Maanantai 2.7.
Oloni mangakahvilassa venahti aikomaani pidemmaksi, kun minulle tultiin heraamiseni jalkeen tarjoamaan 3 tunnin paivapakettia noin klo 10 aikoihin. En ollut viela lahellekaan valmis lahtemaan, joten se kuulosti varsin hyvalta.
Yritin kehittaa jotain suunnitelmia surffailuni aikana. Hostellilla pitaa olla ennen klo 21 eli ainakin yokatselmukset Tokyo Towerista piti unohtaa. Jatin myos keisarillisella linnalla vieraillun toiselle paivalle, koska halusin paasta sinne aurinkoisena paivana. Turisti-infosta saamassani esitteessa nakyi mielenkiintoisen oloinen onsen (kuuman lahteen paalle tehty kylpyla). Paikasta minulla ei kuitenkaan ollut muuta tietoa kuin nimi ja suuntasin Shibuyan juna-asemalle etsimaan paikkaa asemakartasta. Paikka oli sen verran kaukana, etta hautasin suunnitelmat rentouttavasta mineraalikylvysta. Varasuunnitelmana minulla oli Shinjukussa sijaitseva Sony Building Yurakuchon aseman lahella.
Kiertelin Sony Buildingissa hetkisen, mutta ei siella hirvean ihmeellista ollut. Jos televisiot, videokamerat tai musiikkilaitteet olisivat juuri nyt kiinnostaneet, niin olisi sielta johonkin voinut tutustua. Toivoin nakevani aibo-robottikoiria ja muuta ihmeellista kamaa. Poistuin rakennuksesta hieman pettyneena. Yurakuchon aseman laheinen alue oli jotain hammastyttavaa Tokion mittapuulla. Lahes jokaisesta kadunkulmasta loytyi infokartta, eika turisti-infoakaan oltu heitetty jonnekin kauas asemasta. Sain sielta hommattua hieman tietoa onseneista ja vahan vihia, etta kannattaa onsen-reissut jattaa jonnekin Tokion ulkopuolelle, jos kerran sinne olen menossa.
Minulla oli melko kova halu paasta jonnekin pulikoimaan ja lahdin Uenoon etsimaan sentooa, josta eraassa esitteessani oli maininta. Pelkka osoite ei kuitenkaan riittanyt sen loytamiseen, kiitos Japanin alyttoman osoitejarjestelman. En oikeastaan edes yrittanytkaan tosissani etsia. Heitin suuntani randomilla ja aioin etsia paikan, jos osoite alkaa edes jollakin tavalla tasmaamaan.
Kujien valista loysin takoyakia myyvan liikkeen. 6 pienen valipalapalleron jalkeen lahdin kohti Asakusassa sijaitsevaa hostellia. Kirjauduin sisaan hostelliin ja menin laheiseen sentoon pulikoimaan. On se vain aina niin kiva fiilis lillua kuumissa altaissa ja karistaa tohna iholta. Tasta sentoosta ei kuitenkaan loytynyt kylma-allasta, enka hirvean pitkaan pelkissa kuumissa altaissa jaksanut olla.
Kuosittumisen jalkeen kiertelin pitkin Asakusan kujia. Hamarat ja lahes autiot kujat kiehtoivat minua todella paljon. Paadyin matkallani syomaan todella hyvaa raamen-ateriaa riisilla ja jollain leivosjutuilla. Syonnin jalkeen etsin hostelliketjun baaria, jossa asukkaana sain ilmaisen oluen tai drinkin. Tutustuin olutta nautiskellessani ruotsalaiseen, jonka mukana paadyin poytaan, jossa istui pari englantilaista ja amerikkalainen. Istuskelun jalkeen lahdimme kompinin kautta hostellille. Melko aanekasta porukkaa olivat alkoholia nauttineena. Hostellilla viela istuskelimme ja juttelimme sohvilla. Siina ohessa tutustuin myos matkani kolmanteen suomalaiseen.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ti 17.2. - Viimeinen kokonainen päivä 18.02.
- Ma 16.2. - Legendaarinen Kalashnikov 17.02.
- Su 15.2. - Teh vaellus 17.02.
- La 14.2. - Mielenkiintoisia löytöjä 17.02.
- Pe 13.2. - Alun ihmetykset takana 17.02.
- Matkoilla pitkästä aikaa \o/ 13.02.
- 12.6. 13.07.
- 11.7. 11.07.
- 10.7. 10.07.
- 9.7. 09.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (8)
-
▼
2007 (26)
- ▶ heinäkuu 2007 (12)
- ▶ kesäkuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (13)
Blogi
2.7.Maanantai 02.07.2007 17:51
29.6.-1.7.Sunnuntai 01.07.2007 19:37
Perjaintai 29.6.
Nukuin lahelle check-out-aikaa, koska seuraavan yon tulisin viettamaan junassa. Lahdettyani hostellista menin tuttua metrolinjaa pitkin tutulle Sapporon juna-asemalle. Nakkasin rinkkani kolikkokaappiin ja lahdin edelliselta paivalta jaaneelle Beer Museumille. Muutama taivaalta tullut vesipisara ei minua estanyt kavelemasta matkaa.
Beer Museum loytyi helposti, mutta koko paikasta ei tahtonut olla juuri mitaan englanniksi. Tiskin takana tati kaansi poydalla olleen lapun, jossa sanottiin: "Opastus on vain japaniksi ja mina voin vapaasti kierrella museoa. Vain baarin maistiaisista pitaa maksaa." Lahdin sitten kiertelemaan omia aikojani. Nama saakelin japanilaiset eivat tannekaan olleet osanneet mitaan juttuja kirjoittaa englanniksi. Vain noin 50% teksteja loyty englanninkielinen otsikko, ei puhettakaan, etta mitaan muuta olisi englanniksi. Kylla jossakin alikehittyneessa Kiinassa pystytaan kippeella selalla englantia vaantamaan, mutta ei tassa yhdessa maailman markkinamahtivaltiossa.
Jatkoin matkaa ottaen muutaman kuva sielta taalta. Pieni kolmikerroksinen museo oli nopeasti kierretty, kun mitaan ei lukemaan pystynyt. Sitten paasin alueelle, jossa kielitaidolla ei ole niinkaan valia - nimittain maistiaisbaariin. 200 jenilla sai noin 200 ml lasillisen olutta tai 400 jenilla kolmen oluen setin. Otin tietenkin taman setin. Sain mukaani viela jonkin sipulijuuston. Tein tuttavuutta oluiden kanssa ja popsin valilla pienia palasia juustoa. Viimestaan tassa vaiheessa varmistui, etta japanilainen olut ei todellakaan ole mitaan hyvaa. Kahdesta vaaleasta oluesta Black Label ei ollut erityisen hyvaa ja Kaitakushikin vian ihan OK. Yebisu <black> -tumma olut oli sitten ihan kauheaa. Kaikista parasta koko hommassa oli sipulijuusto. Se maistui uskomattoman hyvalle. En tieda olisiko se maistunut yhta hyvalle ilman olutta tai paremman oluen kanssa. Teki mieli ostaa sita paikan matkamuistomyymalasta matkaan, mutta reissuani oli viela pari viikkoa jaljella, eika sen roudaaminen olisi ollut kovinkaan viisasta.
Palasin tappamaan aikaani juna-aseman laheiseen mangakahvilaan. Edellisen paivan kaynneilta minulla oli kuponkeja, jotka oikeuttivat 100 jenin alennukseen ja ilmaiseen ruokaan. Tama kelpasi minulle varsin kivasti tassa vaiheessa. Viiden tunnin surffailusession jalkeen menin katselemaan jotain muuta tapaa ajan kayttamiseen aseman ymparilta. Semikova vesisade ajoi minut suhteellisen nopeasti pois kadulta. Ensiksi kavin kiertelemassa pelihallia ja olin jo melkein halukas itsekin kokeilemaan jotakin. En kuitenkaan loytanyt mitaan tarpeeksi yksinkertaista ja mielenkiinstoista. Sitten nain kartassani sentoon asemarakennuksessa, mutta siina paikalla nakyi olevan hieno hotelli. En kehdannut menna edes kyselemaan sentoota sielta.
Rakennukseen oli myos tehty tahystyspaikka korkeaan torniin. Kovasti toivoin, etta se olisi ollut ilmainen tai edes halpa, mutta se olikin kaikkea muuta. 700 jenin hinta per aikuinen tuntui liian kovalta. Oli siella luonnollisesti lapsi- ja opiskelijalippuja. Jostakin ihmeellisesta syysta kuitenkin Aasiassa yliopisto-opiskelijat eivat ole oikeita opiskelijoita, eika ole oikeutettu saamaan mitaan alennuksia. Totesin taman jo viime vuonna Kiinassa ja Japanin reissulla olen tormannyt tahan asiaan jo pariin otteeseen. Ehka olisin jopa voinut torniin menna, jos lippu aikuiselle olisi ollut 1000 jenia ja opiskelijalle 700, jonka minakin olisin voinut ostaa.
En enaa mitaan tekemista keksinyt ja menin odotuspenkeille istumaan ja pelaamaan Nintendo DS:llani. Odoteltua pidemman aikaa matkani kohti etelaa alkoi.
.
.
Lauantai 30.6.
Herasin sapsahtaen ja pelkasin nukkuneeni vaihtoaseman yli. Ulkona oli jo taysin valoisa ja juna liikkui toiseen suuntaan. Aseman yli nukkuminen olisi ollut kuitenkin melko vaikeaa, koska se oli paatepysakki. Kuitenkin saikahdin niin pahasti, etta kaikki unenrippeet karisivat. Vajaan tunnin paasta olinkin jo ensimmaisella vaihtoasemalla Aomorissa. Sielta seuraavalle vaihtoasemalle oli vain tunnin matka, enka edes yrittanyt koittaa unta uudestaan.
Hachinohessa vaihdoin shinkanseniin. Aikaa vaihtoon oli 7 minuuttia ja japanilaisten tapaan kuljin puolijuoksua shinkansen-laiturille. Ihmetysta aiheutti junan numero. Minun lapussani luki junan olevan Hayate 2 ja taululla nakyi Hayate 4, jolla oli myos hieman myohasempi lahtoaika. Kysyin asiaa asemalla seisseelta henkilokuntaan kuuluvalta ja han sanoi minulle Hayate 4:n laiturin. Junassa sitten katsoin kelloani ja totesin, etta edellinen junani oli ollut noin 10 minuuttia myohassa. Menin kuitenkin istumaan lippuni osoittamalle paikalle. Kahden tunnin paasta oikea omistaja saapui ja minun oli seisoskeltava loppumatka, noin 1,5 tuntia, ovien laheisyydessa, kun tasta shinkansenista ei loytynyt muita kuin varauspaikkoja. Nopeasti matka kuitenkin Nintendo DS:lla pelatessa meni.
Syy miksi tulin Hokkaidolta jo nain aikasessa pois oli Gyarurun debyyttikonsertti. Minulla ei kuitenkaan ollut mitaan tietoa missa pain tama konsertti olisi. Epailin sen olevan Shibuyassa ja siella oli myos ainoa tiedossani oleva mangakahvila Tokiosta, joten suuntasin pikimmiten sinne. Aikaa minulla oli 3,5 tuntia, josta ensimmainen puolituntinen meni metrossa istuessa. Kaivoin tietoa netista ja kavin pikaisesti suihkussa. Onnekseni Gyarurun esityspaikka, C.C. Lemon hall, oli Shibuyassa melko lahella.
Kavin heittamassa rinkkani metroaseman kolikkokaappiin ja lahdin etsimaan paikkaa, mutta eksyin jo noin toisen risteyksen kohdalla. Kovasti olin yrittanyt painaa netissa ollutta karttaa mieleen ja piirtaa jonkin sortin vedosta paperille. Paikka kuitenkin loytyi yllattavan kivuttomasti. Piha oli jo ihan taynna ihmisia. Nokian muinaista matopelia muistuttava jono kiemurteli pihalla, jonka jatkoksi mina menin. Kyseessahan oli ilmaiskonsertti, mutta lipun saaminen edellytti lippuluukulla ostetun levyn mukana tullutta lappua. Minullahan tallainen oli viime Tokio-kaynnilta. Lipun saamisen jalkeen minun piti odotella ovien aukeamista ulkona. Onneksi saa oli pilvinen, juuri sopiva ulkona odottamiseen. Odotellessa sattui kuitenkin jotain todella harvinaista. Nain ensimmaista kertaa agressiivisen japanilaisen. Noin parikymppinen jatka puku paalla vaikutti olevan paihteiden vaikutuksen alla ja karjui vahan valia jotain. Jonkin aikaa mesottua paikan vartijat tulivat rauhoittelemaan.
1,5 tunnin kuluttua paasin sisaan ja siella piti odottaa viela hyva tovi. Paikkani oli melko keskella 18. rivissa eli ei ihan yhta hyva kuin 10 paivaa sitten olleella minikeikalla, jolloin olin eturivissa. Lopulta Gyaruru tuli lavalle ja esitti omat kaksi biisiaan. Mina yritin vahan heilua mukana, mutta tilan ahtaus ja pitka aika viimeisesta treenista sai minut lopulta vain katsomaan upeilla lavasteilla varustettua esitysta. Biisien jalkeen tuli pitkat haastattelut. Ekaksi kaikki kolme yhdessa ja sitten jokaista erikseen, jonka jalkeen jokainen tanssi ja laulo oman soolokappaleensa. Naiden jalkeen pari muuta tanssilauluporukkaa kavivat lavalla. Ihan viimeisena yleisolle opetettiin Boom Boom Mecchan Maccho vaiheittain. Opettamisen jalkeen biisi soitettiin viela kerran, jonka tanssimiseen minakin sitten osallistuin. Steppaamaan en kuitenkaan sopinut.
Havaintoni pihalla odotellessa:
Olin keskimaaraista:
- pidempi (olen keskivertoa suomalaista pidempi, joten sama patee hyvin japanissakin)
- vaaleampi (kasi ylos, kenelle tuli yllatyksena)
- pyoreasilmaisempi (muilla oli vinkeet silmat)
- komeampi (...)
- vahemman japanilainen (enpa muita turisteja nahnyt)
Olin keskimaaraisen:
- ikainen (melko varma olen siita, etta en ainakaan yhtaan keskiarvoa vanhempi ollut)
- miehinen (noin 5% yleisosta koostui tytoista/naisista)
Havainnot salissa ennen esitysta ja sen aikana:
Olin keskimaaraista:
- vahemman hopero (vieressani istui oikein hoperoiden hopero)
- japania vahemman taitava (noin 99,3% haastatteluista meni ihan ohi)
Esityksen jalkeen tuli jalleen pitka odottelu ennen kattelytilaisuutta. Sinne ennen minua paasi porukka permannolta ja 17. ensimmaista rivia. Reitti kattelypaikalle kulki monen mutkan kautta lopulta toiseen kerrokseen, jossa ensimmaisena kattelyrivissa oli kahden vahapatoisemman tanssiporukan tanssijat. Mina yritin kaikille jotain ylistyssanoja sanoa englanniksi. Jotkut jopa vastasivat "thank you". Aikaa ei yhden kattelyyn hirveasti ollut, kun takana olleet turvamiehet jatkuvasti tokkivat eteenpain. Lopulta saavuin Gyarurun tyttojen luokse, jossa Amimi ilmeisesti tunnisti minut 10 paivaa sitten olleen keikan kattelytilaisuudesta, kun hanen silmansa pullistuivat paassaan. Se ilme olisi ollut niin ikuistamisen arvoinen. Emme meinanneet saada kasiamme irti.
Poistuessani paikalta alkoikin olla jo melko hamara, eika minulla ollut yhtaan tietoa yopymispaikasta. Paatin kokeilla ensimmaiseksi mangakahvilaa, mutta sielta ei yopakettia saanut viikonloppuna, joten 400 jenin tuntitaksa ei hirveasti napannut. Varsinkaan kun viime yon junamatkasta oli jaanyt reilua univajetta. Sapporon paassa olin loytanyt halvan hostellin Asakusta, toiselta puolelta kaupunkia. Suhautin metrolla sinne ja lahdin paikkaa nalissani etsimaan. Vettakin alkoi etsimisen iloksi ripsia. Minulla oli mukanani vain itse piirtamani kartta, joka ei riittanyt sitten mitenkaan tarkkaan paikantamiseen. Paadyin harhailemaan kujia pitkin ja yllatyksekseni loysin paikan todella vahalla vaivalla. Sisalle paastyani totesin paikan olevan saman ketjun toinen hostelli. Olin siis todella onnekas, etta loysin edes jotain. Paikka kuitenkin oli taynna, kuten myos kaksi muuta saman ketjun hostellia. Sain luvan olla hetken netissa ja loysin kalliimman hostellin Asakusasta toiselta puolelta jokea. Lahdin suunnistamaan sitten sinne. Sade oli jo yltynyt puolikovaksi. Toisessa saman ketjun hostellissa asuva japanilaisista jatkista muodostuva porukka oli kulkemassa samaan suuntaan. Ensiksi yksi heista tarjosi sateenvarjoaan lainaan ja pyysi palauttamaan sen seuraavana paivana hostellilleen (melkoista luottoa!). Kieltaydyin kuitenkin, koska en tiennyt seuraavan paivan suunnitelmista, eika sade hirmuinen ollut. He kuitenkin saattoivat minut toiselle puollelle jokea, jonne heillakin oli matka.
Etsimani hostelli loytyi nopeasti ja helposti, kiitos edelliselta hostellilta nappaamani alueen kartan. Tamakin paikka sattui olemaan taysi. Yhdesta asukkaasta ei kuitenkaan ollut tietoa tulisiko han ollenkaan. 1,5 tunnin paasta se selviaisi. Respatar soitti viela lahella olleeseen kapselihotelliin ja sanoi siella olevan tilaa, jos en heille sopisi. Jain surffailemaan nettiin ja odottelemaan tietoa voisinko majoittua sinne. Koneelle istuttuani viereeni tuli etelakorealainen
poika, joka kysyi olinko edellisena iltana Sapporon juna-asemalla. Kyllahan mina siella olin. Minun ruma naamani ilmeisesti on muistiin painuvaa kamaa. Viimeksi jotain tammoista kysyttiin minulta Kiotossa 23. paiva klubilla. Siella australialainen tytto kysyi olinko ollut pari paivaa aikasemmin Tokion hostellissa.
Odotteluni palkittiin ja paasin hostelliin yoksi. Ennen nukkumaan menoa kavin kovaksi aityneeseen nalkaani ostamassa sapuskaa laheisesta kompinista. Sattui harvinainen tapaus. Kompinissa ei ollut lampimana snackina mitaan valmiina. Jouduin suunnistamaan toiseen, koska halusin jotain lamminta naposteltavaa.
.
.
Sunnuntai 1.7.
Herattyani ja peseydyttya pakkasin kamani ja kirjauduin ulos hostellista. Jain viela surffailemaan nettiin ja katselin olisiko edellisena iltana taynna olleen hostelliketjun jossakin hostellissa tyhjaa. Yhdessa oli tuleva yo taynna, mutta sitten pitka vapaa jakso. Kavelin toisella puollella siltaa sijainneelle hostellille, jossa sain varattua pedin 10 hengen dormitoriosta seuraavasta paivasta alkaen viideksi yoksi. Sain jatetty rinkkani sinne ja tarkoituksenani oli nukkua seuraava yo kapselihotellissa, jossa omia peseytymisvalineita ei tarvita.
Paivan suunnitelmana oli kayda Harajukussa katsomassa teineja ihmetamineissa ja rockabillyja. Ennen sita oli kuitenkin jotain tehtava nalalle. Puolipilvisen saan takia oli yllattavan kuuma ja nalka alkoi kadota. Olisin varmasti voinut olla useita tunteja syomatta, mutta se tuskin olisi ollut kovinkaan viisasta. Loysin mukavan halvan ramen-ravintolan.
Syonnin jalkeen kuljin metrolla ja junalla Harajukuun. Jo juna-aseman porteilla tuli ensimmaisia ihquihin pukuihin sonnustautuneita tyttoja. Satuin muistamaan, etta kameran muistikortti oli ihan taynna, joten kavin paikallisessa mangakahvilassa siirtamassa kuvat nettiin. Paikka oli kaikista kallein nakemani, mutta ei erityisen hieno.
Jatkoin matkaani alas viettavaa kujaa pitkin ihmisryysiksessa. Kuja naytti ihan mustalta joelta muutamalla varivirheella. Kujalla sijaitsi lukuisia siistia kamaa myyvia liikkeita. Lopulta paadyn kiertelemaan ja kaarteleman eri suuntiin. Tarkoituksenani oli loytaa silta, jossa sijaitsee teinien kokoontumispaikka. Kierreltyani paatan lahtea kohti kartassa nakyvaa puistoa, jonka reunalta loydan etsimani. Siella teinit istuivat piirissa ja jokunen poseerasi kameroille. Turisteja kameroineen riitti ihan ahdistukseksi asti. Muutaman kuvan ottamisen jalkeen kavin kavelylla puistossa.
En hirvittavan kaukana kehdannut kayda ja palasin samaa reittia takaisin. Tein viela viime silmaykset teiniporukoihin ja paatin lahtea kavellen kohti Shibuyaa. Katua ylittaessani huomasin unohtamani rockabillyt noin 100 metrin paassa teinisillasta tuuhean pusikon takana. Rock pauhasi ja minun oli valttamatta pakko paasta ihmettelemaan meininkia lahempaa. Nailla rockareilla oli kunnon asenne paalla. Tukat oli laitettu tyylikkaasti pystyyn. Tiukoissa nahkatamineissa teipatuilla bootseilla tyypit laitto lujaa joraten. Tannekin oli keraantynyt paljon turisteja kuvaamaan.
Muutaman biisin jalkeen jatkoin matkaa Shibuyaan. Matkan varrella poikkesin Tower Recordsin myymalaan etsimaan techpara-levyja. Muutama loytyi ja jatin ostopaatokseni viela hautumaan. Sen jalkeen menin maailman parhaimpaan mangakahvilaan, jossa siirsin kaikki kuvat isommalta muistikortilta nettiin, tallensin musiikkia mp3-soittimelle ja kirjoitin blogia. Aikaa touhuun hurahti paalle viisi tuntia.
Poistuessani huomasin kellon olevan aika paljon ja laskin, etta minun olisi kannattavampaa nukkua mangakahvilassa kuin kapselihotellissa. Paatin kayda viela kiertelmassa lahiymparistossa ja katselemassa ruokapaikkaa. Ensiksi kavin kavelemassa Harajukussa, mutta siella ei enaa puolen yon aikoihin mitaan ollut. Palatessani ostin kompinista vahan ruokaa ja ne syotya pyorin viela hieman Shibuyan kujilla ennen paluuta mangakahvilaan. Onnekseni vuorokausi oli vauhtunut ja oli maanantai. Sain yopaketin, jota ei viikonloppuisin saa (￥1300 6 tuntia + ￥100 / ylitetty 15 minuuttia). Hetken surffailujen jalkeen kavin makuulleni kopin pehmustetulle lattialle.
Nukuin lahelle check-out-aikaa, koska seuraavan yon tulisin viettamaan junassa. Lahdettyani hostellista menin tuttua metrolinjaa pitkin tutulle Sapporon juna-asemalle. Nakkasin rinkkani kolikkokaappiin ja lahdin edelliselta paivalta jaaneelle Beer Museumille. Muutama taivaalta tullut vesipisara ei minua estanyt kavelemasta matkaa.
Beer Museum loytyi helposti, mutta koko paikasta ei tahtonut olla juuri mitaan englanniksi. Tiskin takana tati kaansi poydalla olleen lapun, jossa sanottiin: "Opastus on vain japaniksi ja mina voin vapaasti kierrella museoa. Vain baarin maistiaisista pitaa maksaa." Lahdin sitten kiertelemaan omia aikojani. Nama saakelin japanilaiset eivat tannekaan olleet osanneet mitaan juttuja kirjoittaa englanniksi. Vain noin 50% teksteja loyty englanninkielinen otsikko, ei puhettakaan, etta mitaan muuta olisi englanniksi. Kylla jossakin alikehittyneessa Kiinassa pystytaan kippeella selalla englantia vaantamaan, mutta ei tassa yhdessa maailman markkinamahtivaltiossa.
Jatkoin matkaa ottaen muutaman kuva sielta taalta. Pieni kolmikerroksinen museo oli nopeasti kierretty, kun mitaan ei lukemaan pystynyt. Sitten paasin alueelle, jossa kielitaidolla ei ole niinkaan valia - nimittain maistiaisbaariin. 200 jenilla sai noin 200 ml lasillisen olutta tai 400 jenilla kolmen oluen setin. Otin tietenkin taman setin. Sain mukaani viela jonkin sipulijuuston. Tein tuttavuutta oluiden kanssa ja popsin valilla pienia palasia juustoa. Viimestaan tassa vaiheessa varmistui, etta japanilainen olut ei todellakaan ole mitaan hyvaa. Kahdesta vaaleasta oluesta Black Label ei ollut erityisen hyvaa ja Kaitakushikin vian ihan OK. Yebisu <black> -tumma olut oli sitten ihan kauheaa. Kaikista parasta koko hommassa oli sipulijuusto. Se maistui uskomattoman hyvalle. En tieda olisiko se maistunut yhta hyvalle ilman olutta tai paremman oluen kanssa. Teki mieli ostaa sita paikan matkamuistomyymalasta matkaan, mutta reissuani oli viela pari viikkoa jaljella, eika sen roudaaminen olisi ollut kovinkaan viisasta.
Palasin tappamaan aikaani juna-aseman laheiseen mangakahvilaan. Edellisen paivan kaynneilta minulla oli kuponkeja, jotka oikeuttivat 100 jenin alennukseen ja ilmaiseen ruokaan. Tama kelpasi minulle varsin kivasti tassa vaiheessa. Viiden tunnin surffailusession jalkeen menin katselemaan jotain muuta tapaa ajan kayttamiseen aseman ymparilta. Semikova vesisade ajoi minut suhteellisen nopeasti pois kadulta. Ensiksi kavin kiertelemassa pelihallia ja olin jo melkein halukas itsekin kokeilemaan jotakin. En kuitenkaan loytanyt mitaan tarpeeksi yksinkertaista ja mielenkiinstoista. Sitten nain kartassani sentoon asemarakennuksessa, mutta siina paikalla nakyi olevan hieno hotelli. En kehdannut menna edes kyselemaan sentoota sielta.
Rakennukseen oli myos tehty tahystyspaikka korkeaan torniin. Kovasti toivoin, etta se olisi ollut ilmainen tai edes halpa, mutta se olikin kaikkea muuta. 700 jenin hinta per aikuinen tuntui liian kovalta. Oli siella luonnollisesti lapsi- ja opiskelijalippuja. Jostakin ihmeellisesta syysta kuitenkin Aasiassa yliopisto-opiskelijat eivat ole oikeita opiskelijoita, eika ole oikeutettu saamaan mitaan alennuksia. Totesin taman jo viime vuonna Kiinassa ja Japanin reissulla olen tormannyt tahan asiaan jo pariin otteeseen. Ehka olisin jopa voinut torniin menna, jos lippu aikuiselle olisi ollut 1000 jenia ja opiskelijalle 700, jonka minakin olisin voinut ostaa.
En enaa mitaan tekemista keksinyt ja menin odotuspenkeille istumaan ja pelaamaan Nintendo DS:llani. Odoteltua pidemman aikaa matkani kohti etelaa alkoi.
.
.
Lauantai 30.6.
Herasin sapsahtaen ja pelkasin nukkuneeni vaihtoaseman yli. Ulkona oli jo taysin valoisa ja juna liikkui toiseen suuntaan. Aseman yli nukkuminen olisi ollut kuitenkin melko vaikeaa, koska se oli paatepysakki. Kuitenkin saikahdin niin pahasti, etta kaikki unenrippeet karisivat. Vajaan tunnin paasta olinkin jo ensimmaisella vaihtoasemalla Aomorissa. Sielta seuraavalle vaihtoasemalle oli vain tunnin matka, enka edes yrittanyt koittaa unta uudestaan.
Hachinohessa vaihdoin shinkanseniin. Aikaa vaihtoon oli 7 minuuttia ja japanilaisten tapaan kuljin puolijuoksua shinkansen-laiturille. Ihmetysta aiheutti junan numero. Minun lapussani luki junan olevan Hayate 2 ja taululla nakyi Hayate 4, jolla oli myos hieman myohasempi lahtoaika. Kysyin asiaa asemalla seisseelta henkilokuntaan kuuluvalta ja han sanoi minulle Hayate 4:n laiturin. Junassa sitten katsoin kelloani ja totesin, etta edellinen junani oli ollut noin 10 minuuttia myohassa. Menin kuitenkin istumaan lippuni osoittamalle paikalle. Kahden tunnin paasta oikea omistaja saapui ja minun oli seisoskeltava loppumatka, noin 1,5 tuntia, ovien laheisyydessa, kun tasta shinkansenista ei loytynyt muita kuin varauspaikkoja. Nopeasti matka kuitenkin Nintendo DS:lla pelatessa meni.
Syy miksi tulin Hokkaidolta jo nain aikasessa pois oli Gyarurun debyyttikonsertti. Minulla ei kuitenkaan ollut mitaan tietoa missa pain tama konsertti olisi. Epailin sen olevan Shibuyassa ja siella oli myos ainoa tiedossani oleva mangakahvila Tokiosta, joten suuntasin pikimmiten sinne. Aikaa minulla oli 3,5 tuntia, josta ensimmainen puolituntinen meni metrossa istuessa. Kaivoin tietoa netista ja kavin pikaisesti suihkussa. Onnekseni Gyarurun esityspaikka, C.C. Lemon hall, oli Shibuyassa melko lahella.
Kavin heittamassa rinkkani metroaseman kolikkokaappiin ja lahdin etsimaan paikkaa, mutta eksyin jo noin toisen risteyksen kohdalla. Kovasti olin yrittanyt painaa netissa ollutta karttaa mieleen ja piirtaa jonkin sortin vedosta paperille. Paikka kuitenkin loytyi yllattavan kivuttomasti. Piha oli jo ihan taynna ihmisia. Nokian muinaista matopelia muistuttava jono kiemurteli pihalla, jonka jatkoksi mina menin. Kyseessahan oli ilmaiskonsertti, mutta lipun saaminen edellytti lippuluukulla ostetun levyn mukana tullutta lappua. Minullahan tallainen oli viime Tokio-kaynnilta. Lipun saamisen jalkeen minun piti odotella ovien aukeamista ulkona. Onneksi saa oli pilvinen, juuri sopiva ulkona odottamiseen. Odotellessa sattui kuitenkin jotain todella harvinaista. Nain ensimmaista kertaa agressiivisen japanilaisen. Noin parikymppinen jatka puku paalla vaikutti olevan paihteiden vaikutuksen alla ja karjui vahan valia jotain. Jonkin aikaa mesottua paikan vartijat tulivat rauhoittelemaan.
1,5 tunnin kuluttua paasin sisaan ja siella piti odottaa viela hyva tovi. Paikkani oli melko keskella 18. rivissa eli ei ihan yhta hyva kuin 10 paivaa sitten olleella minikeikalla, jolloin olin eturivissa. Lopulta Gyaruru tuli lavalle ja esitti omat kaksi biisiaan. Mina yritin vahan heilua mukana, mutta tilan ahtaus ja pitka aika viimeisesta treenista sai minut lopulta vain katsomaan upeilla lavasteilla varustettua esitysta. Biisien jalkeen tuli pitkat haastattelut. Ekaksi kaikki kolme yhdessa ja sitten jokaista erikseen, jonka jalkeen jokainen tanssi ja laulo oman soolokappaleensa. Naiden jalkeen pari muuta tanssilauluporukkaa kavivat lavalla. Ihan viimeisena yleisolle opetettiin Boom Boom Mecchan Maccho vaiheittain. Opettamisen jalkeen biisi soitettiin viela kerran, jonka tanssimiseen minakin sitten osallistuin. Steppaamaan en kuitenkaan sopinut.
Havaintoni pihalla odotellessa:
Olin keskimaaraista:
- pidempi (olen keskivertoa suomalaista pidempi, joten sama patee hyvin japanissakin)
- vaaleampi (kasi ylos, kenelle tuli yllatyksena)
- pyoreasilmaisempi (muilla oli vinkeet silmat)
- komeampi (...)
- vahemman japanilainen (enpa muita turisteja nahnyt)
Olin keskimaaraisen:
- ikainen (melko varma olen siita, etta en ainakaan yhtaan keskiarvoa vanhempi ollut)
- miehinen (noin 5% yleisosta koostui tytoista/naisista)
Havainnot salissa ennen esitysta ja sen aikana:
Olin keskimaaraista:
- vahemman hopero (vieressani istui oikein hoperoiden hopero)
- japania vahemman taitava (noin 99,3% haastatteluista meni ihan ohi)
Esityksen jalkeen tuli jalleen pitka odottelu ennen kattelytilaisuutta. Sinne ennen minua paasi porukka permannolta ja 17. ensimmaista rivia. Reitti kattelypaikalle kulki monen mutkan kautta lopulta toiseen kerrokseen, jossa ensimmaisena kattelyrivissa oli kahden vahapatoisemman tanssiporukan tanssijat. Mina yritin kaikille jotain ylistyssanoja sanoa englanniksi. Jotkut jopa vastasivat "thank you". Aikaa ei yhden kattelyyn hirveasti ollut, kun takana olleet turvamiehet jatkuvasti tokkivat eteenpain. Lopulta saavuin Gyarurun tyttojen luokse, jossa Amimi ilmeisesti tunnisti minut 10 paivaa sitten olleen keikan kattelytilaisuudesta, kun hanen silmansa pullistuivat paassaan. Se ilme olisi ollut niin ikuistamisen arvoinen. Emme meinanneet saada kasiamme irti.
Poistuessani paikalta alkoikin olla jo melko hamara, eika minulla ollut yhtaan tietoa yopymispaikasta. Paatin kokeilla ensimmaiseksi mangakahvilaa, mutta sielta ei yopakettia saanut viikonloppuna, joten 400 jenin tuntitaksa ei hirveasti napannut. Varsinkaan kun viime yon junamatkasta oli jaanyt reilua univajetta. Sapporon paassa olin loytanyt halvan hostellin Asakusta, toiselta puolelta kaupunkia. Suhautin metrolla sinne ja lahdin paikkaa nalissani etsimaan. Vettakin alkoi etsimisen iloksi ripsia. Minulla oli mukanani vain itse piirtamani kartta, joka ei riittanyt sitten mitenkaan tarkkaan paikantamiseen. Paadyin harhailemaan kujia pitkin ja yllatyksekseni loysin paikan todella vahalla vaivalla. Sisalle paastyani totesin paikan olevan saman ketjun toinen hostelli. Olin siis todella onnekas, etta loysin edes jotain. Paikka kuitenkin oli taynna, kuten myos kaksi muuta saman ketjun hostellia. Sain luvan olla hetken netissa ja loysin kalliimman hostellin Asakusasta toiselta puolelta jokea. Lahdin suunnistamaan sitten sinne. Sade oli jo yltynyt puolikovaksi. Toisessa saman ketjun hostellissa asuva japanilaisista jatkista muodostuva porukka oli kulkemassa samaan suuntaan. Ensiksi yksi heista tarjosi sateenvarjoaan lainaan ja pyysi palauttamaan sen seuraavana paivana hostellilleen (melkoista luottoa!). Kieltaydyin kuitenkin, koska en tiennyt seuraavan paivan suunnitelmista, eika sade hirmuinen ollut. He kuitenkin saattoivat minut toiselle puollelle jokea, jonne heillakin oli matka.
Etsimani hostelli loytyi nopeasti ja helposti, kiitos edelliselta hostellilta nappaamani alueen kartan. Tamakin paikka sattui olemaan taysi. Yhdesta asukkaasta ei kuitenkaan ollut tietoa tulisiko han ollenkaan. 1,5 tunnin paasta se selviaisi. Respatar soitti viela lahella olleeseen kapselihotelliin ja sanoi siella olevan tilaa, jos en heille sopisi. Jain surffailemaan nettiin ja odottelemaan tietoa voisinko majoittua sinne. Koneelle istuttuani viereeni tuli etelakorealainen
poika, joka kysyi olinko edellisena iltana Sapporon juna-asemalla. Kyllahan mina siella olin. Minun ruma naamani ilmeisesti on muistiin painuvaa kamaa. Viimeksi jotain tammoista kysyttiin minulta Kiotossa 23. paiva klubilla. Siella australialainen tytto kysyi olinko ollut pari paivaa aikasemmin Tokion hostellissa.
Odotteluni palkittiin ja paasin hostelliin yoksi. Ennen nukkumaan menoa kavin kovaksi aityneeseen nalkaani ostamassa sapuskaa laheisesta kompinista. Sattui harvinainen tapaus. Kompinissa ei ollut lampimana snackina mitaan valmiina. Jouduin suunnistamaan toiseen, koska halusin jotain lamminta naposteltavaa.
.
.
Sunnuntai 1.7.
Herattyani ja peseydyttya pakkasin kamani ja kirjauduin ulos hostellista. Jain viela surffailemaan nettiin ja katselin olisiko edellisena iltana taynna olleen hostelliketjun jossakin hostellissa tyhjaa. Yhdessa oli tuleva yo taynna, mutta sitten pitka vapaa jakso. Kavelin toisella puollella siltaa sijainneelle hostellille, jossa sain varattua pedin 10 hengen dormitoriosta seuraavasta paivasta alkaen viideksi yoksi. Sain jatetty rinkkani sinne ja tarkoituksenani oli nukkua seuraava yo kapselihotellissa, jossa omia peseytymisvalineita ei tarvita.
Paivan suunnitelmana oli kayda Harajukussa katsomassa teineja ihmetamineissa ja rockabillyja. Ennen sita oli kuitenkin jotain tehtava nalalle. Puolipilvisen saan takia oli yllattavan kuuma ja nalka alkoi kadota. Olisin varmasti voinut olla useita tunteja syomatta, mutta se tuskin olisi ollut kovinkaan viisasta. Loysin mukavan halvan ramen-ravintolan.
Syonnin jalkeen kuljin metrolla ja junalla Harajukuun. Jo juna-aseman porteilla tuli ensimmaisia ihquihin pukuihin sonnustautuneita tyttoja. Satuin muistamaan, etta kameran muistikortti oli ihan taynna, joten kavin paikallisessa mangakahvilassa siirtamassa kuvat nettiin. Paikka oli kaikista kallein nakemani, mutta ei erityisen hieno.
Jatkoin matkaani alas viettavaa kujaa pitkin ihmisryysiksessa. Kuja naytti ihan mustalta joelta muutamalla varivirheella. Kujalla sijaitsi lukuisia siistia kamaa myyvia liikkeita. Lopulta paadyn kiertelemaan ja kaarteleman eri suuntiin. Tarkoituksenani oli loytaa silta, jossa sijaitsee teinien kokoontumispaikka. Kierreltyani paatan lahtea kohti kartassa nakyvaa puistoa, jonka reunalta loydan etsimani. Siella teinit istuivat piirissa ja jokunen poseerasi kameroille. Turisteja kameroineen riitti ihan ahdistukseksi asti. Muutaman kuvan ottamisen jalkeen kavin kavelylla puistossa.
En hirvittavan kaukana kehdannut kayda ja palasin samaa reittia takaisin. Tein viela viime silmaykset teiniporukoihin ja paatin lahtea kavellen kohti Shibuyaa. Katua ylittaessani huomasin unohtamani rockabillyt noin 100 metrin paassa teinisillasta tuuhean pusikon takana. Rock pauhasi ja minun oli valttamatta pakko paasta ihmettelemaan meininkia lahempaa. Nailla rockareilla oli kunnon asenne paalla. Tukat oli laitettu tyylikkaasti pystyyn. Tiukoissa nahkatamineissa teipatuilla bootseilla tyypit laitto lujaa joraten. Tannekin oli keraantynyt paljon turisteja kuvaamaan.
Muutaman biisin jalkeen jatkoin matkaa Shibuyaan. Matkan varrella poikkesin Tower Recordsin myymalaan etsimaan techpara-levyja. Muutama loytyi ja jatin ostopaatokseni viela hautumaan. Sen jalkeen menin maailman parhaimpaan mangakahvilaan, jossa siirsin kaikki kuvat isommalta muistikortilta nettiin, tallensin musiikkia mp3-soittimelle ja kirjoitin blogia. Aikaa touhuun hurahti paalle viisi tuntia.
Poistuessani huomasin kellon olevan aika paljon ja laskin, etta minun olisi kannattavampaa nukkua mangakahvilassa kuin kapselihotellissa. Paatin kayda viela kiertelmassa lahiymparistossa ja katselemassa ruokapaikkaa. Ensiksi kavin kavelemassa Harajukussa, mutta siella ei enaa puolen yon aikoihin mitaan ollut. Palatessani ostin kompinista vahan ruokaa ja ne syotya pyorin viela hieman Shibuyan kujilla ennen paluuta mangakahvilaan. Onnekseni vuorokausi oli vauhtunut ja oli maanantai. Sain yopaketin, jota ei viikonloppuisin saa (￥1300 6 tuntia + ￥100 / ylitetty 15 minuuttia). Hetken surffailujen jalkeen kavin makuulleni kopin pehmustetulle lattialle.
28.6.Torstai 28.06.2007 19:27
Torstai 28.6.
*** Ensiksi ikavia uutisia. Matkani puolivali on nyt ohitettu. Tuntuu kuin mitaan ei olisi viela kerennyt tekemaan. Enkohan kuitenkin ole. Ainakin tekstia olen tanne saanut tuputettua melko paljon. Tuskin se on ainakaan tekemattomyydesta tullut. Onhan minulla viela toinen mokoma aikaa. ***
Todella hyvin nukutun yon jalkeen olin vahan tokkurassa ja poistuminen hostellista kaikkien pesujen ja saatamisien jalkeen tuntui venahtavan. Minulla ei ollut mitaan hajua mita Sapporossa voisin tehda. Ulos mennessa ahdistuin hieman pilvisesta saasta. Saatiedotuksista olin nahnyt, etta vaikka Japanissa vallitseekin sadekausi, voi Hokkaidolla aurinko silti loistaa. Ei ainakaan minun vieraillessa taalla.
Valtaisa nalka halusi ajaa minua jonnekin syomaan ja lahdin ensimmaiseksi etsimaan ruokapaikkaa. Hostellin lahiymparistosta en loytanyt kuin pari nuudeliravintolaa, mutta minulla ei tehnyt yhtaan niita mieli. Hurautin siis metrolla keskustaan juna-asemalle. Sen pohjoispuolelta loysin lopulta ravintolan, josta masu taynna olin valmis etsimaan jotain tekemista. Palasin juna-aseman turisti-infoon esitteita etsiskelemaan. En kuitenkaan loytanyt mitaan huisin jannaa ja menin eiliselta jaaneeseen mangakahvilaan kolmeksi tunniksi surfailemaan, horppimaan limua ja syomaan jadea.
Etsin surffailun aikana tietoa mita Sapporosta voisi loytaa. Mielenkiintoisimpana pidin Beer Museumia, jossa paasisin vahan tutustumaan kiertokaynnin aika japanilaiseen oluthistoriaan ja lopuksi 200 jenilla hinnalla per lasi tutustumaan makuihinkin. Japanilaisesta osoitehassakasta en taas tiennyt yhtaan ja meninkin kyselemaan asiasta juna-aseman turisti-infoon, josta jatkoin jalan useamman korttelin paassa olevaan Beer Museumiin. Vetta alkoi tihuuttaa jo alkumatkasta, mutta pilvista paatellen suurta sadetta ei ollut tulossa ja jatkoin paattavaisesti matkaani. Parin korttelin paasta vilkaisin kelloani ja se naytti olevan jo 17. Hetken asiaa mietiskeltyani lopetin siihen suuntaan kulkemisen, koska en tiennyt miten pitkaan siella oli vierailumahdollisuus tai tulisiko sade yltymaan. Paatin palata takaisin mangakahvilalle. Matkalla kavin varaamassa junaliput Tokioon seuraavalle illalle. Tarkoitus olisi yolla matkustaa. Makuupaikkaan ei varallisuuteni riittanyt, koska sen hinnaksi tuli kasittamattomat 12000 jenia. Siina oli jotain ihan ihme laskutuksia ja pelkastaan pedin hinnaksi tuli 6000 jenia. Varsinainen junalippuhan on minulle ilmainen Rail Passin ansiosta.
... Olen tata kirjoittaessa edelleen mangakahvilassa. Kirjoittelen loppuun hostellilla tai huomenna. Tuskin kuitenkaan mitaan erikoista tulee tapahtumaan.
*** Ensiksi ikavia uutisia. Matkani puolivali on nyt ohitettu. Tuntuu kuin mitaan ei olisi viela kerennyt tekemaan. Enkohan kuitenkin ole. Ainakin tekstia olen tanne saanut tuputettua melko paljon. Tuskin se on ainakaan tekemattomyydesta tullut. Onhan minulla viela toinen mokoma aikaa. ***
Todella hyvin nukutun yon jalkeen olin vahan tokkurassa ja poistuminen hostellista kaikkien pesujen ja saatamisien jalkeen tuntui venahtavan. Minulla ei ollut mitaan hajua mita Sapporossa voisin tehda. Ulos mennessa ahdistuin hieman pilvisesta saasta. Saatiedotuksista olin nahnyt, etta vaikka Japanissa vallitseekin sadekausi, voi Hokkaidolla aurinko silti loistaa. Ei ainakaan minun vieraillessa taalla.
Valtaisa nalka halusi ajaa minua jonnekin syomaan ja lahdin ensimmaiseksi etsimaan ruokapaikkaa. Hostellin lahiymparistosta en loytanyt kuin pari nuudeliravintolaa, mutta minulla ei tehnyt yhtaan niita mieli. Hurautin siis metrolla keskustaan juna-asemalle. Sen pohjoispuolelta loysin lopulta ravintolan, josta masu taynna olin valmis etsimaan jotain tekemista. Palasin juna-aseman turisti-infoon esitteita etsiskelemaan. En kuitenkaan loytanyt mitaan huisin jannaa ja menin eiliselta jaaneeseen mangakahvilaan kolmeksi tunniksi surfailemaan, horppimaan limua ja syomaan jadea.
Etsin surffailun aikana tietoa mita Sapporosta voisi loytaa. Mielenkiintoisimpana pidin Beer Museumia, jossa paasisin vahan tutustumaan kiertokaynnin aika japanilaiseen oluthistoriaan ja lopuksi 200 jenilla hinnalla per lasi tutustumaan makuihinkin. Japanilaisesta osoitehassakasta en taas tiennyt yhtaan ja meninkin kyselemaan asiasta juna-aseman turisti-infoon, josta jatkoin jalan useamman korttelin paassa olevaan Beer Museumiin. Vetta alkoi tihuuttaa jo alkumatkasta, mutta pilvista paatellen suurta sadetta ei ollut tulossa ja jatkoin paattavaisesti matkaani. Parin korttelin paasta vilkaisin kelloani ja se naytti olevan jo 17. Hetken asiaa mietiskeltyani lopetin siihen suuntaan kulkemisen, koska en tiennyt miten pitkaan siella oli vierailumahdollisuus tai tulisiko sade yltymaan. Paatin palata takaisin mangakahvilalle. Matkalla kavin varaamassa junaliput Tokioon seuraavalle illalle. Tarkoitus olisi yolla matkustaa. Makuupaikkaan ei varallisuuteni riittanyt, koska sen hinnaksi tuli kasittamattomat 12000 jenia. Siina oli jotain ihan ihme laskutuksia ja pelkastaan pedin hinnaksi tuli 6000 jenia. Varsinainen junalippuhan on minulle ilmainen Rail Passin ansiosta.
... Olen tata kirjoittaessa edelleen mangakahvilassa. Kirjoittelen loppuun hostellilla tai huomenna. Tuskin kuitenkaan mitaan erikoista tulee tapahtumaan.
27.6.Keskiviikko 27.06.2007 18:57
Keskiviikko 27.6.
Yobussissa uni oli melko patkittaista, mutta sain kuitenkin nukuttua. Tokioon saavuin noin kello 6 aamulla ja saa oli pilvinen. Paatin jatkaa matkaani pohjoiseen. En tiennyt minne menna, joten otin lipun Sapporoon asti. Jos ei innostaisikaan menna sinne asti, niin voisin aina hypata junasta pois.
Koska ensimmainen shinkansen oli taynna, jouduin odottamaan tunnin seuraavaa. Syodessani Kiotossa ostamani sushisatsin aika meni nopeasti. Matka Shinkansenilla ensimmaiselle vaihtoasemalle, Hachinoheen, kesti kolme tuntia, jonka ainaka sain viela vahan univelkoja nukuttua pois. Hachinohesta minulla oli 11 minuuttia aikaa loytaa seuraava juna. Onneksi se loytyi nopeasti, eika mitaan kuumotuksia tullut.
Nyt alkoi nakya jo enemman metsaa ja luontoa. Osaka-Tokio-valihan on kukkoloita lukuunottamatta jatkuvasti asuttua. Nakyipa toiselta puolelta junaa mertakin. Melko loppuvaiheessa kuljettiin pitkan tunnelin lapi ja paadyin Hokkaidolle. Vaihdoin Hakodatessa junaa viimeisen kerran. Viimeinen vali oli villi paikoin, kun rata mutkitteli hillittomasti meren ja kukkulan valissa. Rataa oli kallistettu reilusti ja tasta tuli ihan vuoristoratafiilis.
10 tunnin junassa istumisen jalkeen lopulta saavuin Sapporoon. Heti ensimmaisena menin turisti-infosta etsimaan tietoa hostelleista, nahtavyyksista ja internetkahviloista. Kahviloista en tietoa saanut, kun esitteita niista ei ollut, eika tiskin takana ollut henkilokuntaa. Lahdin itsekseni etsimaan internetpaikkaa etelasta. Paadyin kuitenkin jonkin sortin toimistoalueelle, josta ei pitkan etsiskelyn aikana mitaan loytynyt.
Paatin menna viela asemalta katsomaan olisiko turisti-infoon tullut ketaan henkiloa. Jostakin kummasta sinne oli sitten tupsahtanut kokonainen pitka tiski useammalla palveluhenkilolla. Sain sielta printatun lapun, jossa nakyi useampi mangakahvila ja sain karttaani merkinnat kahdesta lahella olevasta. Ensimmaista en kuitenkaan loytanyt ja toiseen piti liittya jaseneksi 300 jenin hintaan. Minua ei kuitenkaan huvittanut 200 jenin puolen tunnin surffailusta maksaa 300 jenia ylimaaraista, joten paatin lahtea muutaman metropysakin paassa olevaan hostelliin. Kaikista ihmeellisinta koko touhussa oli, etta turisti-infosta saamassa esitteessa oikein vakuuteltiin, etta jaseneksi ei tarvitse liittya ainakaan pienempien aikojen takia. Muistelenpa tahan valiin vahan Kiotoa ja sielta saamaani printattua lappua mangakahviloista. Siella ei oltu osattu paivittaa sita lappua ja etsin pitkaan turhaan jo kauan aikaa sitten lopettanutta mangakahvilaa. Lopulta menin toiseen, jossa oli taysin eri hinnat kuin esitteessa sanottiin. Iso peukku turisti-infoille.
Hostelli sentaan loytyi vaivattomasti. Uutuuttaan loistavassa hostellissa yo neljan hengen dormitoriassa maksoi 3200 jenia. Peti naytti silta kuin siihen hukkuisi. Todellisuudessa se ei ihan niin pehmea ollut. Hostellista loytyi vain yksi hitaalla nettiyhteydella varustettu kone. En usko sen riittavan alkuunkaan, jos hostelli olisi lahellekaan taynna. Onneksi tahan aikaan hostelli on melko tyhja. Hostellissa oli myos ulkonaliikkumiskielto 00.00-6.00, mutta tuskin se tulee minua haittaamaan talla Sapporo-reissulla.
Hengailuni jalkeen lahdin etsimaan ravintolaa tyydyttamaan akuutin nalkani. Lahelta loysin kivan nakoisen pienen ravintolan, jossa ei yhtaan englantia taitava ravintolaa pitava mies opasti mausteitten laittamisessa ja vahan syomisessakin. Loistavan raamen-aterian jalkeen olinkin valmis unten maille.
Yobussissa uni oli melko patkittaista, mutta sain kuitenkin nukuttua. Tokioon saavuin noin kello 6 aamulla ja saa oli pilvinen. Paatin jatkaa matkaani pohjoiseen. En tiennyt minne menna, joten otin lipun Sapporoon asti. Jos ei innostaisikaan menna sinne asti, niin voisin aina hypata junasta pois.
Koska ensimmainen shinkansen oli taynna, jouduin odottamaan tunnin seuraavaa. Syodessani Kiotossa ostamani sushisatsin aika meni nopeasti. Matka Shinkansenilla ensimmaiselle vaihtoasemalle, Hachinoheen, kesti kolme tuntia, jonka ainaka sain viela vahan univelkoja nukuttua pois. Hachinohesta minulla oli 11 minuuttia aikaa loytaa seuraava juna. Onneksi se loytyi nopeasti, eika mitaan kuumotuksia tullut.
Nyt alkoi nakya jo enemman metsaa ja luontoa. Osaka-Tokio-valihan on kukkoloita lukuunottamatta jatkuvasti asuttua. Nakyipa toiselta puolelta junaa mertakin. Melko loppuvaiheessa kuljettiin pitkan tunnelin lapi ja paadyin Hokkaidolle. Vaihdoin Hakodatessa junaa viimeisen kerran. Viimeinen vali oli villi paikoin, kun rata mutkitteli hillittomasti meren ja kukkulan valissa. Rataa oli kallistettu reilusti ja tasta tuli ihan vuoristoratafiilis.
10 tunnin junassa istumisen jalkeen lopulta saavuin Sapporoon. Heti ensimmaisena menin turisti-infosta etsimaan tietoa hostelleista, nahtavyyksista ja internetkahviloista. Kahviloista en tietoa saanut, kun esitteita niista ei ollut, eika tiskin takana ollut henkilokuntaa. Lahdin itsekseni etsimaan internetpaikkaa etelasta. Paadyin kuitenkin jonkin sortin toimistoalueelle, josta ei pitkan etsiskelyn aikana mitaan loytynyt.
Paatin menna viela asemalta katsomaan olisiko turisti-infoon tullut ketaan henkiloa. Jostakin kummasta sinne oli sitten tupsahtanut kokonainen pitka tiski useammalla palveluhenkilolla. Sain sielta printatun lapun, jossa nakyi useampi mangakahvila ja sain karttaani merkinnat kahdesta lahella olevasta. Ensimmaista en kuitenkaan loytanyt ja toiseen piti liittya jaseneksi 300 jenin hintaan. Minua ei kuitenkaan huvittanut 200 jenin puolen tunnin surffailusta maksaa 300 jenia ylimaaraista, joten paatin lahtea muutaman metropysakin paassa olevaan hostelliin. Kaikista ihmeellisinta koko touhussa oli, etta turisti-infosta saamassa esitteessa oikein vakuuteltiin, etta jaseneksi ei tarvitse liittya ainakaan pienempien aikojen takia. Muistelenpa tahan valiin vahan Kiotoa ja sielta saamaani printattua lappua mangakahviloista. Siella ei oltu osattu paivittaa sita lappua ja etsin pitkaan turhaan jo kauan aikaa sitten lopettanutta mangakahvilaa. Lopulta menin toiseen, jossa oli taysin eri hinnat kuin esitteessa sanottiin. Iso peukku turisti-infoille.
Hostelli sentaan loytyi vaivattomasti. Uutuuttaan loistavassa hostellissa yo neljan hengen dormitoriassa maksoi 3200 jenia. Peti naytti silta kuin siihen hukkuisi. Todellisuudessa se ei ihan niin pehmea ollut. Hostellista loytyi vain yksi hitaalla nettiyhteydella varustettu kone. En usko sen riittavan alkuunkaan, jos hostelli olisi lahellekaan taynna. Onneksi tahan aikaan hostelli on melko tyhja. Hostellissa oli myos ulkonaliikkumiskielto 00.00-6.00, mutta tuskin se tulee minua haittaamaan talla Sapporo-reissulla.
Hengailuni jalkeen lahdin etsimaan ravintolaa tyydyttamaan akuutin nalkani. Lahelta loysin kivan nakoisen pienen ravintolan, jossa ei yhtaan englantia taitava ravintolaa pitava mies opasti mausteitten laittamisessa ja vahan syomisessakin. Loistavan raamen-aterian jalkeen olinkin valmis unten maille.
26.6.Tiistai 26.06.2007 18:26
Tiistai 26.6.
Ennen puolta paivaa hommauduin ulos hostellista ja jatin tavarani respaan tiskin alle myohempaa noutua varten, jonka jalkeen suuntasin keskustaan. Pyoriskelin hetken jo melko tutuksi tulleita keskustan katuja ennen kuin menin ekalta Kioto-reissulta tuttuun mangakahvilaan useammaksi tunniksi. Jalleen kerran paasin kuumasta ihanan viileaan ja sain nestetasapainon kohdalleen killittimalla limpparia ja kaakaota. Lisaksi tama paikka on ainoa tietamani, josta saa pehmista vapaasti.
Asumaanhan sinne ei voinut jaada ja lahdinkin hostellini laheisille kujille geiko- ja maiko-metsalle. Nailta Japanin kauneimmilta kujilta jos jostakin voisi sellaisen bongata. Kuljin alueen lapi melko suoraviivaisesti mutkittelemalla silloin talloin toiselle kujalle. Tuloksenani oli taysi nolla molempia. Jatkoin matkaani lahella oleville nahtavyyksille, joista on pieni maininta kartassani. Harmikseni ne olivat menneet jo kiinni, kun tulin aikani tuhonneeksi mangakahvilassa. Yhden muurin takaa nousi valtaisa, ehka kivinen, patsas. Sen luokse olisi ollut kiva paasta ihmettelemaan katten taitoja.
En keksinyt enaa mitaan ihmeellista tekemista ja kavin hakemassa hostellilta kamani, josta suihkin suorinta reittia eiliseen sentoon - tai ainakin luulin suihkivani. Kioton keskusta osoittautuikin muuttuvaksi labyrintiksi. Pitkien etsiskelyjen jalkeen loysin lopulta perille. Talla kertaa en saunalippua vaivautunut ostamaan, kun ei se niin hyva paikka ollut. Kavasin kylma-altaassa lojumisen jalkeen altaassa, jossa en edellisena paivana kaynyt. Pelkasin pitkaan, etta jotenkin kylma-altaassa niinkin pitkaan lilluminen ei ole hyvasta, kun kaden tai jalan asettaminen johonkin tiettyyn asentoon sai aikaan hillitonta tykyttymanista ja nykimista raajassa. Sitten hoksasin altaan parissa seinassa olevat keltaiset reialliset levyt. Tarkempi tutkiskelu niista sai minut epailemaan, etta altaaseen syotetaan sahkovirtaa. Varmistuksen tahan sain, kun kysyin hieman englantia puhuneelta miehelta asiasta. Sen jalkeen jaimme istuskelemaan pidemmaksi aikaa altaan reunalla hopottelemaan ja naureskelemaan. Antoipa han lahtiessaan kayntikortin ja kehotti lahettamaan viestia, jos Japanin kulttuuri kiinnostaa.
Sentoosta lahtiessani kavin viela viimeiset saatamassa netissa mangakahvilassa ja kavelin juna-asemalle odottamaan eilen varaamaani yobussia. Odotteluiden jalkeen lopulta paasin bussiin ja matkani kohti Tokioa jalleen alkoi. Tassa vaiheessa en viela osannut sanoa jaisinko sinne, vai jatkaisinko aamulla pohjoiseen. Alkumatkan mutkat oli ikavaa keikutusta, mutta heti moottoritielle paastya valot sammutettiin ja matka oli ihanan tasaista jopa toisessa kerroksessa.
Ennen puolta paivaa hommauduin ulos hostellista ja jatin tavarani respaan tiskin alle myohempaa noutua varten, jonka jalkeen suuntasin keskustaan. Pyoriskelin hetken jo melko tutuksi tulleita keskustan katuja ennen kuin menin ekalta Kioto-reissulta tuttuun mangakahvilaan useammaksi tunniksi. Jalleen kerran paasin kuumasta ihanan viileaan ja sain nestetasapainon kohdalleen killittimalla limpparia ja kaakaota. Lisaksi tama paikka on ainoa tietamani, josta saa pehmista vapaasti.
Asumaanhan sinne ei voinut jaada ja lahdinkin hostellini laheisille kujille geiko- ja maiko-metsalle. Nailta Japanin kauneimmilta kujilta jos jostakin voisi sellaisen bongata. Kuljin alueen lapi melko suoraviivaisesti mutkittelemalla silloin talloin toiselle kujalle. Tuloksenani oli taysi nolla molempia. Jatkoin matkaani lahella oleville nahtavyyksille, joista on pieni maininta kartassani. Harmikseni ne olivat menneet jo kiinni, kun tulin aikani tuhonneeksi mangakahvilassa. Yhden muurin takaa nousi valtaisa, ehka kivinen, patsas. Sen luokse olisi ollut kiva paasta ihmettelemaan katten taitoja.
En keksinyt enaa mitaan ihmeellista tekemista ja kavin hakemassa hostellilta kamani, josta suihkin suorinta reittia eiliseen sentoon - tai ainakin luulin suihkivani. Kioton keskusta osoittautuikin muuttuvaksi labyrintiksi. Pitkien etsiskelyjen jalkeen loysin lopulta perille. Talla kertaa en saunalippua vaivautunut ostamaan, kun ei se niin hyva paikka ollut. Kavasin kylma-altaassa lojumisen jalkeen altaassa, jossa en edellisena paivana kaynyt. Pelkasin pitkaan, etta jotenkin kylma-altaassa niinkin pitkaan lilluminen ei ole hyvasta, kun kaden tai jalan asettaminen johonkin tiettyyn asentoon sai aikaan hillitonta tykyttymanista ja nykimista raajassa. Sitten hoksasin altaan parissa seinassa olevat keltaiset reialliset levyt. Tarkempi tutkiskelu niista sai minut epailemaan, etta altaaseen syotetaan sahkovirtaa. Varmistuksen tahan sain, kun kysyin hieman englantia puhuneelta miehelta asiasta. Sen jalkeen jaimme istuskelemaan pidemmaksi aikaa altaan reunalla hopottelemaan ja naureskelemaan. Antoipa han lahtiessaan kayntikortin ja kehotti lahettamaan viestia, jos Japanin kulttuuri kiinnostaa.
Sentoosta lahtiessani kavin viela viimeiset saatamassa netissa mangakahvilassa ja kavelin juna-asemalle odottamaan eilen varaamaani yobussia. Odotteluiden jalkeen lopulta paasin bussiin ja matkani kohti Tokioa jalleen alkoi. Tassa vaiheessa en viela osannut sanoa jaisinko sinne, vai jatkaisinko aamulla pohjoiseen. Alkumatkan mutkat oli ikavaa keikutusta, mutta heti moottoritielle paastya valot sammutettiin ja matka oli ihanan tasaista jopa toisessa kerroksessa.
25.6.Maanantai 25.06.2007 19:58
Maanantai 25.6.
Pyrin lahtemaan liikenteeseen ajoissa. Tarkoitukseni oli pysya Kiotossa, jos saa on suotuisa kiertelyyn ja temppelivierailuille. Muussa tapauksessa olisin ottanut shinkansenin Tokioon. Saa oli pilvinen ja hieman yritti aurinkokin nakya, joten paatin jaada Kiotoon viela yhdeksi yoksi.
Ensimmaiseksi tehtavani oli hommata 500 jenin arvoinen bussilippu, jolla paasen yhden paivan aikana kulkemaan vapaasti busseissa. Tarkoitukseni oli kiertaa vahan kauempana olevia kohteita ja edelliselta paivalta lenkkarini oli marat, joten pitkien matkojen kulkeminen sandaaleissa ei houkuttanut. Hostellilta sain tietaa jonkin sortin liikkeesta keskustasta, mutta en kauppaa loytanyt ja lahdin kavelin muutaman korttelin paassa olevalle bussi-/metroterminaalille. Sielta loytyi kyselyiden avulla automaatti, josta sain kortin hommattua ja nahtavyyskierrokseni pystyi alkamaan.
Busseilin toissapaivaselta jaaneelle hopeiselle paviljongille. 500 jenilla paasi katselemaan todella kaunista puutarhaa ja pienta kivipuutarhaa. Paikka oli rakennettu rinteeseen ja korkeammalle kivuttua avautui nakyma Kiotoon varsin kivasti.
Seuraavaksi ajattelin menna Nijo-linnalle. Satuin hyppaamaan vaaraan suuntaan kulkevaan bussiin. Tama ei sattunut kuitenkaan vasemmanpuoleisen liikenteen takia, vaan satuin katsomaan karttaa jotenkin hassusti. Paatin kaantaa tilanteen voitoksi menemalla reitin varrella olevalle Shimogamon shintolaistemppelille. Jalleen paasin katselemaan kauniita rakennuksia.
Pyoriskelyjen jalkeen kuljin bussilla Imperial Palacelle, joka oli lahella Nijo-linnaa. Talta alueelta loytyi hillittoman pitkia ja leveita harmaita kiviteita, useampi puisto, kentta, shintolainen temppeli ja pari muureilla varustettua pihaa. Ainakin toiseen piti hommata lupa kayntiin vahan hankalamman kautta ja toiseen ei tainnut paasta ollenkaan. Saatamishaluni oli nollassa, enka halunnut aikaakaan juurikaan laittaa, joten poistuin takavasemmalle.
Nijo-linna oli enaa kavelymatkan paassa, joten lompsin sinne. 600 jenilla paasi ihan uskomattoman siistin linnan puutarhaan ja sisatiloihin. Harmi vain, etta sisalla ei saanut kuvata. Olisi kylla haluttanut. Sainpa ainakin rauhassa keskittya ihailemaan paikkaa. Kaytavien lattiat oli suunniteltu tarkoituksella kitiseviksi, ettei kukaan paasisi hiippailemaan sisaan. Kitina oli uskomattoman siisti. Joissakin paikoissa kuului joka puolelta kantautuva turistien aiheuttama kitina. Lisaksi hennoilla puuvahvisteilla varustetut paperiseinat, kultaiset taideteokset seinilla ja tatamihuoneet olivat todella kauniita. Tata paikkaa haluaisin todella paasta katsomaan 1600- tai 1700-lukujen aikoihin. Nyt turistit ja kaiken maailman opasteet seka valokuvauskiellot veivat vahan fiilista pois. Tama paikka kannattaa jokaisen Kiotossa vierailevan kayda ehdottomasti katsomassa.
Olin mielestani kierrellyt tarpeeksi nahtavyyksia ja lahdin juna-asemalle ostamaan yobussilippua Tokioon seuraavalle paivalle. Tutustuin samalla jollakin tavalla hillittoman kokoiseen terminaaliin.
Juna-asemalta tein pikavisiitin hostellille, josta otin peseytymiskamat matkaan ja lahdin etsimaan sentoa keskustasta. Hyvana pitamani epavirallinen kartta osoittautuikin varsin huonoksi. Siihen oli merkitty vain ne kujat, jotka sen piirtaja oli halunnut merkita. Kujien koot eivat myoskaan tasmanneet, saatikka kortteleiden mittasuhteet. Melko kovan sateen tuleminen kuvioihin teki etsimisesta viela asteen verran inhottavampaa. Pitkahkon kiertelyn jalkeen loysin hyvan sentoon. Paikan avaruus yllatti minut. Kassa oli kaytannossa yhta pukuhuoneiden kanssa, jossa naishenkilo pystyi tiirailemaan naisten ja miesten osastoa vapaasti. Yllari pyllari, etta tannekin ostettiin lippu ennen astumista sisaan automaatista. Paikasta loytyi myos paras tahan mennessa Japanissa nakemistani saunoista, vaikka siellakaan ei kiukaalle heitetty vetta ja lauteita oli vain yhdessa kerroksessa. 30 jenia piti ennakkoon maksaa saunan kaytosta. Maksoin ihan kiinnostuksesta. Piti paasta katsomaan minkalaisen tahan paikkaan olivat saaneet vaannettya.
Kunnollisen peseytymisen ja lillumisen jalkeen lahdin etsimaan syottolaa. Mielessani oli nuudelit ja erityisesti raamen-nuudelit. Loysin kuitenkin mielenkiintoisen paikan, jossa ei nuudeleita ollut. Nautin todella tayttavan jonkin sortin lihalla ja kanalla varustetun riisiaterian olukaisen kera.
Paluumatkalla hostelliin kavin viela mutkin pelihallissa. Useampaan kerrokseen oli jalleen laitettu mita mielenkiintoisempia peleja. Satuin eksymaan isomman tyttoporukan kanssa kellariin, jossa oli monta kymmenta valokuva-aparaattia. Rupesi hieman hymyilyttamaan paikan ilmapiiri. Todella koristeellisilla kuvilla varustettujen laitteiden verhojen alta pilkisti useampi jalkapari ja kuului kikerrysta. Huoneen keskella oli sohvia, jossa tytot meikkasivat toisiaan. Nappasin kuvan ja haippasin melko nopeasti ylos.
Pyrin lahtemaan liikenteeseen ajoissa. Tarkoitukseni oli pysya Kiotossa, jos saa on suotuisa kiertelyyn ja temppelivierailuille. Muussa tapauksessa olisin ottanut shinkansenin Tokioon. Saa oli pilvinen ja hieman yritti aurinkokin nakya, joten paatin jaada Kiotoon viela yhdeksi yoksi.
Ensimmaiseksi tehtavani oli hommata 500 jenin arvoinen bussilippu, jolla paasen yhden paivan aikana kulkemaan vapaasti busseissa. Tarkoitukseni oli kiertaa vahan kauempana olevia kohteita ja edelliselta paivalta lenkkarini oli marat, joten pitkien matkojen kulkeminen sandaaleissa ei houkuttanut. Hostellilta sain tietaa jonkin sortin liikkeesta keskustasta, mutta en kauppaa loytanyt ja lahdin kavelin muutaman korttelin paassa olevalle bussi-/metroterminaalille. Sielta loytyi kyselyiden avulla automaatti, josta sain kortin hommattua ja nahtavyyskierrokseni pystyi alkamaan.
Busseilin toissapaivaselta jaaneelle hopeiselle paviljongille. 500 jenilla paasi katselemaan todella kaunista puutarhaa ja pienta kivipuutarhaa. Paikka oli rakennettu rinteeseen ja korkeammalle kivuttua avautui nakyma Kiotoon varsin kivasti.
Seuraavaksi ajattelin menna Nijo-linnalle. Satuin hyppaamaan vaaraan suuntaan kulkevaan bussiin. Tama ei sattunut kuitenkaan vasemmanpuoleisen liikenteen takia, vaan satuin katsomaan karttaa jotenkin hassusti. Paatin kaantaa tilanteen voitoksi menemalla reitin varrella olevalle Shimogamon shintolaistemppelille. Jalleen paasin katselemaan kauniita rakennuksia.
Pyoriskelyjen jalkeen kuljin bussilla Imperial Palacelle, joka oli lahella Nijo-linnaa. Talta alueelta loytyi hillittoman pitkia ja leveita harmaita kiviteita, useampi puisto, kentta, shintolainen temppeli ja pari muureilla varustettua pihaa. Ainakin toiseen piti hommata lupa kayntiin vahan hankalamman kautta ja toiseen ei tainnut paasta ollenkaan. Saatamishaluni oli nollassa, enka halunnut aikaakaan juurikaan laittaa, joten poistuin takavasemmalle.
Nijo-linna oli enaa kavelymatkan paassa, joten lompsin sinne. 600 jenilla paasi ihan uskomattoman siistin linnan puutarhaan ja sisatiloihin. Harmi vain, etta sisalla ei saanut kuvata. Olisi kylla haluttanut. Sainpa ainakin rauhassa keskittya ihailemaan paikkaa. Kaytavien lattiat oli suunniteltu tarkoituksella kitiseviksi, ettei kukaan paasisi hiippailemaan sisaan. Kitina oli uskomattoman siisti. Joissakin paikoissa kuului joka puolelta kantautuva turistien aiheuttama kitina. Lisaksi hennoilla puuvahvisteilla varustetut paperiseinat, kultaiset taideteokset seinilla ja tatamihuoneet olivat todella kauniita. Tata paikkaa haluaisin todella paasta katsomaan 1600- tai 1700-lukujen aikoihin. Nyt turistit ja kaiken maailman opasteet seka valokuvauskiellot veivat vahan fiilista pois. Tama paikka kannattaa jokaisen Kiotossa vierailevan kayda ehdottomasti katsomassa.
Olin mielestani kierrellyt tarpeeksi nahtavyyksia ja lahdin juna-asemalle ostamaan yobussilippua Tokioon seuraavalle paivalle. Tutustuin samalla jollakin tavalla hillittoman kokoiseen terminaaliin.
Juna-asemalta tein pikavisiitin hostellille, josta otin peseytymiskamat matkaan ja lahdin etsimaan sentoa keskustasta. Hyvana pitamani epavirallinen kartta osoittautuikin varsin huonoksi. Siihen oli merkitty vain ne kujat, jotka sen piirtaja oli halunnut merkita. Kujien koot eivat myoskaan tasmanneet, saatikka kortteleiden mittasuhteet. Melko kovan sateen tuleminen kuvioihin teki etsimisesta viela asteen verran inhottavampaa. Pitkahkon kiertelyn jalkeen loysin hyvan sentoon. Paikan avaruus yllatti minut. Kassa oli kaytannossa yhta pukuhuoneiden kanssa, jossa naishenkilo pystyi tiirailemaan naisten ja miesten osastoa vapaasti. Yllari pyllari, etta tannekin ostettiin lippu ennen astumista sisaan automaatista. Paikasta loytyi myos paras tahan mennessa Japanissa nakemistani saunoista, vaikka siellakaan ei kiukaalle heitetty vetta ja lauteita oli vain yhdessa kerroksessa. 30 jenia piti ennakkoon maksaa saunan kaytosta. Maksoin ihan kiinnostuksesta. Piti paasta katsomaan minkalaisen tahan paikkaan olivat saaneet vaannettya.
Kunnollisen peseytymisen ja lillumisen jalkeen lahdin etsimaan syottolaa. Mielessani oli nuudelit ja erityisesti raamen-nuudelit. Loysin kuitenkin mielenkiintoisen paikan, jossa ei nuudeleita ollut. Nautin todella tayttavan jonkin sortin lihalla ja kanalla varustetun riisiaterian olukaisen kera.
Paluumatkalla hostelliin kavin viela mutkin pelihallissa. Useampaan kerrokseen oli jalleen laitettu mita mielenkiintoisempia peleja. Satuin eksymaan isomman tyttoporukan kanssa kellariin, jossa oli monta kymmenta valokuva-aparaattia. Rupesi hieman hymyilyttamaan paikan ilmapiiri. Todella koristeellisilla kuvilla varustettujen laitteiden verhojen alta pilkisti useampi jalkapari ja kuului kikerrysta. Huoneen keskella oli sohvia, jossa tytot meikkasivat toisiaan. Nappasin kuvan ja haippasin melko nopeasti ylos.
24.6.Sunnuntai 24.06.2007 16:32
Sunnuntai 24.6.
Eilisesta klubikeikasta johtuen nukuin pitkalle paivaan. Kiotossa kiertelyn esteeksi tuli jalleen sade. Paatin pysytella hostellilla pitkaan puhditautuen, pyykaten ja netissa surffaillen.
Lopulta sain itseni lahes kaatosateeseen sateenvarjon kanssa kavelemaan. Suuntasin kohti wikitravel.orgista loytamaa halvan oloista sushiravintolaa. Ylakroppaa lukuunottamatta melko maraksi sateenvarjosta huolimatta tulin. 105 jenin sushiannokset eivat olleet todellakaan paha hinta maukkaasta ja kauniista ruuasta. Talla kertaa ei tarvinnut ahtamalla ahtaa sushia rinnan alle kuten Osakassa muutama paiva sitten syo-niin-paljon-kuin-jaksat-ravintolassa. Kaytin ihan reilusti aikaa katsellessa toinen toistaan herkullisempia sushisatseja.
Palasin ravintolasta suoraan hostellille. Mitaan pitkia kiertoja ei huvittanut marilla lenkkareilla suorittaa.
Eilisesta klubikeikasta johtuen nukuin pitkalle paivaan. Kiotossa kiertelyn esteeksi tuli jalleen sade. Paatin pysytella hostellilla pitkaan puhditautuen, pyykaten ja netissa surffaillen.
Lopulta sain itseni lahes kaatosateeseen sateenvarjon kanssa kavelemaan. Suuntasin kohti wikitravel.orgista loytamaa halvan oloista sushiravintolaa. Ylakroppaa lukuunottamatta melko maraksi sateenvarjosta huolimatta tulin. 105 jenin sushiannokset eivat olleet todellakaan paha hinta maukkaasta ja kauniista ruuasta. Talla kertaa ei tarvinnut ahtamalla ahtaa sushia rinnan alle kuten Osakassa muutama paiva sitten syo-niin-paljon-kuin-jaksat-ravintolassa. Kaytin ihan reilusti aikaa katsellessa toinen toistaan herkullisempia sushisatseja.
Palasin ravintolasta suoraan hostellille. Mitaan pitkia kiertoja ei huvittanut marilla lenkkareilla suorittaa.
23.6.Lauantai 23.06.2007 19:27
Lauantai 23.6.
Herasin suhteellisen vahan levanneena Spa Worldin sohvalta. Aikaa minulla oli puoli tuntia poistumiseen ennen kuin joutuisin pulittamaan lisamaksua. Suoritin aamupesun ja vaatteiden vaihtamisen omiini nopsaan ja lahdin etsimaan poistumisreittia. Spa Worldista poistuminenkin tapahtui automaatin kautta. Ranneke tokattiin luukusta sisaan ja mahdolliset maksut suoritettiin siihen. Kone sylkaisi ulos kortin, jolla paasi porteista ulos.
Suunnitelmanani oli hurauttaa shinkansenilla Hiroshimaan, mutta ennen sita metroilin jalleen kerran Nambassa sijainneeseen mangakahvilaan. Etsiskelin tietoa Hiroshiman hostelleista. Suunnitelmani alkoivat pikkuhiljaa kaantya toiseen suuntaan. En halunnut lahtea kokeilemaan viela mitaan uutta, vaan paatin ottaa suunnaksi Kioton, jossa tiesin olevan hyva hostelli hyvalla paikalla. Myos auringonpaiste sai minut aluamaan sinne, koska ekalla Kiotoreissulla oli pilvista ja vahan sadellut, joka ei tehnyt temppelien katsomisesta kovinkaan mielekasta.
Suuntasin Shin-Osakaan, jossa 15 minuutin odottelun jalkeen shinkansen kohti Kiotoa lahti. 15 minuuttia siita olinkin jo ulkona junasta ja lahdin kuumassa auringonpaisteessa kohti tuttua hostellia.
Saadin hostellissa tavaroiden ja suunnitelmien kanssa jonkin aikaa. Kello 17 lahdin kavellen kohti hopeista paviljonkia. Kavin matkalla nappaamassa kompinista vahan purtavaa ja 1,5 tunnin kavelyn jalkeen paasin perille vain todetakseni, etta paikka oli mennyt kiinni klo 17. Kavely takaisin tammoisen reissun takia ei paljon napannut ja paatin kokeilla bussia. Touhu oli melkein painvastainen kuin Suomessa. Kaytannossa ainoa sama asia oli, etta silla koroteltiin johonkin suuntaan. Ensinnakin bussiin hypattiin takaovesta, jossa otettiin lappu. Poistuminen tapahtui etuoven kautta ja siina samalla heitettiin maksu kuljetun matkan osalta. Japanilaiset nayttavat tykkaavan ajatuksesta maksaa kuljetun matkan osalta. Aalioiden tayttamassa Suomessahan tallainen ei voisi mitenkaan tulla toimimaan.
Palasin hotellille ja paatin rentoutua oikein kunnolla. Kaksi viimeista yota olin ollut melko tilapaismajoituksessa kylpylassa ja kapselihotellissa. Kaksi yota ennen sita oli myos olleet melko vahaunisia Tokiossa myohasen nukkumaanmenon takia. Huonetoverinani oleva australiatar oli menossa katsomaan yoelamaa ja mina paadyin rentoutumisajatuksestani huolimatta hanen matkaansa.
Herasin suhteellisen vahan levanneena Spa Worldin sohvalta. Aikaa minulla oli puoli tuntia poistumiseen ennen kuin joutuisin pulittamaan lisamaksua. Suoritin aamupesun ja vaatteiden vaihtamisen omiini nopsaan ja lahdin etsimaan poistumisreittia. Spa Worldista poistuminenkin tapahtui automaatin kautta. Ranneke tokattiin luukusta sisaan ja mahdolliset maksut suoritettiin siihen. Kone sylkaisi ulos kortin, jolla paasi porteista ulos.
Suunnitelmanani oli hurauttaa shinkansenilla Hiroshimaan, mutta ennen sita metroilin jalleen kerran Nambassa sijainneeseen mangakahvilaan. Etsiskelin tietoa Hiroshiman hostelleista. Suunnitelmani alkoivat pikkuhiljaa kaantya toiseen suuntaan. En halunnut lahtea kokeilemaan viela mitaan uutta, vaan paatin ottaa suunnaksi Kioton, jossa tiesin olevan hyva hostelli hyvalla paikalla. Myos auringonpaiste sai minut aluamaan sinne, koska ekalla Kiotoreissulla oli pilvista ja vahan sadellut, joka ei tehnyt temppelien katsomisesta kovinkaan mielekasta.
Suuntasin Shin-Osakaan, jossa 15 minuutin odottelun jalkeen shinkansen kohti Kiotoa lahti. 15 minuuttia siita olinkin jo ulkona junasta ja lahdin kuumassa auringonpaisteessa kohti tuttua hostellia.
Saadin hostellissa tavaroiden ja suunnitelmien kanssa jonkin aikaa. Kello 17 lahdin kavellen kohti hopeista paviljonkia. Kavin matkalla nappaamassa kompinista vahan purtavaa ja 1,5 tunnin kavelyn jalkeen paasin perille vain todetakseni, etta paikka oli mennyt kiinni klo 17. Kavely takaisin tammoisen reissun takia ei paljon napannut ja paatin kokeilla bussia. Touhu oli melkein painvastainen kuin Suomessa. Kaytannossa ainoa sama asia oli, etta silla koroteltiin johonkin suuntaan. Ensinnakin bussiin hypattiin takaovesta, jossa otettiin lappu. Poistuminen tapahtui etuoven kautta ja siina samalla heitettiin maksu kuljetun matkan osalta. Japanilaiset nayttavat tykkaavan ajatuksesta maksaa kuljetun matkan osalta. Aalioiden tayttamassa Suomessahan tallainen ei voisi mitenkaan tulla toimimaan.
Palasin hotellille ja paatin rentoutua oikein kunnolla. Kaksi viimeista yota olin ollut melko tilapaismajoituksessa kylpylassa ja kapselihotellissa. Kaksi yota ennen sita oli myos olleet melko vahaunisia Tokiossa myohasen nukkumaanmenon takia. Huonetoverinani oleva australiatar oli menossa katsomaan yoelamaa ja mina paadyin rentoutumisajatuksestani huolimatta hanen matkaansa.
21.-22.6.Perjantai 22.06.2007 09:21
Torstai 21.6.
Aamulla pakkasin tavarani nopeasti ja haivyin Akihabaraan, elektroniikan ja animen ihmemaahan. Jalleen oli kuuma aurinkoinen paiva, joten nakkasin turhana painolastina olleen rinkan kolikkokaappiin.
Hetken kiertelyn ja isoon elektroniikkataloon tutustumisen jalkeen menin paikalliseen mangakahvilaan kyselemaan kavereilta IRCista neuvoja mihin Akihabarassa kannattaa tutustua. Eipa mennyt kauan kun olin saanut hyvan listan pelihalleista, animekaupoista ja vinkeista menna maid-kahvilaan.
Lahdin sitten kiertelemaan animekraasakauppoja. Voi sita tavaran maaran paljoutta. Sen ainakin lupaan, etta jeneja ei kotia ole paljon tulossa. Tuskin niita kuitenkaan on animetavaraan kaytettavaksi. Loysin myos useamman monikerroksisen pelihallin. Alakerta oli aina luovutettu ufo catcherien kayttoon ja niista pystyi voittamaan pienista leluista tyynyihin ja koulupukuihin asti. Muutamaa Evangelioniin liittyvaa yllatyspalloa lukuunottamatta mitaan muuta tavaraa en osta. Kaman roudaaminen ympari Japania ei tunnu kovinkaan viisaalta ratkaisulta.
Ennen poistumistani Akihabarasta etsin viela kasiini maid-kahvilan. Pyydan paikkani tupakoimattomien puolelta. Jostakin alyttomasta syysta tupakkapoydat ja tupakottomat poydat ovat samassa pienessa huoneessa. Kovasti tytto yritti minulle sanoa, etta istun tupakoimattomien poydassa ja naytti rajan, minka takaa tupakoivien poydat alkaa. Harmillisesti savu ei tata rajaa tuntenut. Yritin saada puhuttua itseni kaytavalla olevalle poydalle, eika tytto oikein tajunnut miksi sinne haluan. Joku hyvaa englantia puhuva asiakas tarjoutui kaantamaan ja sain tahtoni lapi.
Kahvilareissun jalkeen nappasin tavarani aseman kaapista ja lahden Uenoon etsimaan netista loytamaa halpaa hotellia. Uenossa katselin hetken aikaa aluetta ja luovuin toivosta. Paatin menna Shibuyassa jo todella tutuksi tulleeseen mangakahvilaan katsomaan saisiko sielta halpaa yopakettia.
Kahvilassa oli halpa (1500 jenia) oleva 8 tunnin paketti, mutta se oli nettipelipaketti, eika silla paassyt superkoppeihin. Kavin vain pari tuntia hengaamassa koneella ja etsin samalla uutta majoituspaikkaa. Sain paahani etsia kapselihotellia Shibuyasta ja sellainenhan sielta loytyi 3700 jenin hintaan.
Huonolla kartalla kompassilla yritin saada mahdollisimma tarkasti katsottua suunnan, etten vahingossakaan kavelisi huti. Kello lahestyi puolta yota ja minua vasytti kummasti. Suunta osui oikeaan ja loysin perille helposti. Ostin automaatista lipun, joka puolen metrin paassa olevalla tiskilla vaihdettiin ensiksi kenkakaapin avaimeen, joka puolestaan vaihtui seuraavassa kerroksessa olleeseen tavarakaapin avaimeen. Kavin tsekkaamassa kapselini kahdeksannesta kerroksesta ennen kylpyyn ja saunaan menemista.
Altaita oli vain kaksi, kylma ja kuuma. Kuumakaan ei ollut mielestani lahellakaan tarpeeksi kuumaa, mutta tulihan siella istuttua. Sauna oli Kyoton sentoossa olleen saunan tapainen. Lauteille viritetyt isot peflettien ja pyyhkeiden valimuotu oli aivan kauhea. Ne olivat imeneet hyvin vetta, joka sitten poltti takapuolta ja jalkapohjia varsin inhottavasti. Minkaan sortin kiuasta ei nakynyt, mutta telkkari loytyi! Joku olisi varmaan vaittanyt sita suomalaiseksi saunaksi, jos olisin sita kysynyt. Siina saunassa ei ollut minun lisaksi tasan mitaan muuta suomalaista.
Hyvan peseytymisen jalkeen kavin viela selkaani myllaamassa hierontasohvalla ja olin valmis nukkumaan. Kapselissa rupesin etsimaan valokatkoisijaa. Kokeilin erilaisia nappeja ja yhdesta meni kapselissa ollut pieni televisio paalle. Taysi jylkytyshan siella oli kaynnissa. Tiesin kapselihotelleista tammoisen kanavan loytyvan.
.
.
Perjantai 22.6.
Sain nukuttua kapselissa varsin hyvin, vaikka valilla jotain kuorsausta kuului ja aamulla ihmisten heratykset alkoivat piipittaa eri aikoihin. Kerasin kimpsuni ja lahdin Tokion sateessa jo uskomattomaan tuttuun mangakahvilaan. Poikkesin kuitenkin ensiksi automaatiravintolaan, jossa automaatista ostetaan lippu, joka annetaan ruokaa vastaan keittajalle. En tieda mita keittaja kysyi. Nyokyttelin paatani ja sain kylman soba-nuudelisatsin. Suhteellisen hyvaa oli nalkaan napostella ja lopulta paasin mangakahvilaan.
Tarkoituksenani oli etsia tietoa yobusseista Osakaan. Hirveasti ei tietoa irronnut ja menin Shinjukuun etsimaan mahdollista lipunmyyntia. En kuitenkaan sellaista loytanyt. Kadulla olleesta kartasta nain noin kilometrin paassa olevan turisti-info, jota kohti lahdin suunnistamaan. Pysyin kuitenkin maan alla, koska ilman sateenvarjoa ei minulla ollut innostusta kavella sateessa. Sen kartan jalkeen ei sitten mitaan viitteita tai missaan muussa kartassa ollut tietoakaan turisti-infosta. Tokio-vitutusmittarini alkoi kayda jo sen verran korkealla, etta parempi tehda asialle jotain ja paatin napata seuraavan shinkansenin Osakaan.Shinkansenin ikkunasta nain jo melkein taysin unohtamani Tokyo Towerin ensimmaisen kerran. Siella pitaa kayda sitten seuraavalla Tokio-visiitilla.
Varmaan melko suurelta osalta tympaantyminen johtuu matkan turtumisvaiheesta. Uutuudenviehatys alkaa olla takana, eika mikaan tunnu viela tutulta tai onnistuvan helpolla. Kaikki vaatii ponnistelua. Uskoisin siita paasevani yli muutamassa paivassa, jonka ajaksi katsoin parasta menna edes jollakin tavalla tuttuihin tai pienempiin piireihin. Suunnitelmani oli menna yhdeksi yoksi Osakaan ja seuraavana paivana Hiroshimaan.
Osakaan tultua menin lahes suorinta reittia vanhaan tuttuun mangakahvilaan Nambaan. Heti taman jalkeen lahdin tutustumaan koko yoksi Spa World -kylpylaan, josta olin kuullut kaveriltani paljon hyvaa.
Spa Worldissakin piti lippu ostaa ensiksi automaatista, joka vaihdettiin rannekkeeseen tiskilla. Koko yoajalle tuli hintaa 3700 - 700 = 3000 jenia (sain 700 alennusta palauttaessani netista tulostaman pienen kyselylapun). Ihmettelemisien ja pienten kiertelyiden jalkeen onnistuin heittamaan tavarat ja vaatteet kaappiin ja lahdin kiertelemaan mystillista kylpylaosastoa. Tassa kuussa oli miesten vuoro olla Eurooppa-osastolla. Saunoja ja altaita oli useita erilaisia Roomasta ja Atlantiksesta lahtien aina Suomeen. Suomalainen sauna kiinnosti kaikista eniten. Halusin paasta nakemaan minkalaisen hokotyksen japanilaiset ovat saaneet kyhattya tahan miljoonia maksaneeseen kylpylaan. Suoraan sanottuna paskaa taytettyna paskalla koko touhu oli. Olinkin tutustunut juuri samanlaisiin "suomalaisiin" saunoihin jo sentoossa Kiotossa ja kapselihotellissa Shibuyassa. Japanilaiset ovat kylla taitavia kopioijia alalla jos toisellakin, mutta miksi he eivat osaa kopioida mitaan oikein, mika liittyy kylpemiseen. Muovisudet muovisen hirsisaunan paalla oli aluksi ihan huvittava tapaus. Saunohuoneita loytyi kaksi, hieman viileampi ja kuumempi, josta loytyi kiuaskin! Voitte arvata heitettiinko siihen vetta. Lampoa oli mittarin mukaan pitkalti yli 100 astetta, olisipa se vain tuntunutkin silta. Lauteet ainakin oli ihan torkeen kuumat. Onneksi sentaan molemmista saunoista loytyi jokaisen suomalaisen saunan vakiovaruste eli telkkari. Poistuin varsin vinhaan saunasta ja jain ihailemaan todella kokon nakoisia tekokoivuja. Rupesin jo vahan nauramaan siina vaiheessa, kun tajusin kuusten takana pilkottavan taustakuvan. Hilliton vuoristomaisema tuntui niin taydellisesti kuuluvan suomalaisen saunan koristeeksi.
Aloin pikku hiljaa tajuta koko kylpylan homman. Yhta allasta lukuunottamatta kaikki oli taysin samanlaisia japanilaisia altaita. Vain lavasteet ymparilta oli erit. Roomalaisen altaan edustalta loytyi isoja patsaita, Suomalaisen saunan ymparoivien altaiden luona oli muovikivia ja Espanjalainen oli rakennettu jonkin muovikiviluolan sisaan. Ainoa valopilkku naissa oli Atlantiksen puolella oleva akvaario, jossa oli pari ihan uskomattoman friikin nakoista kalaa.
Pettymyksien jalkeen haippasin etsimaan nukkumapaikkaa kylpylaosaston ulkopuolelta. Isossa hallissa oli lukuisia nojatuoleja, jotka sai kaannettya vaakatasoon. Jokaisesta tuolista loytyi kaiuttimet, joista sai kuulumaan televisiokanavien aanet. Telkkarit puolestaan loytyi katosta parissa pitkassa rivissa. Hetken telkkarin tillottamisen ja oluen juonnin jalkeen rupesin nukkumaan. Nojatuoleilla oli mielettoman hyva nukkua. Jossakin valissa yota kuitenkin herasin tajuttoman kovaan kuorsaukseen. Jotkut eivat ilmeisesti osanneet nukkua nojatuolleilla ja saivat niskansa taitettua todella ihmeellisiin asentoihin. Vaihdoin paikkani toiselle puolelle salia, jossa lopulta sain taas unen.
*** Suomessa ollessani kirjoitin ensimmaisen matkaan liittyvan kirjoituksen. Siina kerroin, etta tulen ottamaan aikaa lentokoneen laskeutumisesta ensimmaiseen automaatista ostamaani olueen. Japaniin tultua hirveeta himoa ei ole alkoholia kohtaan ollut ja sain vasta talla kylpylareissulla ostettua ensimmaisen bissen automaatista. Tarkka aika oli 23.6. klo 00.15 eli 231,5 tuntia laskeutumisesta.
(Nyt en tieda minkalaista tekstia on tullut kirjoiteltua. Vasyneena olen nama kaksi paivaa naputellut. Toivottavasti kestitte.)
Aamulla pakkasin tavarani nopeasti ja haivyin Akihabaraan, elektroniikan ja animen ihmemaahan. Jalleen oli kuuma aurinkoinen paiva, joten nakkasin turhana painolastina olleen rinkan kolikkokaappiin.
Hetken kiertelyn ja isoon elektroniikkataloon tutustumisen jalkeen menin paikalliseen mangakahvilaan kyselemaan kavereilta IRCista neuvoja mihin Akihabarassa kannattaa tutustua. Eipa mennyt kauan kun olin saanut hyvan listan pelihalleista, animekaupoista ja vinkeista menna maid-kahvilaan.
Lahdin sitten kiertelemaan animekraasakauppoja. Voi sita tavaran maaran paljoutta. Sen ainakin lupaan, etta jeneja ei kotia ole paljon tulossa. Tuskin niita kuitenkaan on animetavaraan kaytettavaksi. Loysin myos useamman monikerroksisen pelihallin. Alakerta oli aina luovutettu ufo catcherien kayttoon ja niista pystyi voittamaan pienista leluista tyynyihin ja koulupukuihin asti. Muutamaa Evangelioniin liittyvaa yllatyspalloa lukuunottamatta mitaan muuta tavaraa en osta. Kaman roudaaminen ympari Japania ei tunnu kovinkaan viisaalta ratkaisulta.
Ennen poistumistani Akihabarasta etsin viela kasiini maid-kahvilan. Pyydan paikkani tupakoimattomien puolelta. Jostakin alyttomasta syysta tupakkapoydat ja tupakottomat poydat ovat samassa pienessa huoneessa. Kovasti tytto yritti minulle sanoa, etta istun tupakoimattomien poydassa ja naytti rajan, minka takaa tupakoivien poydat alkaa. Harmillisesti savu ei tata rajaa tuntenut. Yritin saada puhuttua itseni kaytavalla olevalle poydalle, eika tytto oikein tajunnut miksi sinne haluan. Joku hyvaa englantia puhuva asiakas tarjoutui kaantamaan ja sain tahtoni lapi.
Kahvilareissun jalkeen nappasin tavarani aseman kaapista ja lahden Uenoon etsimaan netista loytamaa halpaa hotellia. Uenossa katselin hetken aikaa aluetta ja luovuin toivosta. Paatin menna Shibuyassa jo todella tutuksi tulleeseen mangakahvilaan katsomaan saisiko sielta halpaa yopakettia.
Kahvilassa oli halpa (1500 jenia) oleva 8 tunnin paketti, mutta se oli nettipelipaketti, eika silla paassyt superkoppeihin. Kavin vain pari tuntia hengaamassa koneella ja etsin samalla uutta majoituspaikkaa. Sain paahani etsia kapselihotellia Shibuyasta ja sellainenhan sielta loytyi 3700 jenin hintaan.
Huonolla kartalla kompassilla yritin saada mahdollisimma tarkasti katsottua suunnan, etten vahingossakaan kavelisi huti. Kello lahestyi puolta yota ja minua vasytti kummasti. Suunta osui oikeaan ja loysin perille helposti. Ostin automaatista lipun, joka puolen metrin paassa olevalla tiskilla vaihdettiin ensiksi kenkakaapin avaimeen, joka puolestaan vaihtui seuraavassa kerroksessa olleeseen tavarakaapin avaimeen. Kavin tsekkaamassa kapselini kahdeksannesta kerroksesta ennen kylpyyn ja saunaan menemista.
Altaita oli vain kaksi, kylma ja kuuma. Kuumakaan ei ollut mielestani lahellakaan tarpeeksi kuumaa, mutta tulihan siella istuttua. Sauna oli Kyoton sentoossa olleen saunan tapainen. Lauteille viritetyt isot peflettien ja pyyhkeiden valimuotu oli aivan kauhea. Ne olivat imeneet hyvin vetta, joka sitten poltti takapuolta ja jalkapohjia varsin inhottavasti. Minkaan sortin kiuasta ei nakynyt, mutta telkkari loytyi! Joku olisi varmaan vaittanyt sita suomalaiseksi saunaksi, jos olisin sita kysynyt. Siina saunassa ei ollut minun lisaksi tasan mitaan muuta suomalaista.
Hyvan peseytymisen jalkeen kavin viela selkaani myllaamassa hierontasohvalla ja olin valmis nukkumaan. Kapselissa rupesin etsimaan valokatkoisijaa. Kokeilin erilaisia nappeja ja yhdesta meni kapselissa ollut pieni televisio paalle. Taysi jylkytyshan siella oli kaynnissa. Tiesin kapselihotelleista tammoisen kanavan loytyvan.
.
.
Perjantai 22.6.
Sain nukuttua kapselissa varsin hyvin, vaikka valilla jotain kuorsausta kuului ja aamulla ihmisten heratykset alkoivat piipittaa eri aikoihin. Kerasin kimpsuni ja lahdin Tokion sateessa jo uskomattomaan tuttuun mangakahvilaan. Poikkesin kuitenkin ensiksi automaatiravintolaan, jossa automaatista ostetaan lippu, joka annetaan ruokaa vastaan keittajalle. En tieda mita keittaja kysyi. Nyokyttelin paatani ja sain kylman soba-nuudelisatsin. Suhteellisen hyvaa oli nalkaan napostella ja lopulta paasin mangakahvilaan.
Tarkoituksenani oli etsia tietoa yobusseista Osakaan. Hirveasti ei tietoa irronnut ja menin Shinjukuun etsimaan mahdollista lipunmyyntia. En kuitenkaan sellaista loytanyt. Kadulla olleesta kartasta nain noin kilometrin paassa olevan turisti-info, jota kohti lahdin suunnistamaan. Pysyin kuitenkin maan alla, koska ilman sateenvarjoa ei minulla ollut innostusta kavella sateessa. Sen kartan jalkeen ei sitten mitaan viitteita tai missaan muussa kartassa ollut tietoakaan turisti-infosta. Tokio-vitutusmittarini alkoi kayda jo sen verran korkealla, etta parempi tehda asialle jotain ja paatin napata seuraavan shinkansenin Osakaan.Shinkansenin ikkunasta nain jo melkein taysin unohtamani Tokyo Towerin ensimmaisen kerran. Siella pitaa kayda sitten seuraavalla Tokio-visiitilla.
Varmaan melko suurelta osalta tympaantyminen johtuu matkan turtumisvaiheesta. Uutuudenviehatys alkaa olla takana, eika mikaan tunnu viela tutulta tai onnistuvan helpolla. Kaikki vaatii ponnistelua. Uskoisin siita paasevani yli muutamassa paivassa, jonka ajaksi katsoin parasta menna edes jollakin tavalla tuttuihin tai pienempiin piireihin. Suunnitelmani oli menna yhdeksi yoksi Osakaan ja seuraavana paivana Hiroshimaan.
Osakaan tultua menin lahes suorinta reittia vanhaan tuttuun mangakahvilaan Nambaan. Heti taman jalkeen lahdin tutustumaan koko yoksi Spa World -kylpylaan, josta olin kuullut kaveriltani paljon hyvaa.
Spa Worldissakin piti lippu ostaa ensiksi automaatista, joka vaihdettiin rannekkeeseen tiskilla. Koko yoajalle tuli hintaa 3700 - 700 = 3000 jenia (sain 700 alennusta palauttaessani netista tulostaman pienen kyselylapun). Ihmettelemisien ja pienten kiertelyiden jalkeen onnistuin heittamaan tavarat ja vaatteet kaappiin ja lahdin kiertelemaan mystillista kylpylaosastoa. Tassa kuussa oli miesten vuoro olla Eurooppa-osastolla. Saunoja ja altaita oli useita erilaisia Roomasta ja Atlantiksesta lahtien aina Suomeen. Suomalainen sauna kiinnosti kaikista eniten. Halusin paasta nakemaan minkalaisen hokotyksen japanilaiset ovat saaneet kyhattya tahan miljoonia maksaneeseen kylpylaan. Suoraan sanottuna paskaa taytettyna paskalla koko touhu oli. Olinkin tutustunut juuri samanlaisiin "suomalaisiin" saunoihin jo sentoossa Kiotossa ja kapselihotellissa Shibuyassa. Japanilaiset ovat kylla taitavia kopioijia alalla jos toisellakin, mutta miksi he eivat osaa kopioida mitaan oikein, mika liittyy kylpemiseen. Muovisudet muovisen hirsisaunan paalla oli aluksi ihan huvittava tapaus. Saunohuoneita loytyi kaksi, hieman viileampi ja kuumempi, josta loytyi kiuaskin! Voitte arvata heitettiinko siihen vetta. Lampoa oli mittarin mukaan pitkalti yli 100 astetta, olisipa se vain tuntunutkin silta. Lauteet ainakin oli ihan torkeen kuumat. Onneksi sentaan molemmista saunoista loytyi jokaisen suomalaisen saunan vakiovaruste eli telkkari. Poistuin varsin vinhaan saunasta ja jain ihailemaan todella kokon nakoisia tekokoivuja. Rupesin jo vahan nauramaan siina vaiheessa, kun tajusin kuusten takana pilkottavan taustakuvan. Hilliton vuoristomaisema tuntui niin taydellisesti kuuluvan suomalaisen saunan koristeeksi.
Aloin pikku hiljaa tajuta koko kylpylan homman. Yhta allasta lukuunottamatta kaikki oli taysin samanlaisia japanilaisia altaita. Vain lavasteet ymparilta oli erit. Roomalaisen altaan edustalta loytyi isoja patsaita, Suomalaisen saunan ymparoivien altaiden luona oli muovikivia ja Espanjalainen oli rakennettu jonkin muovikiviluolan sisaan. Ainoa valopilkku naissa oli Atlantiksen puolella oleva akvaario, jossa oli pari ihan uskomattoman friikin nakoista kalaa.
Pettymyksien jalkeen haippasin etsimaan nukkumapaikkaa kylpylaosaston ulkopuolelta. Isossa hallissa oli lukuisia nojatuoleja, jotka sai kaannettya vaakatasoon. Jokaisesta tuolista loytyi kaiuttimet, joista sai kuulumaan televisiokanavien aanet. Telkkarit puolestaan loytyi katosta parissa pitkassa rivissa. Hetken telkkarin tillottamisen ja oluen juonnin jalkeen rupesin nukkumaan. Nojatuoleilla oli mielettoman hyva nukkua. Jossakin valissa yota kuitenkin herasin tajuttoman kovaan kuorsaukseen. Jotkut eivat ilmeisesti osanneet nukkua nojatuolleilla ja saivat niskansa taitettua todella ihmeellisiin asentoihin. Vaihdoin paikkani toiselle puolelle salia, jossa lopulta sain taas unen.
*** Suomessa ollessani kirjoitin ensimmaisen matkaan liittyvan kirjoituksen. Siina kerroin, etta tulen ottamaan aikaa lentokoneen laskeutumisesta ensimmaiseen automaatista ostamaani olueen. Japaniin tultua hirveeta himoa ei ole alkoholia kohtaan ollut ja sain vasta talla kylpylareissulla ostettua ensimmaisen bissen automaatista. Tarkka aika oli 23.6. klo 00.15 eli 231,5 tuntia laskeutumisesta.
(Nyt en tieda minkalaista tekstia on tullut kirjoiteltua. Vasyneena olen nama kaksi paivaa naputellut. Toivottavasti kestitte.)
19.-20.6.Keskiviikko 20.06.2007 07:55
Maanantai 19.6.
Kiotossa hengailua en kiireiden takia voinut jatkaa kahta yota pitempaan, silla tanaan tuli Gyururun sinkku myyntiin. Oli siis paastava Tokioon levya ostamaan, jonka mukana saattoi voittaa lipun seuraavan paivan konserttiin. Pakkasin kamani ja lahdin kavelemaan Kioton juna-asemaa kohti. Vaikka aurinko ei paistanut, niin hiki kirposi otsalle kosteasta ja kuumasta ilmasta.
Juna-asemalla kavin vaihtamassa suomesta ostamani junalipun vaihtolapun Japan Rail Pass -lippuun, jolla paasen kolmen viikon ajan reissaamaan shinkanseneilla (ei Nozomi-linjan) ja JR:n omistamilla muilla junilla.
Seuraavaksi menin hankkimaan paikkalipun junaan ja 20 minuutin paasta luotijuna lahtikin matkaan kohti Tokioa. Maisemat vaihtuivat hyvaa tahtia, vaikka vauhtia ei sisalta kasin niin tajuakaan. 2 tunnin 43 minuutin paasta 513,6 kilometria pitka matka oli ohi.
Sitten alkoikin ihmettely. Ihmista riitti valtavan kokoisella asemalla. Hetken ihmettelyn jalkeen loysin informaatiopisteen, josta sain Tokion kartan, mutta kaytannossa lahes hyodyton. Tokio on kuitenkin melko laaja alue ja kaikki kartassa oli pienta piiperrysta. Linjakarttaankin oli merkitty joka ikinen juna- ja metroasema, eika sen sekamelskan tulkitsemisesta jarkiajassa tahtonut tulla mitaan. Otin suunnaksi Shibuyan, koska tiesin Gyarurun levyja myyvan Tower Recordsin sijaitsevan siella.
JR-passilla paasin myos paikallisjunissa kulkemaan ilmaiseksi. Yksikaan juna ei tosin kulkenut suoraan Shibuyaan. Ensiksikin piti arpoa mihin junaan hyppaan, kun ei tahtonut olla hirvean selkeasti mitaan merkittyna. Onnistuin kuitenkin lahtemaan aina oikeaan suuntaan ja vaihto toiseen junaan Shinjukussa tapahtui ilman ongelmia.
Shibuyassa oli taas olo kuin kuutamolla. Ihmisia vilisi sinne ja tanne, eika minulla ollut alueesta mitaan tietoa ja rinkka painoi selassa. Jatin rinkan asematunnelin maksulliseen kaappiin ja lahdin etsimaan internetkahvilaa. Se loytyi yllattavan helposti. Tama paikka oli kaikista mangakahviloista kaikkein pahein. Pariin kerrokseen rakennettu, tyylikkaasti mustaan sisustettu, Shibuyan sydammessa sijaitseva mangakahvila oli taas niin <3. Olisi tehnyt mieli jaada sinne asumaan, mutta 420 jenin tuntitaksalla se ei olisi kovinkaan mahdollinen ratkaisu. Sain ongittua tiedon lahella sijaitsevasta Tower Recordista ja toisella puolella kaupunkia olevasta hostellista.
Seuraavaksi suuntasin Tower Recordsille. Siella ihmettelyjen jalkeen ostin Gyarurun DVD-CD-paketin ja menin arvontaan oikeuttavan lipun kanssa kaivamaan arpalaatikosta muovipalloa. Pallon vari oli punainen ja se oikeutti minut Gyarurun konserriin. Juuri tata olin tullut hakemaan. Sain valita klo 17 ja 19 naytoksista toisen, johon viela arvottiin paikkanumero. Valitsin myohemman, koska olin sopinut parin japanilaisen kanssa tapaamisen seuraavalle paivalle klo 15. Kyllapa oli hyva fiilis kavellessa takaisin asemaa kohti.
Asemalla tulikin sitten ongelmia. En meinannut loytaa millaan kolikkokaappia, jonne rinkkani jatin. Pitkan kiertelyn ja parin kyselyn jalkeen loysin maaranpaahani ja lahdin etsimaan reittia Minowassa olevalle hostellille. Paikallisjunien sekavuus oli jalleen hermoja raastavaa ja paatin kulkea koko matkan metrolla, koska kuitenkin joutuisin viimeset pari pysakkia metrolla kulkemaan. Metro oli jo huomattavasti selkeampi ihmisen kasityskyvylle.
Minowan asemalta reilun 5 minuutin kavelymatkan paasta loytyi hakemani hostelli, josta onnekseni loytyi viela yksi vapaa peti kolmen hengen huoneesta. Hintaa oli 3500 jenia. Tama tulikin vahan kalliimaksi yopymiseksi, mutta huoneesta sattui viela loytymaan DVD-soitin ja mullahan oli uunituore Gyarurun DVD-levy mukanani. Viimeksi olin harjoitellut Suomessa viikko sitten Boom Boom Meccha Macchon parapara-askelia ja mahdollisuus opetella askelia hostellilla koitui suureksi ilokseni. Huonekamppiksiakaan ei nakynyt ollenkaan, joten paasin treenaamaan biisia pitkalle yohon.
Melko hyvaa tuuria on koko paivan pitanyt. Kuulin hostellin respassa viela, etta toinen kamppiksistani on Suomesta. Onko tama jatkoa tuurilleni, vai pitaako onnea jotenkin kompensoida huonolla tuurilla?
.
.
Tiistai 20.6.
Aamulla tutustuin suomalaiseen kamppikseeni ja vaihdoimme vahan Japani-kuulumisia. Emme hirvean pitkaan kerenneet kuitenkaan juttelemaan, kun minulla oli jo suhteellisen kiire takaisin eilisesta tutulle Shibuyassa sijaitsevalle Tower Recordsille ostamaan Gyarurun levya kaverille Suomeen.
Reilun puolen tunnin metromatkan ja levyn ostamisen jalkeen menin tuhlaamaan aikaa edelliselta paivalta tuttuun torkean hienoon mangakahvilaan. Heti sielta menin metropysakin kolmannen uloskaynnin luokse odottamaan paria japanilaista, joiden kanssa olin sopinut tapaamisen. Heita tulikin sitten kolme, jotka kaikki olivat jollakin tavalla tuttuja Kuhmosta parilta viime kesalta.
Japanilaiset ehdottivat, etta menisimme Asakusaan katsomaan buddhalaista temppelia. Se sijaitsi toisella puolella Tokioa. Olin vahan epailevainen miten kerkeaisimme siella kaymaan, kun minun pitaisi olla reilun kolmen tunnin paasta takaisin Shibuyassa Gyarurun konserttia katsomassa. Heidan mielestaan kerkeaisimme hyvin, joten metromatka Asakusaa kohti alkoi. Jotenkin tuntui turhalta kulka Minowasta Shibuyaan, sielta Asakusaan ja tarkoituksena tulla takaisin Shibuyaan. Varsinkin, kun Minowa ja Asakusa ovat hyvin lahella.
Asakusassa oli pitka perinteikas kauppakatu, joissa vahan turhan monessa oli myytavana turistikraasaa. Vanhat rakennelmat ja temppeli olivat todella hienoja. Ihailujen jalkeen menimme syomaan sivukadulla olevaan ravintolaan. Jostakin mielipuolisesta syysta vasta nyt join ensimmaista kertaa alkoholia Japanin maaperalla oluen muodossa.
Heti syonnin jalkeen olikin lahdettava metrolla takaisin Shibuyaan. Kerkesin juuri taydellisesti paikalle. Kaverilleni ostaman levyn mukana voitin toisen paikan Gyarurun konserttiin, jossa oli huomattavasti parempi paikkanumero. Sen avulla paasin ihan eturiviin. Vahan ahistavaa oli kuitenkin istua kahden reilusti paalle 40 vuotiaan ukon valissa. Suurin osa yleisosta oli ehka minun ikaisia jatkia. (Linksun takaa loytyy tietoa Gyarurusta: http://wiki.theppn.org/Gyaruru )
Lopulta koitti suuri hetki ja Gyarurun jasenet saapuivat lavalle. Ennen tanssia he heittivat pitkaan lappaa, enka mina luonnollisestikaan ymmartanyt tasan yhtaan siita. Pitkan hopottelyn jalkeen alkoi tanssi. Oli todella mahtava fiilis seurata upeaa parapara-tanssia vain 2,5 metrin paassa tytoista. Amimi ja Sonene tekivat pienen mokankin, mutta hauskaahan se oli.
Boom Boom Meccha Maccho -biisin jalkeen tuli jalleen lappatuokio ja heti peraan he esittivat toisen biisin, jota en ollut koskaan kuullut tai nahnyt. Lopuksi oli viela kattelytilaisuus, jossa jokainen yleisosta paasi kattelemaan tyttoja ja vahan juttelemaankin. Pitihan minunkin kavasta pari sanaa sanomassa englanniksi. Kylla ne tytot osasivat faneistaan huolehtia. Niin hymyilivat, juttelivat ja vilkuttelivat pohottyneille ukoille - ja luonnollisesti minullekin.
Keikan jalkeen suunnistin jalleen kerran laheiseen mangakahvilaan, josta reilun tunnin hengailun jalkeen lahdin kiertelemaan Shibuyaa. Ennen poistumistani paikalta istuskelin maailman vilkkaimmaksi kutsutun tienristeyksen, Center gain, edustalla kaikkien jattinayttojen alla. On se vain niin kaunis paikka.
Minowan hostellille mennessa kavin viela syomassa ensimmaisen kerran raamen-nuudeleita. Lopulta hostelli paastyani totesin respan menneen jo kiinni. Eihan siina mitaan muuta, mutta tavarani olivat huoneen vaihdon takia nyt respassa lukkojen takana, eika minulla ollut avainta uuteen huoneeseen tai mitaan hajua mika se edes oli. Onneksi respan ikkunaan oli jatetty lappu, jossa kerrottiin huone ja peti. Ovikin oli auki, kun siella asui moni muukin.
Kiotossa hengailua en kiireiden takia voinut jatkaa kahta yota pitempaan, silla tanaan tuli Gyururun sinkku myyntiin. Oli siis paastava Tokioon levya ostamaan, jonka mukana saattoi voittaa lipun seuraavan paivan konserttiin. Pakkasin kamani ja lahdin kavelemaan Kioton juna-asemaa kohti. Vaikka aurinko ei paistanut, niin hiki kirposi otsalle kosteasta ja kuumasta ilmasta.
Juna-asemalla kavin vaihtamassa suomesta ostamani junalipun vaihtolapun Japan Rail Pass -lippuun, jolla paasen kolmen viikon ajan reissaamaan shinkanseneilla (ei Nozomi-linjan) ja JR:n omistamilla muilla junilla.
Seuraavaksi menin hankkimaan paikkalipun junaan ja 20 minuutin paasta luotijuna lahtikin matkaan kohti Tokioa. Maisemat vaihtuivat hyvaa tahtia, vaikka vauhtia ei sisalta kasin niin tajuakaan. 2 tunnin 43 minuutin paasta 513,6 kilometria pitka matka oli ohi.
Sitten alkoikin ihmettely. Ihmista riitti valtavan kokoisella asemalla. Hetken ihmettelyn jalkeen loysin informaatiopisteen, josta sain Tokion kartan, mutta kaytannossa lahes hyodyton. Tokio on kuitenkin melko laaja alue ja kaikki kartassa oli pienta piiperrysta. Linjakarttaankin oli merkitty joka ikinen juna- ja metroasema, eika sen sekamelskan tulkitsemisesta jarkiajassa tahtonut tulla mitaan. Otin suunnaksi Shibuyan, koska tiesin Gyarurun levyja myyvan Tower Recordsin sijaitsevan siella.
JR-passilla paasin myos paikallisjunissa kulkemaan ilmaiseksi. Yksikaan juna ei tosin kulkenut suoraan Shibuyaan. Ensiksikin piti arpoa mihin junaan hyppaan, kun ei tahtonut olla hirvean selkeasti mitaan merkittyna. Onnistuin kuitenkin lahtemaan aina oikeaan suuntaan ja vaihto toiseen junaan Shinjukussa tapahtui ilman ongelmia.
Shibuyassa oli taas olo kuin kuutamolla. Ihmisia vilisi sinne ja tanne, eika minulla ollut alueesta mitaan tietoa ja rinkka painoi selassa. Jatin rinkan asematunnelin maksulliseen kaappiin ja lahdin etsimaan internetkahvilaa. Se loytyi yllattavan helposti. Tama paikka oli kaikista mangakahviloista kaikkein pahein. Pariin kerrokseen rakennettu, tyylikkaasti mustaan sisustettu, Shibuyan sydammessa sijaitseva mangakahvila oli taas niin <3. Olisi tehnyt mieli jaada sinne asumaan, mutta 420 jenin tuntitaksalla se ei olisi kovinkaan mahdollinen ratkaisu. Sain ongittua tiedon lahella sijaitsevasta Tower Recordista ja toisella puolella kaupunkia olevasta hostellista.
Seuraavaksi suuntasin Tower Recordsille. Siella ihmettelyjen jalkeen ostin Gyarurun DVD-CD-paketin ja menin arvontaan oikeuttavan lipun kanssa kaivamaan arpalaatikosta muovipalloa. Pallon vari oli punainen ja se oikeutti minut Gyarurun konserriin. Juuri tata olin tullut hakemaan. Sain valita klo 17 ja 19 naytoksista toisen, johon viela arvottiin paikkanumero. Valitsin myohemman, koska olin sopinut parin japanilaisen kanssa tapaamisen seuraavalle paivalle klo 15. Kyllapa oli hyva fiilis kavellessa takaisin asemaa kohti.
Asemalla tulikin sitten ongelmia. En meinannut loytaa millaan kolikkokaappia, jonne rinkkani jatin. Pitkan kiertelyn ja parin kyselyn jalkeen loysin maaranpaahani ja lahdin etsimaan reittia Minowassa olevalle hostellille. Paikallisjunien sekavuus oli jalleen hermoja raastavaa ja paatin kulkea koko matkan metrolla, koska kuitenkin joutuisin viimeset pari pysakkia metrolla kulkemaan. Metro oli jo huomattavasti selkeampi ihmisen kasityskyvylle.
Minowan asemalta reilun 5 minuutin kavelymatkan paasta loytyi hakemani hostelli, josta onnekseni loytyi viela yksi vapaa peti kolmen hengen huoneesta. Hintaa oli 3500 jenia. Tama tulikin vahan kalliimaksi yopymiseksi, mutta huoneesta sattui viela loytymaan DVD-soitin ja mullahan oli uunituore Gyarurun DVD-levy mukanani. Viimeksi olin harjoitellut Suomessa viikko sitten Boom Boom Meccha Macchon parapara-askelia ja mahdollisuus opetella askelia hostellilla koitui suureksi ilokseni. Huonekamppiksiakaan ei nakynyt ollenkaan, joten paasin treenaamaan biisia pitkalle yohon.
Melko hyvaa tuuria on koko paivan pitanyt. Kuulin hostellin respassa viela, etta toinen kamppiksistani on Suomesta. Onko tama jatkoa tuurilleni, vai pitaako onnea jotenkin kompensoida huonolla tuurilla?
.
.
Tiistai 20.6.
Aamulla tutustuin suomalaiseen kamppikseeni ja vaihdoimme vahan Japani-kuulumisia. Emme hirvean pitkaan kerenneet kuitenkaan juttelemaan, kun minulla oli jo suhteellisen kiire takaisin eilisesta tutulle Shibuyassa sijaitsevalle Tower Recordsille ostamaan Gyarurun levya kaverille Suomeen.
Reilun puolen tunnin metromatkan ja levyn ostamisen jalkeen menin tuhlaamaan aikaa edelliselta paivalta tuttuun torkean hienoon mangakahvilaan. Heti sielta menin metropysakin kolmannen uloskaynnin luokse odottamaan paria japanilaista, joiden kanssa olin sopinut tapaamisen. Heita tulikin sitten kolme, jotka kaikki olivat jollakin tavalla tuttuja Kuhmosta parilta viime kesalta.
Japanilaiset ehdottivat, etta menisimme Asakusaan katsomaan buddhalaista temppelia. Se sijaitsi toisella puolella Tokioa. Olin vahan epailevainen miten kerkeaisimme siella kaymaan, kun minun pitaisi olla reilun kolmen tunnin paasta takaisin Shibuyassa Gyarurun konserttia katsomassa. Heidan mielestaan kerkeaisimme hyvin, joten metromatka Asakusaa kohti alkoi. Jotenkin tuntui turhalta kulka Minowasta Shibuyaan, sielta Asakusaan ja tarkoituksena tulla takaisin Shibuyaan. Varsinkin, kun Minowa ja Asakusa ovat hyvin lahella.
Asakusassa oli pitka perinteikas kauppakatu, joissa vahan turhan monessa oli myytavana turistikraasaa. Vanhat rakennelmat ja temppeli olivat todella hienoja. Ihailujen jalkeen menimme syomaan sivukadulla olevaan ravintolaan. Jostakin mielipuolisesta syysta vasta nyt join ensimmaista kertaa alkoholia Japanin maaperalla oluen muodossa.
Heti syonnin jalkeen olikin lahdettava metrolla takaisin Shibuyaan. Kerkesin juuri taydellisesti paikalle. Kaverilleni ostaman levyn mukana voitin toisen paikan Gyarurun konserttiin, jossa oli huomattavasti parempi paikkanumero. Sen avulla paasin ihan eturiviin. Vahan ahistavaa oli kuitenkin istua kahden reilusti paalle 40 vuotiaan ukon valissa. Suurin osa yleisosta oli ehka minun ikaisia jatkia. (Linksun takaa loytyy tietoa Gyarurusta: http://wiki.theppn.org/Gyaruru )
Lopulta koitti suuri hetki ja Gyarurun jasenet saapuivat lavalle. Ennen tanssia he heittivat pitkaan lappaa, enka mina luonnollisestikaan ymmartanyt tasan yhtaan siita. Pitkan hopottelyn jalkeen alkoi tanssi. Oli todella mahtava fiilis seurata upeaa parapara-tanssia vain 2,5 metrin paassa tytoista. Amimi ja Sonene tekivat pienen mokankin, mutta hauskaahan se oli.
Boom Boom Meccha Maccho -biisin jalkeen tuli jalleen lappatuokio ja heti peraan he esittivat toisen biisin, jota en ollut koskaan kuullut tai nahnyt. Lopuksi oli viela kattelytilaisuus, jossa jokainen yleisosta paasi kattelemaan tyttoja ja vahan juttelemaankin. Pitihan minunkin kavasta pari sanaa sanomassa englanniksi. Kylla ne tytot osasivat faneistaan huolehtia. Niin hymyilivat, juttelivat ja vilkuttelivat pohottyneille ukoille - ja luonnollisesti minullekin.
Keikan jalkeen suunnistin jalleen kerran laheiseen mangakahvilaan, josta reilun tunnin hengailun jalkeen lahdin kiertelemaan Shibuyaa. Ennen poistumistani paikalta istuskelin maailman vilkkaimmaksi kutsutun tienristeyksen, Center gain, edustalla kaikkien jattinayttojen alla. On se vain niin kaunis paikka.
Minowan hostellille mennessa kavin viela syomassa ensimmaisen kerran raamen-nuudeleita. Lopulta hostelli paastyani totesin respan menneen jo kiinni. Eihan siina mitaan muuta, mutta tavarani olivat huoneen vaihdon takia nyt respassa lukkojen takana, eika minulla ollut avainta uuteen huoneeseen tai mitaan hajua mika se edes oli. Onneksi respan ikkunaan oli jatetty lappu, jossa kerrottiin huone ja peti. Ovikin oli auki, kun siella asui moni muukin.