IRC-Galleria

Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Olin varautunut valvomaan koko yön, toisen kärsiessä koti-ikävää, mutta vielä mitä. Neiti nukku ku tukki! Pari kertaa ulisi yön aikana ku heräsi. Siirsin hänen petinsä lähelle itseäni ja leikimme hiukan leluilla ni taas uni maittoi. Pidin kättä pedin vieressä, jotta se rauhottaisi omaa nuppuani.

Aamulla menimme käymään aamupisuilla ja tapasimmekin naapurin ison rotikan. Vilma ei ollu moksiskaan ja onneksi välimatkaakin oli sen verta, että ei ollu tarvista pelätä. Rotikan omistaja oli melko myyty pienestä mäykystä ja tunnistikin Vilman mäyräkoiraksi. =) Loppuaamu meni syödessä ja leikkiessä sekä paljon nukkuessa. Emännän rinnan päällä o mukava nukkua pienen karvaturrin. =) Pieni sydän pamppailee kovasti ja hengitys on kiivas. Siinä makoillessaan, kyynel jos toinenki vierähtää silmäkulmasta. Tätä on onni!

Päivän mittaa leikimme ja kävimme ulkona TOSI MONTA kertaa. Onneksi kasvattaja oli aloittanut sisäsiisteyskasvatuksen, nimittäin ei ole montaa pisua tullu sisälle, ja jos onkin on ne 99%:sti menny paperin päälle. Neiti huomasi myös kuinka mukava sohvalla on kölliä mamin kanssa, joten alkoikin melko pian kinua sohvalle. Olin kuitenkin päättänyt, että sohva on ihmisten istumapaikka, eikä koiran nukkumapaikka, joten en toista päästänyt. Huomasin kuitenkin oman virheeni, olimmehan aikaisemmin makoilleet yhdessä sohvalla, ni totta kai pieni koira ajattelee, että se on hänenkin aluettaan. Yritämme nyt opetella, että sohvalla saa makoilla mamin kanssa ainoastaan. (Epäilen kyllä, että ilman kunnon koulutusta saimme itsellemme sohvakoiran=) )

Kävimme illalla kaupassa koko perhe. Vilma sai temmeltää Otanimen nurmikoilla rauhassa ja me nauroimme jälleen toisen menoa. Moni ohikulkijankin kääntyi katsomaan ohi mentyään. Jokainen hymyili mennessään. Eikä ihme, on tuon pienen meno niin hulvattoman näköistä katsottavaa, että jörömpikin mies saa huulilleen hymyn. Minun käydessäni kaupassa, oli kolme naista kuulemma käynyt Peten ja Vilman luona. =) Onhan pieni koira ja mies aika suloinen yhdistelmä.

Taas lähestyi kovasti se nukkumaanmenoaika. Millään ei meinannu neiti rauhoittua nukkumaan. Ja niin kivaa ois myös päästä mamin ja isin kaa sänkyyn nukkuun. Onneksi Pete oli tiukkana (vaikka vähän kyl yritti et eiks se sais tulla ihan vähäksi aikaa), otti tytön syliin ja vei omaan petiinsä. Sinne hän taas nukahti nätisti tuhisten. Ensimmäinen päivä uudessa kodissa oli päättynyt. =)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.