IRC-Galleria

Aurinko. Se heräsi jälleen ennen minua. Olen sille vähän kiukkuinen, koska se ehtii aina ensin, mutta ärtymykseni laantuu saman tien kun ajatukseni siirtyvät sen lämmittäviin säteisiin. Tällaisena hetkenä räntä- ja loskakelit tuntuvat asialta, joka kuuluu jollekin ihan toiselle planeetalle. 29 astetta? Niinhän se oli? "Kauhea helle!" toiset valittavat. Minä nautin. Nautin heinänuhasta huolimatta, sillä osaan elää hetkessä.

Rakkaalla on töistä vapaata. Viimeinkin vähän vapaa-aikaa yhdessä. Minullakin on ollut kiireiset 4 kuukautta kun olin töissä. Nyt ei toistaiseksi ole töitä löytynyt, mutta en laita pahaksi vaikka saisinkin vähän palautua yövuoroista ja kaikesta stressistä.

Kahvi menee kuppiin, en käytä sokeria enkä maitoa. Hassua miten sitäkin aikanaan oppi juomaan mustana. Sekin on sellainen asia, kuten rakkaani pikkusiskon poikaystävä hyvin sanoi: "En nyt tiedä onko se niin hyvää, mutta pakko sitä on aina pannutolkulla vetää." Nauroin. Totta.

Minulla alkaa olla kasassa kaikki onnellisuuden avaimet tälle päivälle. Keräilen vielä muutamia ajatuksia kekoon ja alan valmistautua piknik-retkeen, joka suuntautuu taas kerran kupittaanpuistoon. Viimekesältä jäi erittäin hyviä muistoja sieltä.

Näin olen saanut aamuni käyntiin, enkä ole enää kateellinen auringon tarmokkuudelle, sillä tänä kesäkuisena perjantai-aamuna, se antoi osan voimistaan minullekin.

Erinomaista kesää kaikille, toivottelee:

- Kuulintu -