskaat, sillä uudestisyntyneet voittavat maailman (1. Joh 5:1-5).

Kiusaukset ja koetukset

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että uskovaisilla on sama asema kiusauksiin ja koetuksiin nähden kuin Jeesuksellakin oli. Silloin ymmärrämme mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Jeesus oli ihmisenä kiusausten ja koetusten alainen, mutta hän ei koskaan langennut syntiin, vaan kesti kaikki kiusaukset ja koetukset. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Kiusaukset ja koetukset

Meidän ei tule langeta kiusauksiimme

On aivan normaalia, että oma himomme vetää ja houkuttelee meitä tekemään syntiä. Meidän ei kuitenkaan pidä eksyä tähän, sillä yksikin lankeemus tuottaa kuoleman, eikä Jeesus silloin enää ole meissä (Jaak 1:13-16). Muut ihmiset tietävät, että olemme uskovaisia. Siksi meidän on oltava esikuvia, emmekä voi tehdä syntiä. Tämä on kilvoittelu, jossa meidän on juostava kestävinä (Hepr 12:1-6).

Jeesus raivasi meille edeltä tien synnittömään elämään. Hän on meidän edeltäjuoksijamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme anteeksisaamiseksi. Niin siis ristintyö ja ylösnousemus on esikuva meidän uudestisyntymiselle, vaeltaaksemme sen jälkeen hänen laillaan vanhurskaana (Hepr 4:14-15). Myös me kestämme kaikki kiusaukset ja koetukset uudestisyntymisen jälkeen (2. Kor 13:4-6).

Kiusausten ja koetusten kestäminen vie pelastukseen

Vaikka pelastummekin uskosta, pelastuksessa pysyminen edellyttää meiltä kiusausten ja koetusten kestämistä (Jaak 1:2-4, 1. Piet 4:12-19, Jaak 1:12, Psalm 66:8-12)

Jumala on valmistanut meille pääsyn kaikista kiusauksista

Jumala on valmistanut meille pääsyn kaikista kiusauksista, niin että voimme ne kestää (1. Kor 10:12-14, Hepr 2:18)

Jotkut eksyvät kiusauksien takia

Jotkut ihmiset ottavat ilolla vastaan evankeliumin, mutta kiusauksen hetkellä luopuvat siitä (Luuk 8:13).

Synnittömänä pysyminen on armoa

Se on armoa, että me olemme kärsivällisiä ja emmekä lankea syntiin vaivan ja kärsimyksen keskellä. Jeesus kärsi meidän puolestamme, jättäen meille esikuvan, että me noudattaisimme hänen jälkiänsä, joka ei syntiä tehnyt. Hänen uhrautumisensa ansiosta me elämme synneistä pois kuolleina (1. Piet 2:19-25)

Kun olemme armossa, me pidämme itsemme synnittöminä

Me olemme armosta kuolleet pois synnistä, emmekä enää elä synnissä. Siksi jos sanomme olevamme Jeesuksessa, meidän valvollisuus on elää synnittömästi kuten Hän (1. Joh 2:6). Meidän ruumiimme on kuollut pois synnistä, ja myös pidämme itsemme synnille kuolleina. Synti ei enää hallitse meitä, koska olemme armon alla, ja meidät on vapautettu synnistä. Armo ei merkitse meille syntien anteeksisaantia, sillä me pysymme armon alla, emmekä siksi enää tee syntiä ( ROOM 61-23).

"Tällainen on tosiuskovainen
enkeli ja pikkupaholainen
osaan unissani pyhät käskyt
valveilla taas taidan pahat läksyt

Tiedän liian hyvin miltä tuntuu
tehdä jotain josta maine mustuu
tiedän miltä tuntuu saada selkään
selkäsaunan löylyä mä pelkään

Olen kuullut: Kun sä tulet uskoon
KAIKKImuuttuu, kaikki tulee kuntoon
aina vaan kun lankean mä syntiin
petyn noihin lupauksiin tyhjiin

Enpä ole tullut paremmaksi
sisälläni sotii aina kaksi
voimaa joista toinen pahaa tahtoo
toinen taasen parastani katsoo

Olen saanut rauhan omaantuntoon
joskaan en voi koskaan tulla kuntoon
olen aina syntinen ja hurskas
samaan aikaan likainen ja puhdas

Silti tahdon parastani tehdä
vaikka päivänvaloa en kestä
olen vapaa vaikka vaivan vanki
Suuren Parantajan ottolapsi"

Kuinka Hyvä Paimen otti minut luokseen

Tiettyjen kovien kokemusten ja vainojen KAUTTA Jumala ravisti minut hereille ja käynnisti minussa prosessin, jonka aikana tunsin voimistuvaa hengellistä kaipuuta. Jumala oli alkanut kutsua minua juuri oikea-aikaisesti. Minua vaivasi, sillä uskoni ei tuntunut täyttävän hengellistä tyhjiötä sisälläni. Halusin todistaa itselleni, että uskon Jeesukseen miten Hän haluaa minun uskovan. Hain Raamatusta opetuksia, jotka liittyivät siihen mikä on uskovaisen suhde syntiin. Jossain vaiheessa lopetin yrittämästä itse todistella uskoani oikeaksi. Nöyristyin riittävästi Jumalan edessä, jotta kykenin vilpittömästi rukoilemaan:

"Anna minun tietää totuus!"

Jumala vastasi minulle hyvin pian sellaisella tavalla, jota en ollut edes ymmärtänyt pyytää. Jumala vuodatti hitaasti ja ylenpalttisesti rakkauttaan minun päälleni. Käytännössä tämä ilmeni siten, että kun aamulla heräsin, tunsin valtavan rauhan ja sävyisyyden Hengen lepäävän minussa. Kun illalla menin nukkumaan, se vaivutti minut lepoon. Ajoittain se voimistui minussa niin, että tunsin yliluonnollista rakkautta, selkeyttä, virvoitusta ja kirkkautta sisälläni. Se oli jotain mitä en ollut odottanut. Sitä kesti viikosta toiseen ja se yltyi yltymistään. Tuo uudenlainen uskontila auttoi minua arkielämässäni. Sen ansiosta aloin toimia tavoilla, joista yllätyin jopa itse. Mieleni oli jollain tavalla vaihtunut, ja se heijastui myös käytökseeni.

Aloin tiedostaa itsestäni sen, että suhteeni syntiin oli saanut kokonaan uuden perspektiivin. En enää kokenut sellaisia tilanteita, joissa olisin huomannut vasta jälkeenpäin langenneeni syntiin. Myöskin mieleni oli tullut niin voimakkaaksi Jeesuksessa, että jos lihani muistutti mielessäni pieniäkin vääränlaisia vivahteita, niin pystyin kokonaan torjumaan ne pois. Elämääni oli tullut uudenlainen usko, jota eläessäni en yksinkertaisesti langennut syntiin millään ajatusten, sanojen tai tekojen osa-alueilla. En tahallani, en vahingossa, enkä tietämättänikään. Nyt aloin yhtäkkiä tajuta, ettei minun tarvitse välttämättä enää koskaan tehdä niitä syntejä joita olin aikaisemmin tottunut tekemään. Olin vapaa kaikista inhottavista tavoistani joista olin vuosia yrittänyt päästä eroon, enkä ollut päässyt paitsi nyt! Ja se kaikki tapahtui kerrasta.

Tässä tulee artikkelin ydinväittämä, jonka tulen myöhemmin perustelemaan laajasti: Sinun ei tarvitse uskovaisena langeta syntiin.


3. Raamatun kokonaisvaltainen opetus uskovaisen suhteesta syntiin

Aloin käydä läpi hengellistä kriisiä, koska tämä kokemus oli vastoin kaikkea aikaisemmin oppimaani ja kokemaani. Tunsin ihmisiä, jotka väittivät ettei uskovaisen tarvitse tehdä syntiä, mutta olin pitänyt heitä harhaoppisina. Nyt minulla itselläni oli sama usko. Ajattelin ettei kokemukseni mitenkään ole Raamatun mukaista, vaikka se hyvältä tuntuikin. Halusin koetella sen Raamatulla. Päätin tutkia kaikki Raamatun keskeisimmät opetukset Uudesta ja Vanhasta Liitosta, armosta, uudestisyntymisestä, kiusauksista ja koetuksista sekä eksytyksestä ja paatumuksesta. Päätin myös etten tee johtopäätöksiä ja tulkintoja oman kokemukseni perusteella, sillä janosin vain ja ainoastaan puhdasta totuutta. Nyt kaikki on tutkittu läpi tässä artikkelissa. Olen mielestäni onnistunut asettamaan kaikki Raamatun opetukset linjaan keskenään siten, ettei mikään siinä ole ristiriidassa keskenään.

Uusi ja Vanha Liitto

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, mikä on Uuden ja Vanhan liiton ero, jotta voi ymmärtää mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Alla on tiivistelmä siitä, mikä on uhrin, lain, lihan, hengen, itsepetoksen, pyhäkön, ylimmäisen papin ja synnin ero Uudessa ja Vanhassa Liitossa. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Uusi ja Vanha Liitto

Uhri

Vanhan Liiton uhrit eivät voineet ottaa ihmisiltä syntejä pois, eivätkä ne koskaan voineet pyhittää ihmisiä täydellisesti. Ihmiset lankesivat tekemään syntiä aina uudelleen ja siksi he joutuivat säännöllisesti uhraamaan syntiensä edestä. Uudessa Liitossa Jeesuksen uhri sen sijaan on puhdistanut ja pyhittänyt ihmisen kertaluontoisesti ja täydellisesti kaikesta synnistä. Siksi Uuden Liiton uskovainen palvelee elävää Jumalaa puhtaalla omallatunnolla, eikä hänen kerran puhdistettuna enää tarvitse uudelleen uhrata syntien edestä, sillä hänellä ei ole mitään tuntoa synneistä.

Laki

Vanhan Liiton aikana ihmisillä oli laki, jonka tarkoitus oli pitää ihmiset kiinni hengellisessä elämässä, mutta laki tuottikin heille hengellisen kuoleman. He olivat lihallisia, myytyjä synnin alaisuuteen, vankeuteen ja orjuuteen. Uudessa Liitossa ihmisen uudestisyntyessä hänet kuoletetaan vapaaksi kirjoitetun lain vankeudesta Jeesuksen kuoleman kautta. Silloin Jumala laittaa lain uskovaisen sisimpään ja kirjoittaa sen hänen sydämeensä, jolloin hän saa samalla myös voiman noudattaa sitä omaatuntoaan seuraten. Kun uskovainen elää rakastaen Jumalaa ja lähimmäistään, hän vahvistaa lain elämässään.

Liha ja Henki

Vanhan Liiton aikana ihmiset elivät lihan mukaisesti, eli tekivät syntiä. Uudessa Liitossa uskovaiset ovat saaneet itselleen Hengen, jonka tilassa eläessään he kuolettavat ruumiin teot, eli pysyvät erossa synnistä. Uudessa Liitossa Jumala on määrännyt uskovaiset Poikansa kuvan kaltaisiksi, kutsunut pelastukseen, vanhurskauttanut ja kirkastanut.

Paatumus

Uuden Liiton aikana elää monia kristittyjä, joiden käsitys Jumalan armosta on yhtä vinoutunut kuin Efraimilla Vanhan Liiton aikana. Siinä missä Efraim rakensi paljon alttareita tehdäkseen syntiä ja kuvitellakseen saavansa myöhemmin anteeksi, nykyään rakennetaan oppia suuresta armosta, jotta ihmiset voisivat olla heikkoja synnin edessä ja kuvitella saavansa säännöllisesti anteeksi. Armossa eläminen ei kuuluisi enää Uuden Liiton aikana tarkoittaa uskovaisten kohdalla säännöllistä syntien anteeksisaamista, vaan synnistä vapaana elämistä armon varassa.

Pyhäkkö ja jumalanpalvelus

Uudessa Liitossa ei ole enää maallista pyhäkköä tai temppeliä, sillä tie kaikkeinpyhimpään on auki Jeesuksen uhrin KAUTTA, ja uskovaisten ruumiista on tullut Jumalan temppeli. Kaikkeinpyhin on varjokuva siitä pyhyyden tilasta, missä ihmiset saavat elää uudestisyntymän jälkeen Uudessa Liitossa. Jumalanpalvelussäännöt olivat varjokuvia siitä uskon vaelluksesta, jota ihmiset saavat nyt vaeltaa Hengen uudessa tilassa.

Pappeus

Vanhan Liiton pappeus ei alunperinkään riittänyt pyhittämään ihmisiä täydellisesti, vaan se oli varjokuva siitä pyhyyden tilasta, missä ihmiset saavat elää uudestisyntymän jälkeen Uudessa Liitossa. Myös papiston puvut kuvastavat samaa pyhyyden tilaa, sillä Uuden Liiton papit, eli uskovaiset, pukeutuvat Jeesukseen, valkeuden varusteisiin ja Jumalan sota-asuun. Uudessa Liitossa kaikki uudestisyntyneet ihmiset ovat osa Jumalan pyhää papistoa. Pyhäkköpalvelus on varjokuva siitä uskon vaelluksesta, jota ihmiset saavat nyt vaeltaa Hengen uudessa tilassa.

Armo

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että Raamatun MUKAAN armossa elämisen ei tarvitse merkitä uskovaiselle syntien anteeksisaamista, vaan synnistä erotettuna elämistä. Silloin ymmärrämme mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Armo



Synnittömäksi tuleminen on armoa

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä, eikä kukaan ei ole vanhurskas. Mutta kun saamme lahjaksi Jumalan armon, niin tulemme synnittömiksi. Tämän armon me saamme Jeesuksen uhrautumisen ansiosta, kun uskomme häneen ( ROOM 39-31, Psalm 32:1-5, Psalm 65:3, Jer 33:8, Mark 3:28).

Meillä on Jeesuksen uhrautumisen ansiosta pääsy armoon

Meillä on Jeesuksen uhrautumisen ansiosta pääsy armoon ROOM 5:1-5, Room 5:15-19). Jeesuksen uhrautumisen ansiosta saatu armo riittää peittämään kaikki synnit (Room 5:20-21).

Vapaudu synnistä


Tässä artikkelissa pureudun suureen eksytykseen, joka on sulautunut lujasti valtavirtakristillisyyteen. Kerron Raamatun avulla kuinka itse pääsin siitä pois ja kuinka sinä voit päästä siitä pois.

Sisällysluettelo:

1. Johdanto
2. Onko suhteesi syntiin vääristynyt?
3. Raamatun kokonaisvaltainen opetus uskovaisen suhteesta syntiin
4. Eksytyksen käyttämät jakeet
5. Eksytys sulautui kristillisyyteen
6. Kuinka voin elää vapaana synnistä?
7. Lue MYÖS
8. Loppusanat
9. Lähteet

1. Johdanto

Tämä artikkeli perustuu väittämille, jotka suurin osa nykyisistä kristityistä on VALMIS tyrmäämään. Moni ei kykene ottamaan vastaan tällaista opetusta siksi, koska he pitävät lujasti kiinni omakohtaisesta näkemyksestään ja koettelevat opetusta ainoastaan henkilökohtaisten tunteidensa ja kokemustensa perusteella. Heidän on vaikea tarkastella asiaa puhtaalta pöydältä, koska he uskovat siihen mitä he ovat aikaisemmin oppineet. Sinulta tullaan tätä artikkelia lukiessasi edellyttämään avointa mieltä uusien näkemysten edessä, sekä järkiperäisen ja tunneperäisen ajattelun tasapainottamista.

En ole kevyin perustein laatinut tätä artikkelia. Tulen perustelemaan KAIKKI väittämäni mahdollisimman selkeästi ensin oman kokemukseni perusteella, sitten Raamatun perusteella ja lopuksi kirkkohistorian perusteella. Toivon että rukoilet ymmärrystä etkä jätä lukemista kesken, sillä muuten et näe kokonaiskuvaa etkä voi arvioida väitteitäni rehellisesti.

2. Onko suhteesi syntiin vääristynyt?

Olin eksynyt lammas

Uskonelämäni muistuttaa hyvin paljon Jeesuksen opetuksia eksyneestä lampaasta (Matt 18:12-14). Lapsuuteni aikana kävimme perheeni kanssa säännöllisesti monien eri seurakuntien kokouksissa ja konferensseissa. Vanhempani veivät minut MYÖS seurakuntien kesäleireille. Nämä kokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia. Minua kohdeltiin kuin olisin ollut uskovainen ja siksi itsekin uskoin olevani uskovainen. Elin kuitenkin lankeemuksen kierteessä ja tein milloin mitäkin, minkä tiesin olevan syntiä.

Kevytmielinen suhtautumiseni asiaan todisti sen, että omatuntoni oli paatunut. Pyysin aina säännöllisesti syntejäni anteeksi Jeesuksen edessä, sillä minulle oli opetettu, että uskovainen ei voi olla tekemättä syntiä, vaan hän lankeaa aina ennemmin tai MYÖHEMMIN. Siksi minulla ei ollut voimaa lopettaa lankeemuksen kierrettä, enkä koskaan tehnyt lopullista parannusta enkä hyljännyt syntejäni. Uskoin eläväni ihan normaalia uskovaisen elämää. Tuossa uskontilassa elin vuosia, paatuen yhä pahemmin. Suhteeni syntiin vääristyi, enkä itse edes huomannut sitä. Haastan sinut tutkimaan itseäsi ja koettelemaan, onko sinullekin mahdollisesti käynyt samoin. Pastori Tarvo Laakson kappale Tosiuskovainen kertoo hyvin tuolloisesta uskontilastani hieman kärjistäen, mutta osuvasti:

Myöskään uskontunnustukseen lisättyä sanaa communio ei pidä kääntää sanalla Gemeinschaft (yhteys), vaan sanalla Gemeine (yhteisö). Eihän se ole mikään muu kuin huomautus, selitys, jonka joku on halunnut lisätä tulkitsemaan sanoja "kristillinen kirkko". Meikäläiset sen sijaan ovat sekä latinaa että saksaa taitamatta sorvanneet käännöksen "Gemeinschaft der Heiligen" (pyhien yhteys). Ei saksan kieli ilmaise asiaa näillä sanoilla eikä ymmärrä sitä tällä tavalla. Kunnon saksaksi sen pitäisi kuulua näin: "ein heilige Gemeine" (pyhä yhteisö). Puhun tästä siksi, että nämä sanat ymmärrettäisiin oikein. Niihin on näet jo siinä määrin totuttu, että niistä tuskin enää voidaan päästä eroon. Sanankin muuttamista pidetään heti kerettiläisyytenä.

Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.

Me uskomme edelleen, että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät koko evankeliumin monet lohdutuksen sanat. Tähän yhteyteen kuuluukin kaikki se, mitä sakramenteista on saarnattava, sekä sanalla sanottuna koko evankeliumi ja kristikunnan kaikki virat. Välttämätöntä on, että ne ovat jatkuvassa käytössä. Sillä vaikka Kristus onkin saattanut meidät osallisiksi Jumalan armosta ja vaikka Pyhä Henki on Jumalan sanalla saanut kristillisen kirkon yhteydessä aikaan pyhityksen, niin emme me silti milloinkaan pääse synnistä irti.


Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme. Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan.


Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. Siellä ei liioin voi olla mitään pyhyyttä. Itse ovat itsensä heittäneet ulos ja erottaneet kristikunnasta ne, jotka yrittävät etsiä ja ansaita pyhyyttä omin teoin eivätkä etsi sitä evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta.

Mutta vaikka pyhyys on saanut alkunsa ja joka päivä kasvaa, me kuitenkin toistaiseksi odotamme sitä hetkeä, jolloin lihamme surmataan ja haudataan kaikkine saastoineen, mutta saakin sitten astua ihanana esiin ja nousta ylös uuden, iankaikkisen elämän ehjään ja täyteen pyhyyteen. Sillä nyt me vielä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi, jotta Pyhä Henki saisi jatkuvasti tehdä meissä työtä sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita. Silloin ihmiset ovat täysin puhtaita ja pyhiä, täynnä hurskautta ja vanhurskautta. He ovat päässeet vapaiksi synnistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja elävät uudessa, kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa. Kaikki tämä siis kuuluu Pyhän Hengen tehtäviin. Hän alkaa maan päällä pyhittämisen ja jatkaa sitä joka päivä käyttäen näitä kahta asiaa, kristillistä kirkkoa ja syntien anteeksiantamusta. Mutta kun olemme jälleen tulleet maaksi, hän saattaa pyhityksen valmiiksi silmänräpäyksessä ja säilyttää sen meissä ikuisesti uskonkohdan kahden viimeisen lausuman mukaisesti. Tosin sanonta "Auferstehung des Fleisches" (lihan ylösnousemus) ei sekään ole oikein hyvää saksaa. Sillä kun kuulemme sanan liha, ajatuksemme tuskin yltävät lihakauppaa kauemmaksi. Jos käyttäisimme kunnon saksaa, meidän olisi lausuttava: "Auferstehung des Leibs oder Leichnams (ruumiin ylösnousemus tai kuolleen ylösnousemus). Sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä, kunhan sanat vain ymmärretään oikein.

Tämä uskonkohta puhuu työstä, jonka täytyy keskeytyksettä jatkua. Luominen on näet jo saatu päätökseen, ja myös lunastus on tapahtunut, mutta Pyhä Henki tekee työtään lakkaamatta aina viimeiseen päivään asti. Työvälineekseen maan päällä hän on valinnut seurakunnan; kaikki hänen sanansa ja tekonsa toteutuvat sen välityksellä. Vielä hän ei ole saanut kristikuntaansa täysilukuiseksi, vielä on jaettava anteeksiantamusta. Siksi me uskomme Pyhään Henkeen, joka vetää meitä joka päivä sanalla seurakunnan yhteyteen. Samalla sanalla ja syntien anteeksiantamuksella hän synnyttää uskon sekä lisää ja vahvistaa sitä. Kun kaikki vihdoin on saatu pysyvästi valmiiksi niin, että olemme kuolleet pois maailmasta ja kaikesta onnettomuudesta, silloin hän tekee meidät kokonaan ja ikuisesti pyhiksi. Nyt me odotamme sitä uskossa sanaan nojautuen.

Uskontunnustuksessa on siis Jumalan KOKO olemus, tahto ja KAIKKI teot kuvattu sinulle erittäin osuvasti, lyhyin mutta runsassisältöisin sanoin. Siihen perustuu meidän koko viisautemme, joka liikkuu korkealla kaiken inhimillisen viisauden, käsityskyvyn ja ymmärryksen yläpuolella. Sillä vaikka koko maailma on keskittänyt kaiken ahkeruutensa selvittääkseen Jumalan olemuksen, ajatukset ja teot, yhteenkään kysymykseensä se ei ole saanut vastausta. Mutta tästä sinä opit runsain määrin tuntemaan niitä kaikkia. Näissä kolmessa uskonkohdassa Jumala on ilmoittanut itsensä ja paljastanut isällisen sydämensä kaikki syvyydet sekä sulan rakkautensa, jota ei voida sanoin ilmaista. Sillä juuri lunastusta ja pyhitystä varten hän meidät on luonut. Kaiken sen, mitä on taivaassa ja maan päällä, hän antoi ja luovutti meidän käyttöömme, mutta sen LISÄKSIVIELÄ Poikansa ja Pyhän Henkensä saattaakseen meidät heidän kauttaan yhteyteensä. Kuten edellä olemme selittäneet, ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. Jos hänen ohitseen katsomme, emme näe mitään muuta kuin kauhistavan vihaisen tuomarin. Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta.

Siksi nämä uskonkohdat rajaavat ja erottavat meidät kristityt kaikista muista ihmisistä maan päällä. Vaikka kaikki kristikunnan ulkopuolella olevat pakanat, turkkilaiset, juutalaiset sekä väärät ja tekopyhät kristityt uskovat yhteen, todelliseen Jumalaan ja palvovat häntä, he eivät kuitenkaan tiedä, mitä hän heistä tahtoo. Eivät he myöskään osaa odottaa häneltä rakkautta eivätkä hyviä lahjoja. Siksi he jäävät iankaikkisen vihan ja tuomion alaisiksi, kun ei heillä ole Herraa Kristusta eikä Pyhä Henki ole heitä valaissut eikä armahtanut lahjoillaan.

Edellisen perusteella ymmärrät, että uskontunnustus on aivan toisenlainen oppi kuin kymmenen käskyä. Käskyt KYLLÄ opettavat, mitä meidän pitää tehdä, mutta uskontunnustus sanoo, mitä Jumala tekee ja antaa meille. Lisäksi kymmenen käskyä on jo ennalta kirjoitettu ihmisten sydämiin, mutta uskoa on inhimillisen viisauden mahdotonta käsittää, se jää yksin Pyhän Hengen opetettavaksi. Siksi ei kymmenen käskyn oppi tee vielä kenestäkään kristittyä. Koska emme pysty täyttämään sitä, mitä Jumala meiltä vaatii, me aina vain jäämme vaille armoa Jumalan vihan varjoon. Mutta usko tuo muassaan pelkkää armoa, tekee meidät hurskaiksi ja Jumalalle otollisiksi. Sillä kun opimme tuntemaan armon, alamme koko sydämestämme rakastaa kaikkia Jumalan käskyjä. Mehän huomaamme nyt, miten Jumala antaa itsensä kokonaan, kaiken mitä hänellä on ja kaikki voimansa meidän tueksemme ja avuksemme, niin että voimme täyttää kymmenen käskyä. Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki kaikki lahjansa.

Tämä siis riittää uskontunnustuksesta. Se on oppimattomille sopiva pohja, eikä se rasita heitä liikaa. Kun he ymmärtävät keskeiset ajatukset, he voivat JATKAAomin päin ja liittää tähän sen, mitä oppivat Raamatusta. Näin heidän ymmärryksensä alati rikastuu, lisääntyy ja kasvaa. Tästä asiasta meille kyllä riittää saarnattavaa ja opittavaa jokaiseksi elämämme päiväksi.

Jos siis kysytään: "Mitä uskot Jeesuksesta Kristuksesta lausuessasi toisen uskonkohdan?", voit vastata aivan lyhyesti: "Uskon, että Jeesus Kristus, todellinen Jumalan Poika, on tullut minun Herrakseni." Mutta mitä merkitsee, että hän on tullut sinun Herrakseni? Se merkitsee sitä, että hän on lunastanut minut synnistä, Perkeleen vallasta, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta. Ennen ei minulla ollut Herraa eikä kuningasta, vaan olin vangittu Perkeleen valtapiiriin. Olin kuolemaan tuomittu, täysin synnin ja sokeuden vallassa.

Sillä kun meidät oli luotu ja kun olimme saaneet Jumalalta, Isältä, kaikenlaista hyvää, Perkele TULI luoksemme ja johdatti meidät tottelemattomuuteen, syntiin, kuolemaan ja kaikenlaiseen onnettomuuteen. Niin me jouduimme Jumalan vihan alaisiksi ja menetimme hänen armonsa. Saimme omasta syystämme ja ansiostamme tuomion ikuiseen rangaistukseen. Siihen ei löytynyt mitään apuneuvoa eikä lohdutusta, kunnes tämä ainoa ja iankaikkinen Jumalan Poika armahti pohjattomassa hyvyydessään meitä hätään ja kurjuuteen vajonneita ja astui taivaasta avuksemme. Näin karkotettiin KAIKKI nuo hirmuvaltiaat ja vanginvartijat. Heidän tilalleen astui Jeesus Kristus, elämän, vanhurskauden, kaiken hyvyyden ja autuuden Herra. Meidät kurjat ja kadotetut ihmiset hän tempaisi helvetin kidasta, voitti meidät vapaiksi ja saattoi TAKAISIN Isän suosioon ja armoon. Hän otti meidät omikseen, turvaansa ja suojaansa, hallitakseen meitä vanhurskaudellaan, viisaudellaan, vallallaan, elämällään ja autuudellaan.

Uskonkohdan ydin on siis siinä, että sana "Herra" yksinkertaisesti tarkoittaa lunastajaa, joka on siirtänyt meidät Perkeleen vallasta Jumalan tykö, kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen sekä varjelee meidät siinä. Kaikki muut lausumat, jotka tässä uskonkohdassa seuraavat, vain selittävät lunastuksen sisältöä. Ne kertovat, kuinka hän kaiken teki. Ne ilmaisevat, mitä se maksoi hänelle, mistä hän joutui kieltäytymään ja mitä panemaan alttiiksi voittaakseen meidät omakseen ja valtakuntansa kansalaisiksi: Hän TULI ihmiseksi, sikisi ja syntyi ilman syntiä Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta voittaakseen synnin. Hän kärsi ja kuoli ja hänet haudattiin, jotta hän toimittaisi hyvityksen minun puolestani. Hän maksoi sen, mihin minä olin syyllistynyt. Tätä hän ei tehnyt kullalla eikä hopealla, vaan omalla kalliilla verellään. Kaiken tämän hän teki tullakseen minun Herrakseni, sillä itseään varten hän ei mitään tehnyt eikä hänen tarvinnutkaan tehdä. Sen jälkeen hän nousi kuolleista, nieli kuoleman ja astui viimein taivaaseen ottaen vallan Isän oikealla puolella. Perkeleen ja kaikkien valtojen on pakko kumartua hänen jalkojensa alle, kunnes hän viimeisenä päivänä vapauttaa meidät niistä kokonaan ja irrottaa meidät täysin pahasta maailmasta, Perkeleestä, kuolemasta ja synnistä.

Lyhyessä lastensaarnassa ei kuitenkaan pidä käydä kohta kohdalta selittämään näitä yksityiskohtia, vaan se on tehtävä vuoden mittaan laajemmissa saarnoissa, erityisesti niinä aikoina, jotka on varattu kunkin uskonkohdan perusteellisempaan käsittelyyn; nimittäin Kristuksen syntymän, kärsimisen, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen juhla-aikoina. Nojaahan koko evankeliumi, jota saarnaamme, siihen, että tämä uskonkohta käsitetään oikein. Sen varassahan on koko pelastuksemme ja autuutemme. Sen rikkaudesta ja laajuudesta riittää meille aina opittavaa.

Kolmas uskonkohta

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
En osaa antaa tälle uskonkohdalle parempaa otsaketta kuin sen, minkä olen jo sanonut, nimittäin "pyhitys", sillä se ilmaisee ja kuvaa Pyhän Hengen ja hänen tehtävänsä: hän pyhittää. Meidän on siis nojattava sanoihin "Pyhään Henkeen", koska tämän uskonkohdan sisältöä ei enää lyhyemmin voida ilmaista. Raamatussa mainitaan näet monenlaisia henkiä: on ihmisen henki, on taivaallisia henkiä ja on paha henki. Mutta yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi.

Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää. Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu? Vastaus kuuluu: Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen, samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.

Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme. Pelastusteko on tapahtunut, se on suoritettu loppuun. Tämän aarteen on Kristus meille hankkinut ja voittanut kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Mutta jos tämä teko jäisi kätköön, niin ettei kukaan saisi siitä mitään tietää, se jäisi turhaksi ja menisi hukkaan. Jumala on antanut sanansa julkisesti saarnattavaksi sitä varten, ettei tuo aarre vain jäisi haudatuksi, vaan otettaisiin käyttöön ja nautittavaksi. Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä.

Opi sen vuoksi ymmärtämään tämä uskokohta mahdollisimman selvästi. Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.

Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. Tarkoitan sitä, että kukaan ei uskonut Kristusta sellaiseksi Herraksi, joka ilman meidän tekojamme ja ansioitamme oli voittanut omaksemme lunastuksen aarteen ja tehnyt meidät otollisiksi Isälle. Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget, jotka opettivat meitä tulemaan autuaiksi omin teoin, ansaitsemaan armon itse. Siksi paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko. Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo. Tämä saa riittää uskonkohtamme pääsisällön selitykseksi. Koska eräiden siihen kuuluvien sanojen merkitys ei kuitenkaan ole oppimattomille aivan selvä, meidän on lyhyesti käsiteltävä myös niitä.

Uskontunnustus käyttää pyhästä kristillisestä kirkosta myös nimitystä communio sanctorum, "pyhien yhteys". 20 Molemmat merkitsevät samaa. Jälkimmäinen lausuma ei kuitenkaan ole alun perin kuulunut uskontunnustukseen. Se on sitä paitsi käännetty saksaksi huonosti ja epäselvästi sanoilla "eine Gemeinschaft der Heiligen" (pyhien yhteys). Mikäli asia halutaan ilmaista selvästi, saksan kieli vaatii aivan toisenlaista sanontaa. Sana ecclesia pitäisi näet oikeastaan kääntää saksaksi sanalla

"Versammlung" (kokous). Me olemme kuitenkin tottuneet käyttämään sanaa "Kirche" (kirkko), mikä ei anna oppimattomalle ihmiselle mielikuvaa yhteen kokoontuneesta ihmisjoukosta, vaan vihitystä talosta tai rakennuksesta. Kuitenkin itse rakennusta tulisi kutsua kirkoksi ainoastaan sen ihmisjoukon vuosi, joka sinne kokoontuu. Sillä me, jotka kokoonnumme yhteen, rakennamme tai otamme käyttöön kokouksiamme varten erityisen tilan ja annamme huoneelle nimen sen jonkun mukaan, joka siinä kokoontuu. Sana "Kirche" ei siis oikeastaan ole merkitykseltään mitään muuta kuin "ein gemeine Sammlung"

(yhteinen kokous). Lisäksi se ei ole saksalaisperäinen sana, vaan juontuu kreikan kielestä (kuten myös sana ecclesia). Siinä kielessä se esiintyy muodossa kyria, latinaksi se on curia. Siksi se pitäisi ilmaista selvällä saksan kielellä, omalla äidinkielellämme, joko näin: "ein christliche Gemeine oder Sammlung" (kristillinen yhteisö ja kokous) tai kaikkein parhaiten ja selvimmin: "ein heilige Christenheit" (pyhä kristikunta).

Olemme jo kuulleet kristillisen opin ensimmäisen osan ja ymmärtäneet siitä, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän ja mitä jättävän tekemättä. Jatkoksi sopii hyvin uskontunnustus. Se kertoo meille, mitä kaikkea meidän on Jumalalta odotettava ja mitä otettava häneltä vastaan.

Lyhyesti sanoen se opettaa meitä tuntemaan hänet täydellisesti. Tämä tuntemus puolestaan auttaa meitä tekemään sen, mihin kymmenen käskyä meitä velvoittavat. Tähtääväthän niiden vaatimukset, kuten edellä on sanottu, niin korkealle, etteivät kenenkään ihmisen voimat riitä niiden toteuttamiseen; me olemme siihen aivan liian heikot.


Siksi katekismuksen, toisen osan oppiminen on yhtä tärkeätä kuin ensimmäisen. Onhan tiedettävä, kuinka käskyt voidaan pitää, mistä ja miten siihen saadaan kylliksi voimaa. Jos näet pystyisimme omin voimin pitämään kymmenen käskyä, niin kuin ne on pidettävä, ei mitään muuta enää tarvittaisikaan, ei uskontunnustusta eikä Isä meidän -rukousta. Mutta, ennen kuin uskontunnustuksen hyötyä ja välttämättömyyttä käydään laajemmin esittämään, riittää yksinkertaisille ihmisille aluksi, että he oppivat tunnustuksen sisällön sellaisenaan ja ymmärtävät sen.


Uskontunnustus on aiemmin jaettu kahteentoista uskonkohtaan. 18 Jaottelu saisi olla paljon yksityiskohtaisempikin, jos KAIKKI Raamattuun sisältyvät ja uskontunnustukseen kuuluvat uskonkohdat haluttaisiin käsitellä erikseen. Kaikkia niistä ei edes voida selvästi ESITTÄÄ noin vähin sanoin. Mutta lasten opetuksen on oltava mahdollisimman yksinkertaista ja helppotajuista. Siksi olemme päättäneet jakaa uskontunnustuksen kolmeksi pääuskonkohdaksi 19 ja esittää sen lyhyesti jumaluuden kolmen persoonan mukaisesti, joihin KOKO uskomme kohdistuu.

Tällöin ensimmäinen uskonkohta, joka puhuu Jumalasta Isänä, selittää luomisen, toinen, joka puhuu Pojasta, selittää lunastuksen, ja kolmas, joka puhuu Pyhästä Hengestä, selittää pyhityksen. Uskontunnustuksen olennaisin sisältö voitaisiin siis muotoilla lyhyesti näin: "Uskon Jumalaan, Isään, joka on minut luonut, uskon Poikaan, joka on minut lunastanut, ja uskon Pyhään Henkeen, joka pyhittää minut." Yksi on Jumala ja usko, mutta Jumalassa on kolme persoonaa, ja siksi on MYÖSkolme uskonkohtaa eli tunnustusta. Käymme nyt suppeasti selittämään näitä sanoja.

Ensimmäinen uskonkohta

Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan
Tässä on ESITETTY ja kuvattu keskeisin Jumalan olemuksesta, tahdosta, toiminnasta ja teoista. Kun näet kymmenessä käskyssä tähdennetään, ettei meillä saa olla kuin yksi Jumala, joku saattaa kysyä: "Mitä Jumala sitten on? Mitä hän tekee? Miten häntä voidaan ylistää? Miten hänet voidaan esittää ja kuvata, jotta hänet tunnettaisiin?"

Juuri sen tämä ja seuraavat uskonkohdat opettavat. Uskontunnustus ei siis ole mitään muuta kuin kristittyjen antama vastaus ensimmäisen käskyn asettamaan kysymykseen. On kuin pieneltä lapselta kysyttäisiin: "Rakas lapsi, kerro, millainen Jumala on ja mitä hänestä tiedät", ja hän vastaisi: "Minun Jumalani on ensinnäkin Isä, joka on luonut taivaan ja maan. Vain tätä yhtä minä pidän Jumalana, sillä ei ole ketään muuta, joka kykenisi luomaan taivaan ja maan."

Oppineille ja asioihin paremmin perehtyneille voidaan KYLLÄ kaikkia kolmea uskonkohtaa selittää paljon laajemmin ja jakaa ne vaikkapa niin moneen osaan kuin niissä on sanoja. Mutta nuorille oppilaille saa kyllä riittää kaikkein tärkeimmän osoittaminen, nimittäin se, että tässä uskonkohdassa on kysymys luomisesta. Kuten edellä on todettu, pääpaino on sanoissa "taivaan ja maan Luoja". Mitä se merkitsee? Mitä tarkoitat lausuessasi: "Uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan"? Vastaus on tämä: Tarkoitan ja uskon, että Jumala on luonut minut eli antanut ruumiin ja sielun, pienet ja suuret ruumiinjäsenet, KAIKKI aistit, järjen ja ymmärryksen ja muun, mitä elämään kuuluu. Hän antaa ruoan ja juoman, VAATTEET, elatuksen, puolison ja lapset, palvelusväen, kodin ja konnun ja kaiken muun. LISÄKSI hän on antanut KOKO luomakunnan tyydyttämään elämisemme tarpeita: auringon, kuun ja taivaan tähdet, päivän ja

yön, ilman, tulen, veden ja maan sekä kaiken, mitä ne kantavat ja tuottavat, kuten linnut, kalat, eläimet, viljan ja kaikenlaiset kasvit. Kaiken muunkin ruumiillisen ja ajallisen hyvän hän on antanut, kuten hyvän hallituksen, rauhan ja turvallisuuden. Näin me voimme tästä uskonkohdasta oppia, ettei kukaan meistä ole voinut itse aikaansaada elämäänsä: kaikkea sitä, mitä äsken lueteltiin ja mitä siihen mahdollisesti lisätään. Me emme myöskään itse pysty sitä ylläpitämään, olipa se miten pientä ja vähäpätöistä tahansa. Kaikki tämä sisältyy sanaan "Luoja".

Lisäksi me tunnustamme, ettei Isä Jumala ole pelkästään antanut meille kaikkea, minkä me omistamme ja mitä me edessämme näemme, vaan että hän myös suojelee ja varjelee sitä joka päivä kaikelta pahalta ja kaikilta onnettomuuksilta. Ansiottamme, sulasta rakkaudesta ja hyvyydestä, hän torjuu kaikki vahingot ja vauriot. Hän toimiin hyvän Isän tavoin ja huolehtii meistä niin, ettei meille tapahdu mitään pahaa. Tätä asiaa laajemmin esitettäessä on lähdettävä näistä kahdesta sanasta: "Isään Kaikkivaltiaaseen".

Loppu seuraakin itsestään: Koska Jumala joka päivä antaa, ylläpitää ja varjelee kaiken, minkä omistamme, ja lisäksi vielä kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, me totisesti olemme velvolliset rakastamaan häntä, kiittämään ja ylistämään häntä lakkaamatta. Sillä tavalla palvelemme häntä KOKO sydämestämme, kuten hänen kymmenen käskyään vaativat ja velvoittavat. Paljon olisi tästä puhumista, jos haluttaisiin osoittaa, kuinka vähän on niitä, jotka uskovat tämän uskonkohdan.

Kaikkihan me sivuutamme sen kevyesti. Me kyllä kuulemme sen ja lausumme sen ääneen, mutta emme ymmärrä emmekä ajattele sanojen sisältöä. Sillä jos me sen sydämessämme uskoisimme, me myös toimisimme sen mukaisesti. Emme me silloin niin ylpeinä isottelisi ja uhmaillen rehentelisi, aivan kuin itse olisimme aikaansaaneet elämämme, rikkautemme, valtamme ja kunniamme ja muiden kuuluisi meitä pelätä ja palvella. Näinhän kurja maailma menettelee. Se on täysin vajonnut sokeuteensa ja käyttää kaikkia Jumalan hyviä lahjoja väärin pelkästään oman ylpeytensä, ahneutensa, himojensa ja nautinnonhalunsa tyydyttämiseen. Silmäystäkään se ei luo Jumalaan eikä häntä kiitä, ei tunnusta häntä herrakseen ja luojakseen.

Jos me siis uskoisimme tämän uskonkohdan, meidän kaikkien pitäisi nöyrtyä ja kauhistua. Teemmehän me joka päivä syntiä silmillämme, korvillamme, käsillämme, ruumiillamme ja sielullamme, rahallamme ja omaisuudellamme, kaikella mitä meillä on. Erityisesti syyllisiä ovat ne, jotka lisäksi taistelevat Jumalan sanaa vastaan. Kristityillä on kuitenkin yksi etu: he tunnustavat, että heidän kuuluu palvella Jumalaa ja olla hänelle kuuliaisia.

Meidän on sen vuoksi joka päivä harjoiteltava tämän uskomista, painettava tämä uskonkohta mieleemme ja muisteltava sitä aina, mitä sitten eteemme tuleekin. Niin on tehtävä silloin, kun hyvä onni kohtaa, ja myös silloin, kun pelastumme hädästä ja vaarasta. Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten, että Jumala saa niistä kunnian ja kiitoksen.

Näin olemme siis lyhyesti selittäneet ensimmäisen uskonkohdan merkityksen. Tämän verran on yksinkertaisten ihmisten tarpeen aluksi oppia siitä, mitä saamme Jumalalta vastaanottaa, ja siitä, mihin se meitä velvoittaa. Suuri asia on jo sen tunteminen, mutta vielä suurempi itse aarre. Tästä uskonkohdasta me näet huomaamme, miten Jumala on antanut meille itsensä ja KOKO luomakunnan sekä huolehtinut ylen runsaasti ajallisen elämämme tarpeista, puhumattakaan niistä sanomattoman runsaista iankaikkisista lahjoista, joita hän on tuhlaillut meille Pojassaan ja Pyhässä Hengessä, kuten kohta saamme kuulla.

Toinen uskonkohta

Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kuolleista kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Tämä kohta opettaa meidät tuntemaan jumaluuden toisen persoonan, jotta ymmärtäisimme, mitä Jumala on edellä mainittujen ajallisten lahjojen LISÄKSImeille antanut: Hän on täysin luopunut kaikesta omastaan, antanut meille kaikkensa jättämättä mitään itselleen. Tämä uskonkohta on runsassisältöinen ja laaja, mutta pyrimme sitäkin käsittelemään suppeasti ja yksinkertaisesti. Siksi tartumme vain yhteen sanaan, johon sisällytämme kaiken. Siitä voidaan oppia, kuten edellä on todettu, miten meidät on lunastettu. Se on lausuttu näissä sanoissa: "Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme".

Nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,


Kuolema ei voinut pitää Kristusta vallassaan. Raamatun ennustusten mukaisesti hän nousi kuolleista. Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset näkivät tyhjän haudan ja hämmentyivät. Kun he kohtasivat ylösnousseen Herransa, he alkoivat ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

Kristuksen ylösnousemus on VOITTO kuolemasta. Perkeleen valta on taittunut, eikä kuolemalla ole enää viimeistä sanaa. Kuoleman voittaja vapauttaa meidät MYÖSmuista pahan tuhovoimista. Meitä odottaa ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.

Taivaaseen astunut Kristus hallitsee kaikkivaltiaan Isänsä oikealla puolella. Emme voi enää nähdä Jeesusta samalla tavalla kuin hänen aikalaisensa, mutta lupauksensa MUKAAN hän on aina meidän keskellämme. Kristus rukoilee meidän puolestamme. Hän tuntee kipumme ja tuskamme, koska hän on elänyt ihmisen elämän.

Aikojen lopulla Kristus tulee TAKAISIN. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:34)
Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.
(1. Kor. 15:12–14)

Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, kaikkivaltiaan Isän, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

Seuraavassa kannanotossa haluan perustella Raamatulla kantani siihen, miksi ei tulisi liittyä ekumeeniseen neuvostoon herätysliikkeenä ja "helluntailaisina". Meidän ei tulisi myöskään harjoittaa minkäänlaista yhteyttä Sanasta luopuneiden hengellisten johtajien ja kirkkokuntien edustajien kanssa.

Tiedän, että joidenkin mielestä tämä on kova syytös ja siksi perustelen kantani Raamatulla. Muistutan kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi, että kannatan koko sydämestäni aitoa uudestisyntyneiden Jumalan lasten yhteyttä ja harjoitan sitä myös käytännössä.

Väärät opit salakuljetetaan seurakunnan sisälle totuuden ohessa, kuten Pietari varoitti: "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku."


Usein kuulee ei-uskovien suusta: 'Mistä tiedät että Raamattu on totta... Voitko todistaa sen?!'
Syyttäjällä on itse asiassa 'todistus-taakka', joten asian voisi kääntää epäilijälle, niin että, 'Mistä tiedät, että Raamattu ei ole totta ja voitko sinä todistaa sen?!'
Raamattu vastaa itse itsestään, toimien käytännössä uskovassa.

Mutta on olemassa myös todisteet historiassa, arkeologiassa, uskoontulleen ihmisen muutoksessa ja tietysti profetiat, jotka ovat toteutuneet ja parhaillaan toteutuvat aivan silmiemme edessä.

Ohjelmoidaanko sinut tietämättäsi, vieläpä niin että ajattelet olevasi vapaa valinnoissasi? Mietippä hetken.


Kun urheilu valmentaja tekee treeni-ohjelman ja ruokavalion jollekin, eikö hän tee sitä päämäärä-tietoisesti, tarkasti suunnitellen, saadakseen aikaan tuloksia ja muutoksia? Ja niin yleensä tapahtuu, vai mitä?

Entä sitten kun istut rentoutuen katsomassa TV-OHJELMIA? Luuletko oikeasti, etteivät sinun ajatusmaailmaasi ja käyttäytymiseesi vaikuta. Luuletko, että niitä on suunniteltu ainoastaan viihdyttää sinua? Luuletko että mainokset ovat vain viihdettä? Tämä olisi aika naivia, vai mitä?

Mieti hetki sanaa ohjelmaa... Se tarkoittaa suunniteltua ohjausta, valmiiksi kirjoitettua suunnitelmaa. Englanniksi: Program.

Kreikaksi 'Pro'= Jotain varten, puolesta. 'Grammata'= kirjoittaa.

Kyse on siis mielen muokkauksesta tämä maailman ja ajan hengen mukaiseksi. Tämän hengen hallitsija on Raamatun mukaan Saatana (Efes.2).

Siksi Raamattu, eli Jumala kehoittaa uskovia olemaan viisaita ja tutkimaan mikä on Jumalan tahto.
Raamattu varoittaa mukautumasta ajan henkeen, vaan käskee uskovan kaikessa muuttumaan Sanan mukaan (Room.12:1-3).

Tutkijat ovat jossain havainneet, että kun ihminen istuu tv:n äärellä, niin kahden ensimmäisen minuutin aikana aivot rentoutuvat ja alfa-aallot aktivoituvat, tehden ihmistä vastaanottavaiseksi.

Onko tämä vaaratonta hengellisesti? Päätä itse.

Olet mitä syöt, varsinkin hengellisesti.

Herää siis valvomaan, veljeni ja siskoni, ettet jäisi seurakunnan ylösotosta, kun Pasuuna soi.
Shabat Shalom Jeesuksessa.