.. olen omituinen, omituinen ja omituinen. Mitenkä sen selittää, ei sitä oikein kyllä voi.. joka tuntee mut tietää, ja joka ei tunne voi vaan kuvitella. Hienoa.. ei sillä.. elämä on omituinen käsite, voin hyvin ja sitten en. Miten sen voi luokitella, koska on hyvä ja koska ei? Kertokaa minulle.. missä se helvetin polku oikein menee?!