Nyt jälleen taas tunnen sen
Tuskani suuren ja hiljaisen.
Se repii sydämeeni aukkoja,
Joista mahtuisi mahtavia laivoja.
Huudan sisälläni silti kuulen vain
Säälittävän huokauksen huuliltain.
Kyyneleet kuivuneet poskilleni on,
Mieleni murtunut ja rauhaton.