...meni ihan nukkuessa. Tuntuu, etten ole vieläkään ihan toipunut tuosta viikonlopusta. La-Su yövuoro oli ihan jees, kaikki oli rauhallista ja hoidettiin perushommat, eli laitettiin tippoja ja vaihdettiin vaippoja ja asentoja.
Sunnuntaina kävin sitten jutskaamassa yhden toimittajanaisen kanssa, kun se halus haastatella mua aiheesta "miksi sairaanhoitajaopiskelijat eivät halua suuntautua vanhustyöhön". Juttu ilmestyy lähiviikkoina Vartissa.
No, tulin sitten himaan vielä hetkeks nukkumaan ennen töihin lähtöä. Alkuilta sujui ihan jees töissä, mut vähän ennen puoltayötä alkoi tapahtua... Potilaat alkoi heräillä ja oli tosi sekavia, näkivät ties mitä harhoja, eläimiä ja ihmisiä ja kuulivat ääniä. Yhdelle iski selvä delikka päälle ja yks näki hirveitä painajaisia. Kenellä oli niin paljon limaa, että se meinas tukehtua siihen ja kenen saturaatiot tippui jonnekin 80 tienoille...
Ja SITTEN meinas yks potilas mennä ihan käsiin (siis kuolla). Kun oltiin soiteltu lääkäreitten perään ja kiusattu niitä tarpeeks ne suostui ottaan sen POSsille (=päivystysosasto). Lähdin viemään sitä sinne ja ne sano siellä, että potilashan on ihan kauheessa kunnossa ja veivät sen heti teholle. Mut ainakaan se nyt ei kuollut, vaikka lähellä oli... Ja aamuyöstä, kun oltiin saatu tämä yks teholle, loput potilaat oli entistä sekavampia ja vaeltelivat osastolla ihan miten sattui... Kyllä oli sitten lopulta ihana nähdä, kun aamuvuoro tuli töihin ja itse pääsi nukkumaan... Ei oo pään tyynyyn painaminen pitkään aikaan tuntunu näin ihanalta.