IRC-Galleria

2009 olin innoissani, kun sain tutustua Spotify-nimiseen musiikin streamauspalveluun. Sieltä löytyi yllättävän paljon kivoja artisteja ja pikkuhiljaa playlistit rupesivat kasvamaan ja Spotifyn käytöstä tuli arkipäiväistä. 2011 alkoi Spotifyn siniselle ja aurinkoiselle taivalle kuitenkin kerääntyä pikkuhiljaa muutamia tummanpuhuvia pilviä. Muutamat päivitykset tekivät pieniä muutoksia ja ensimmäinen isompi hälyyttävä merkki oli uusien asiakkaiden pakkonaittaminen Facebook-tunnuksen kanssa. Uusille maksaville asiakkaille kerrottiin tylysti, että jos sinulla ei ole Facebook-tunnusta tai et halua liittää sitä Spotifyyn, et voi ottaa spotifya käyttöön uutena asiakkaana. Valitettavasti tämä oli vasta ongelmien alkua.


2011 julkaistu 0.6.5.2. oli vielä hyvin ja keveästi toimiva clientti. Jonkin ajan kuluttua julkaistiin 0.8.5, jota itse pidän viimeisenä siedettävänä versiona Spotifysta. Sen jälkeen alkoi todella käsittämättömät huononnukset päivitysten myötä. 0.8.8:ssa mulkattiin artistisivulle valkoinen tausta, mikä oli jo aivan tarpeeksi järkyttävä. Clientti oli jo suhteellisen hidas ja jumi välillä oikein urakalla. 0.9 olikin sitten jo aivan karmaiseva päivitys. Soittolistojen kokonaiskestoaika oli hävinnyt, fontti muutettu kiinan markkinoiden johdosta ainakin 3-4 pykälää isommaksi ja jumiminen ja hitaus vähintään kaksinkertaistui. Albumikuvakkeita saa odotella todella pitkään ja hartaasti. Biisit eivät aina lähde käyntiin heti ja uusimmassa päivityksessä on kaiken lisäksi esiintynyt jopa biisien pätkimistä silloin tällöin kesken kaiken.

Spotify on sitä mieltä että käyttäjien ei tarvitse päättää asentavatko he uutta päivitystä, vaan ohjelmaan on sisäänrakennettu pakkopäivitys, joka tapahtuu sulkemalla ja avaamalla Spotify uudelleen. Päivitystä ei taviskäyttäjän taidoilla ole mahdollista peruuttaa mitenkään. Päivityksistä on seurannut Spotify-comminity foorumeilla valtaisa valitusryöppy jossa sadat asiakkaat uhkaavat peruuttaa tilauksensa jos heitä ei aleta kuuntelemaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Toimintaa ja käytettävyyttä huonontavat päivitykset seuraavat tasaisen varmasti toinen toisiaan.

Muutamat käyttäjät ovat hoksanneet pienen kikan, jolla päivitykset voi estää. Eräs käyttäjä neuvoo foorumilla asentamaan vanhemman version ja luomaan pari tyhjää read-only tiedostoa tiettyyn hakemistoon, joka estää ohjelmaa päivittymästä. Ihmiset tarttuivat tähän konstiin epätoivoissaan ja asennettavaksi suositeltiin 0.8.5 -versiota. Ja kaikki vaikuttivat ratkaisuun tyytyväisiltä.

Kaikki paitsi Spotify.


Muutaman viikon kuluttua tästä 0.8.5 clientti alkoi kaatumaan noin 15 minuutin käytön jälkeen. Tutkittuani foorumia pääsin siihen loppukäsitykseen, että Spotify tekee sen tarkoituksella, koska ei halua ihmisten käyttävän vanhoja versioita. Tämä on maksavien asiakkaiden törkeää aliarviointia ja osoittaa äärimmäisen huonoa kykyä huomioida asiakkaiden tarpeita. Mitään asiakkaiden pyytämiä parannuksia ohjelmaan ei ole tullut. Sen sijaan on tehty turhia käyttöliittymähypistelyjä ja saatu hienosti toimivasta ohjelmasta täydellinen fiasko.


Jos ei asenteet radikaalisti tästä muutu toisenlaiseen, asiakkaita kuuntelevaan suuntaan, niin Spotify on konkurssissa ennen vuotta 2015. Lähtölaskenta on jo alkanut...

- KL -

Musiikkia. Tavallisesti minulla on aina musiikkia taustalla, etten tunne oloani yksinäiseksi tai suorastaan epämukavaksi. Nyt minulla ei kuitenkaan soi mitään. Miksikö? Koska olen mietteliäs ja haluan kuulla hetkisen omia ajatuksiani. Ihan hiljaa. Tiedätkö?

Viime aikoina on tullut pohdittua yhteiskunnan käyttäytmisnormeja ja sitä, miten ne ovat muutamassa viimevuodessa muuttuneet. Ovatko ne? Ovat ne. Eivätkä ainakaan missään tapauksessa nimittäin parempaan suuntaan.

Tänään törmäsin täällä Galleriassa seikkaillessani kysymykseen siitä onko suomi päihdemyönteinen yhteiskunta. Olen katsellut täysi-ikäisen ihmisen silmin tätä maailmaa yli 10 vuotta ja sen kokemuksen pohjalta voin sanoa, että alkoholista on hiljalleen tullut varsinkin nuorten keskuudessa suorastaan itsestäänselvyys.

Ennen oli normaalia kieltäytyä alkoholin käytöstä. Se oli sallittua ja sitä katsottiin hyvällä. Oli hyvän miehen merkki jos ei ollut laitamyötäsessä harva se viikonloppu. Arkena juomista pidettiin vielä 90-luvulla vakavan alkoholismin merkkinä. Tänä päivänä asiat ovat kääntyneet suhteellisen täydellisesti päälaelleen. Enää ei ole jännittävää ja erikoista kertoa miten on vedetty pää täyteen viinaa viikonloppuna. Sen sijaan nyt retostellaan sillä kuka on vetänyt rajuimmat koomat keskellä kouluviikkoa. Raittiutta katsotaan kieroon, alkoholittomat ihmiset leimataan ituhipeiksi, hinteiksi, uskovaisiksi tai muiksi epänormaaleiksi hihhuleiksi. Herää kysymys, Miten tässä nyt näin on päässyt käymään?

Miksi alkoholin humalahakuinen juominen on tullut niin itsestäänselväksi osaksi yhteiskunnan jäsenten arkirutiineja? Eikö meillä suomalaisilla ole tarpeeksi ongelmia, vai miksi niitä pitää lisätä vielä kännäämälläkin? Totuus on kuitenkin se että alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa todella monenlaisia ongelmia. Perheväkivaltaa, hallitsematonta käyttäytymistä, liikenneonnettomuuksia, katutappeluita unohtamatta vakavia sairauksia, kuten maksan vaurioita ja aivosolujen tuhoutumista.

Ehkäpä se sitten on niin, että omasta sukupolvestani on pikkuhiljaa aika jättämässä ja me olemme jo nuorten silmissä toinen jalka haudassa olevia muinaismuistoja. Oma tulevaisuus on kuitenkin raitis, riippumatta siitä, mitä muut siitä asiasta ajattelevat.

- Kuulintu -

■ Kuka sai sinut viimeksi nauramaan : En muista, varmaan joku töissä.
■ Millaista lemmikkiä voisit harkita : Allergian takia en voi ottaa lemmikkejä.
■ Pidätkö sormuksia : Ei kuulu tyyliini
■ Jos saisit toivoa yhtä asiaa ja se toteutuisi mikä se olisi? : Tulee ensimmäisenä mieleen polttoaineveron poisto.
■ Tykkäätkö leipoa : Ei kiitos.
■ 5 paikkaa missä olet ollut tänään : On sen verran aamu, etten ole ehtinyt ulos vielä, eli kotona
■ Tiedätkö onko sinulla ihailijoita : En tiedä, luultavasti ei.
■ Oletko tyytyväinen elämäntilanteeseesi : En ole.
■ Oletko puhelinriippuvainen : En ole.
■ Saako sua halata : Yleensä kyllä.
■ Mikä on viimeisin ajatus päässäsi : Ruoka.
■ Onko sinulle sanottu joskus jotain äärettömän kaunista : Kyllä.
■ Onko sinulla tapana myöhästellä : Ei ole.
■ Onko joku joka ei pidä sinusta : Varmasti.
■ Oletko hyvä peittämään oikeat tunteesi : En, enkä haluaisi ollakaan.
■ Luuletko että joku ajattelee sinua tällä hetkellä : Ei varmaankaan.
■ Oletko hyvä matematiikassa : En ole.
■ Jätätkö puhelinvastaajaviestejä ihmisille joita yrität tavoittaa : Riippuu tahosta. Virastoihin joskus jätänkin, kavereille en.
■ Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota ajattelit viimeksi : Eipä minulla ole salaisuuksia.
■ Monelta heräsit tänään : noin 9:15
■ Onko kaulassasi tällä hetkellä jokin kaulakoru : Ei ole.
■ Törkeintä mitä sinulle on tehty : En halua kertoa.
■ Millainen olo on nyt : Nälkäinen, mutta aika rauhallinen
■ Jos kuuntelet nyt musiikkia niin mitä : Kaya Project soi nyt
■ Kuka viimeksi herätti sinut puhelinsoitolla : Siitä on kauan, en muista.
■ Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit : Eipä ollut ketään ajatuksissa niin hankala tuohon on vastata.
■ Haluaisitko nyt halata jotain tiettyä ihmistä : Kyllä haluaisin.
■ Oletko ollut lähiaikoina riidoissa kenenkään kanssa : Olen.
■ Näkyykö musamakusi pukeutumisessasi : Ei todellakaan.
■ Mitä odotat tällä hetkellä kaikista eniten : Joululomaa.

SINÄ ::
• Nimesi ? - Antti
• Vapaa vai varattu ? - Vapaa
• Missä asut ? - Tällä hetkellä Ylitorniolla (ainakin vuoteen 2013 asti.)
• Oletko koskaan muuttanut ? - Yli 10 kertaa.
• Haluaisitko olla jossain muualla ? - Haluaisin, mutta koulu pitää minut täällä.

YSTÄVÄT & LÄHEISET ::
x Omistatko parasta ystävää ? - Kaikki ystäväni ovat parhaita.
x Jos on, niin kuka? -
x Vai useampia hyviä ? -
x Oletko koskaan valehdellut ystävällesi ? - En tietoisesti, enkä törkeästi.
x Onko joku ystävistäsi pettänyt luottamuksesi ? - On.
x Kenet haluaisit nähdä juuri nyt ? - En oikein tiedä.
x Oletko tehnyt ystäviesi kanssa jotain, mitä kaduit jälkeenpäin ? - Olen.
x Onko perhe sinulle tärkeä ? - Kyllä.
x Entä suku ? - Melko tärkeä.
x Onko sinulla avoimet välit vanhempiisi ? - On.
x Onko sinulla sisaruksia ? - 2

RAKKAUS ::
♥ Oletko ihastunut ? - En.
♥ Oletko rakastunut ? - En.
♥ Oletko koskaan itkenyt hänen takiaan ? - Tietäisitte vain...
♥ Seurusteletko ? - En.
♥ Jos et, haluaisitko ? - Kyllä.
♥ Oletko koskaan seurustellut ? - Olen, monesti.
♥ Oletko koskaan särkenyt sydäntä ? - Tähän en osaa itse vastata.
♥ Onko sinun sydämesi särjetty ? - On, monesti.
♥ Onko sinua koskaan jätetty tekstiviestillä ? - Ei suoranaisesti.
♥ Uskotko rakkauteen ? - Ilman muuta.

HENKINEN TUSKA ::
~ Oletko koskaan kärsinyt kuukausia jonkun vuoksi ? - Paremminkin vuosia.
~ Oletko itkenyt itsesi uneen ? - Olen.
~ Oletko kärsinyt niin paljon, että olisit halunnut melkein kuolla? - Olen.
~ Oletko koskaan viillellyt itseäsi ? - En ole.
~ Oletko syönyt lääkkeitä ? - Itsemurhatarkoituksessako? En. Lääkintätarkoituksessa varmaan meistä jokainen on syönyt lääkkeitä.

ITSEMURHA & KUOLEMA ::
○ Pelkäätkö kuolemaa ? - En ole varma.
○ Oletko nähnyt jonkun kuolevan ? - Olen.
○ Pelkäätkö menettämistä ? - En ole varma.
○ Oletko harkinnut itsemurhaa ? - En 100% vakavasti.
○ Oletko yrittänyt itsemurhaa ? - En ole.
○ Onko joku rakkaistasi yrittänyt itsemurhaa ? - On.
○ Onko joku rakkaistasi tehnyt itsemurhan ? - On.
○ Oletko suunnitellut itsemurhasi ? - En ole.

ELÄMÄ ::
► Miten menee ? - Ihan ok.
► Mitä muuttaisit elämässäsi ? - Rahatilanteen, siviilisäädyn.
► Mielialasi tällä hetkellä ? - Edelleen nälkäinen, mutta aika rauhallinen.

IHMISET ::
↓ Kenet näet todennäköisesti seuraavaksi (perheenjäseniä ei lasketa) ? - En lähde arvailemaan.
↓ Oletko menettänyt jonkun rakkaistasi ? - Olen.
↓ Kuka on sinulle ehdottomasti tärkein ? - En halua aiheuttaa kenellekään mielialaa enkä lietsoa kilpailua ystävieni välillä, joten jätän vastaamatta.

TURHAA ::
↑ Oletko koskaan toivonut kenenkään kuolemaa ? - Täytyy tunnustaa että kyllä...
↑ Tappaisitko jonkun, jos vanhempasi käskisivät ? - En ole murhaaja.
↑ Tai jos sinulle maksettaisiin siitä ? - En ole myöskään palkkamurhaaja.
↑ Lempivärisi ? - Vaaleanvihreä
↑ Oletko hyvä koulussa ? - Kyllä tuo taito itselle riittää.
↑ Olitko tyytyväinen edelliseen todistukseesi ? - Ei meillä ole todistuksia, on vain opintosuoritusotteet, joihin olen tähän mennessä ollut ihan kohtuullisen tyytyväinen.
↑ Kuunteletko mitään kappaletta ? - Kyllä.
↑ Mitä ? - Kaya Projectin "Arizona Morning Coccon" soi nyt

KUKA/KETÄ/KENEN/KENELTÄ JNE. VIIMEKSI ... ::
→ Halasit ? - En kyllä muista.
→ Vieressä nukuit ? - En halua kertoa.
→ Huusit ? - En muista.
→ Nauroit ? - Varmaan töissä jonkun kanssa.
→ Uit ? - En ui.
→ Puhuit mesessä ? - En halua kertoa.
→ Tekstailit ? - En halua kertoa
→ Puhuit kasvotusten ? - Joku töissä.
→ Pyysit anteeksi ? - Ei muistikuvaa.

"...irtisanoo 50 työntekijää..."
"...käy parhaillaan yt-nevotteluja laajoista lomautuksista..."
"...on johtanut arviolta 500 työntekijän pakkolomautuksiin..."

Ajan syksyn ensimmäisessä räntäsateessa aamuisen Oulun katuja. Vietyäni kauniimman osapuolen koululle, suunnistan takaisin kohti Kemiä ja mietiskelen tulevaisuutta.

Tällä hetkellä asiat ovat omalta kohdalta okei, mutta joulukuussa odottaa taas työttömyys. Tosin veronpalautuksia on tiedossa, mutta eivät ne työttömäksi jäädessä paljon sydäntä lämmitä.

"...työttömyyden lisääntyessä..."
"...oppilaitoksiin odotetaan hakijatulvaa..."
"...työpaikkojen määrä on vähentynyt myös..."

Räntäsade loppuu iltapäivään mennessä. Minulla on vapaapäivä, teen neljäpäiväistä viikkoa. Töitä olen hakenut aktiivisesti.

1970-, 1980- ja ehkä vielä 1990-luvuillakin osittain oli ehkä perusteltua sanoa, että jos ei saanut töitä, oli vain yksinkertaisesti laiska. Eikä se silloinkaan ollut perusteltua muualla kuin niin sanotussa ruuhkasuomessa. Lapissa tilanne on aina ollut erityisen vaikea.

Se, että olet aktiivinen ei riitä. Vaikka siihen lisättäisiin kokemus, koulutus ja sosiaaliset taidot ei sekään vielä valitettavasti takaa yhtään mitään. Suomessa on ennätyspaljon insinöörejä katuluudan varressa. Ainoastaan huippukorkea koulutus takaa hanttihommiin pääsyn. Huonommilla papereilla ei ole mahdollisuutta muuhun kuin veronmaksajien pilkankohteeksi ja syntipukiksi.

Miten tähän on tultu!?

Miksi tilanteeseen ei löydetä yhtään helpottavaa ratkaisua?
Missä on kansanedustajien selkäranka?
Kenellä on vastuu?
Mistä saataisiin töitä tässä talouskurimuksessa?

Vastaus piilee epäilemättä asenteissa.

Kaikenlaiset sulle-mulle ja hyväveli (tm) järjestelmät tulisi pikaisesti romuttaa. Suhteiden käyttö työpaikkojen saamisessa pitäisi kieltää täysin, koska se asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan ja edesauttaa syrjäytymistä.

Laman ruokkimisen sijaan siltä tulisi kitkeä juuret viimeistä rihmaa myöten. Ei pidä aina pelätä ja epäillä joka ikistä asiaa. Pitää uskaltaa mennä eteenpäin.

On Vain Pakko.

- Kuulintu -


Kirjoittaja on karenssin ilot
ja yhteiskunnan pompottelut
kokenut datanomi,
vuosimallia 2005.

Kello 03:40. Istun hereillä kuolemanväsyneenä, enkä idioottina ymmärrä mennä nukkumaan, vaikka aamulla pitäisi työpaikalle mennä. Ajatuksia tulee ja menee kuin New Yorkin keskustassa ihmisiä kello neljän iltapäiväruuhkassa. Taas minä olen ajautunut isojen muutosten äärelle. On se nyt kumma.

Kello 08:50. Hätkähdän hereille ja tajuan, että minulla on 10 minuuttia aikaa olla töissä. Onneksi työaika on sillä tavalla liukuva, että myöhästymisestä ei saa viittäkymmentäneljää ja puolta raipaniskua. Jostain kuuluu omantunnon heikko ja valittava, tuttu ääni. Haistatan sille pitkät. Kerrankin.

Kello 15:30. Kirjoitan tätä ja odotan, että sekunnit nopeutuisivat edes hieman. Toivoni on suhteellisen turha. Nuo perkeleet kun menevät aina samaa vauhtia. Mitä minä kotonakaan tekisin? Istuisin? Piereskelisin? Vai syljeskelisinkö kattoon? Murehtisin elämäntilannettani ja sitä että työt loppuvat joulukuussa? Murehtisin raunioilla olevaa parisuhdettani tai roikkuisin vain netissä kuuntelemassa musiikkisampleja?

Ei hemmetissä.

Olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa rinnakkaisia todellisuuksia, jotka tapahtuvat sen mukaan millainen asenne ihmisellä on minäkuvaansa ja muihin kanssataapertajiin. Paha olo vain ruokkii pahaa oloa. Kylmäkiskoinen käytös ei kannusta sanomaan toisellekaan takaisin mitään positiivista. Välinpitämättömyys johtaa turhautumiseen. Sähkötuolissa on jo virrat kytkettynä.

Mutta minäpä en menekään istumaan siihen, vaan kutsun kaverin kylään, käännän ajatusmaailman esivahvistimesta toisen ohjelmalähteen päälle ja nautin. Vaikka sitten väkisin.

- Kuulintu -

Tulipas valvottua. On ollut kiva viikonloppu, mutta nyt on vähän tylsää. Pitäisi kai keksiä jotain mukavaa. Torstaina tuli mentyä taas määräaikaiseen avioliittoon dna:n kanssa kun päätin laittaa uuden puhelimen ja vaihtaa samalla liittymätyyppiä. Perjantaina lähdettiin sitten kaverin kanssa käymään Tervolassa, hänen kaverikaksoset täytti vuosia ja minä menin kotona muuten vaan käymään. Kaverilla oli myytävänä usb-autosoitin, jonka hän suostui vaihtamaan kattolamppuun + minun vanhaan autosoittimeen. Että tänä viikonloppuna tullut taas hankittua kaikenlaista :D

Vähän pöpperö olo, mutta eiköhän se sitten tästä kun saa systeemin käyntiin.

- Kuulintu -

...

Kahvinkeitin porisee yksiöni pöydällä. Pikkuveli heräilee ja leikkii jotain kännykän kanssa. Asunto saatiin yllättävän nopeasti kodikkaaksi ja pienen alkujännityksen ja epäilyn jälkeen se tuntuu todella ihanalta pieneltä kodilta. Joulun pyhät ovat pyyhältäneet ohitse todella uskomatonta vauhtia, ei oikein mistään joulusta ollut tietoakaan kaiken muuttamisen ja hämmingin keskellä.

Tammikuussa alkaakin sitten arki ja pitää alkaa suunnittelemaan Kela-Työvoimatoimisto akselille suuntautumista. Olo on väsynyt, mutta kohtuullisen mukava noin muuten. Mutta menenpä ottamaan sen kahvikupillisen ja katson josko kaveri tulisi tuosta "naapurista" myös kahville.

- Kuulintu -

Avaan silmäni kylmänharmaaseen, marraskuiseen sunnuntaiaamuun, mutta minua ei liiemmin väsytä. Vaikka eilen ei tullutkaan valvottua, ärtymykseni kasvaa kellon ollessa puoli yksitoista, eikä seuraavan viikon työkalenteri ainakaan kevennä mieltä.

Täytyy vain huokaista helpotuksesta, että työkaveri palaa pitkältä sairaslomaltaan, eikä se voisi tapahtua paremmalle viikolle. Olisin varmaan ottanut työkkäristä karenssia jos olisin joutunut tämänkin viikon hoitamaan yksin. Onneksi ei tarvinut, mutta minun täytyy todeta, että olen poikki vähän joka suhteessa.

Turkuunkin saatiin ensilumi vasta nyt, vähän marraskuun puolen välin jälkeen, kun se yleensä on sadellut tuossa kuukautta aikaisemmin, mutta nyt ilma tuntuu purevan kylmältä ja talviselta. Valitettavasti se kuitenkin muuttuu jossain vaiheessa loskaksi ja plussakeliksi, todennäköisesti ensi viikon lopulla.

Joulu ollaan tänä vuonna Velkualla Susannan porukoiden luona, mutta uudenvuoden vietosta ei ole vielä varmuutta, koska Susannalla olisi työvuoroja välipäiville. Ajatus, että näkisin vanhempani ja pikkuveljiäni tänä vuonna vain kerran, saa minut raivon partaalle, enkä todellakaan halua lähteä sinne yksin. Täytyy kuitenkin vain todeta taas kerran, että kyseessä on asia, johon en voi mitenkään vaikuttaa.

Taidanpa tästä lähteä ottamaan aamuisen kahvikupin ja miettimään, josko sitä vaikka yrittäisi jotain runontynkää kirjoittaa.

- Kuulintu -