Jo ties kuinka mones uneton yö takana putkeen. Töissä täytyy vaan pakottaa itsensä jaksamaan. Uutena vuotena sain nukuttua, kun oli niin paljon viinaa veressä. Liikaa asioita mielessä. Tarviis varmaan taas keskustella itsensä kanssa tietyistä asioista. On vaan liian vaikeeta myöntää itselleen joitain asioita, koska sen jälkeen niitä ei ainakaan pääse enää pakoon. Ei voi lakaista niitä enää maton alle, kun on kerran pakottanut itsensä katsomaan asioita suoraan silmiin. Luulis, että totuuden myöntäminen helpottais, mutta siitähän se koko jutun kanssa diilaaminen vasta alkaa. Mut ehkä sitä sais sitten ainakin yhen yön nukuttua kunnolla. Mut kyllä tämä ihmismieli jakaa aina yllättää siinä, miten monimutkaisia defenssejä se rakenelee ympärilleen. Ja aloitat purkamisen väärästä kohdasta ja jonkinlainen self-destruct-mekanismi käynnistyy.