IRC-Galleria

Nukuin sitten vuorokauden sisään melken 18 tuntia. Loput makasin sitten sohvalla ja ehkä tunti meni matkustamiseen ja asioiden hoitamiseen. Ja kyllä teki hyvää. Flunssa on lähes tiessään ja oon muutenkin kuin uusi ihminen. Kyllä kelpaa mennä huomenna taas töihin.

Kun olen jo kolme vuotta kaupassa painanut duunia, niin sinä on tullut nähtyä kaikenlaista. Edelleen hämmästyttää ihmisten suhtautuminen siihen kun kysyn YkkösBonus-korttia (sitä on työn puolesta PAKKO kysyä, en mä huvikseni toistele samaa fraasia kaiket päivät. toim. huom.).

Yksi ihmisryhmä näyttää korttinsa automaattisesti ja jos kysyn sitä niin antavat kortin sitten.

Sitten on ryhmä, jolla ei ole korttia ja näyttävät olevan pahoillaan siitä. Ihan kun kassa nyt katsoisi sua jotenkin pahalla jos ei ole korttia. Se on oikeesti ihan yks hailee mulle mitä kortteja sulla on. Ei mullakaan ole S- tai Plussakorttia. Ja sitten jos yksi näistä nolostelijoista ja pahoillaan olijoista käy meillä usein (tyyliin joka päivä) ja ehdotan kortin hankkimista (oikeesti ihan sen takia, ettei tarvis koko ajan nolostella) niin korttia ei edes haluta. Miks pitää näyttää siltä kuin bonuskortittomuus olis jotenkin hirveen noloa, jos ei edes halua moista korttia. En mäkään halua kaikkia mahdollisia kortteja, eikä mua nolota yhtään.

Kolmas, mielenkiintoinen ryhmä on ihmiset, joilla ei luultavasti oikeasti ole bonuskorttia. He vaan eivät osaa sanoa suoraan, että ei ole korttia joten he sanovat, että se on toisessa kukkarossa, kotona tms. Saattavat käydä joka päivä samassa kaupassa ja aina on kortti "muualla", usein vielä eri paikassa kuin eilen. Että sitä ei ole käytetty, mutta sitä on siirrelty ympäriinsä. Jos ei ole korttia, niin ei ole, miksi pitää selitellä? Edelleenkin mulle on henk. koht. ihan sama onko sulla sitä korttia. Yleensä tämän ryhmän ihmiset ovat suurta ikäluokkaa ja vanhempia. Mitä ilmeisemmin "EI" on ollut joskus todella suuri tabu.

Sitten on ihmisiä, joila on bonuskortti ja vieläpä mukana, mutta kysyttäessä vastaavat, että heillä ei ole korttia. Yleensä käy niin, että kysyn ja vastaus on kielteinen ja sitten kun asiaas avaa lompakon, sieltä näkyy päällimmäisenä bonuskortti. No, omapa on asiansa, enkä kommentoi asiakkaalle mitään koska ainakin minusta on äärimmäisen kiusallista jäädä kiinni valheesta, vaikka sitten kuinka mitättömästä valheesta. En vaan tajua A) miksi hankkia kortti, jos ei sitä käytä? B) Jos on tullut hankkineeksi kortin, mutta ei aio käyttää sitä, miksi raahata sitä mukana lompakossa tilaa viemässä. Okei, itsellänikin on jotain kortteja ja joskus kun ovat olleet jossain vaikka repun pohjalla viidensadan nippelin alla, niin vastaan vaan "ei" kysyttäessä. Mutta en tajua miksi levitellä korttia kassan nenän alla ja väittää ettei sitä ole. No, kuten sanoin omapa on asiansa ja oikeasti minua ei edelleenkään kiinnosta onko korttia vai ei. Mietityttää vaan aina nämä ihmisluonnon venkoilut.

Loput ihmiset laittaisin sitten ryhmään muut. Tästä voitaisiin jakaa vielä muutama ryhmä, ainakin välinpitämättömät, jotka kuittaavat kysymyksen jollain ynähdyksellä tai kuuluisalla hein ja kiitoksen korvaavalla yleispätevällä sanalla "muovikassi". Oma lukunsa ovat vielä suuttujat , joista paras tähän mennessä: "Minä en ole mitään rrrrrrrahvasta" hyvin korkealla falsettiäänellä. Ja sitten vielä sekalainen joukko vainoharhaisia (luulevat, että jos hankkivat bonuskortin, niin joku istuu jossain tietokoneella vahtimassa juuri Heidän ostoksiaan ja miettimässä, että "hei, nyt bonuskortti nro X osti taas maksamakkaraa, jo toinen kerta tällä viikolla!") sun muita.

Edit: piirsin tähän aika tymäkän kaavion vielä selvennykseks (mulla on tänään liikaa aikaa), mutta toi ei tunnistanut mun välilyöntejä :-(. Siinä oli liikaa <br>:iä kirjoitettavaks, hötömölönhän toi kaiketi tunnistaa :-(

...näinä waretuksen kulta-aikoina. Latasin Voltan kuunneltavaksi ennen kuin menen lopultakin ostamaan sen. Yleensä oon ostanut kaiken Björkiltä tulleen, enkä ole kertaakaan joutunut pettymään. Enkä kyllä joudu nytkään, sen verran komealta kuulostaa. Mut silti, nyt on vähän pettynyt olo, kun menin jo kuuntelemaan sen. Toki aion ostaa levyn, enkä pelkästään siksi, että saisin kansilehden plus muut härpäkkeet vaan ihan siitä syystä, että artisti ansaitsee korvauksen työstään.

Mulla on huominen ja tiistai vapaata. Jee! On sitä jo kaivattukin. Milloin on seuraava vapaapäivä sitten tiistain jälkeen, sitä ei tarina kerro. Ja tarkastin lottokupongin kun tulin töistä, ei tullut musta lottomiljonääriä tälläkään viikolla. Oli peräti yks oikein yhdessä rivissä. No, viime viikolla ei ollut kummassakaan rivissä yhtään. No seuraavalla viikolla on sitten tämän aukottoman logiikan mukaan kaks oikein, sitten kolme, sen jälkeen neljä ja niin edelleen :-). Eli kuuden viikon päästä oon siis miljonääri, tai ainakin "satatuhatnääri" :-). Mut nyt meen suihkuun, syömään ja sänkyyn tuossa järjestyksessä. Ja huomenna nukun niin pitkään kun unta riittää!

Olin ilmeisesti sitten hieman väsynyt kun tulin töistä seitsemän aikaan. Olin sen verran saanut aikaiseksi, että olin päässyt sohvalle ja saanut eiliset ruoanjämät mikroon. Nyt vessahätä/huono asento/nälkä herättivät ja huomasin, että olin sammunut ennen kuin mikro oli edes piipannut. Nopea syönti ja vessassakäynti ja lokaation vaihto sängyn suuntaan ja luulen, että unta riittää ainakin vielä toiset 6 tunia.

Taas heräsin ja tajusin nähneeni unta samasta limenvihreästä Hummerista (siis se auto)... Oon nähnyt siitä nyt unta jo ainakin 5 kertaa. Tällä kertaa mä olin Raumalla sen kanssa. Outoa. Limenvihreä Hummer olis kyllä jo aika makee. Mut nyt töihin.

Työkaverilta tuli just viesti. Se tulee aamulla hakemaan. Tarvii herätä vasta 5:15 kun muuten olis pitänyt jo siihen aikaan lähteä käppäilemään töihin päin. Säästää voimia sitten 12½ tunnin työpäivään. Vaikka flunssa koko ajan yrittääkin puskea päälle, niin motivaatio on tosi hyvä, kun saatiin taas tänään paikat niin hyvään kuntoon. Olen kämpillä ihan yksin pitkästä aikaa kun kaikki on tahoillaan kavereiden mökeissä ja ens viikolla JaNiinEdelleen on hevostelemassa, joten saan viettää laatuaikaa myös sen kämpillä ihan yksikseni rottavahtina :-). Tekee välillä hyvää, kun ei hirveä määrä jengiä koko ajan höösää ympärillä. Voi tehdä hyvää ruokaa vain itselleen ja ottaa hyvän kirjan käteen (ostin just Neil Gaimanin "Fragile Things":n) ja olla välittämättä muusta maailmasta. Ihminen on sosiaalinen eläin, mutta aina välillä sitä tarvitsee ihan omaa tilaa...

...että en ole tänne vielä pistänyt mun koulutilanteesta. Eli viime viikolla jo oli tullut postiin HYVÄKSYMISKIRJE. Olin kymmenes 348 hakijasta. Saa onnitella!

Perjantai 13. päivä ei ollut mitenkään erikoinen. Töitätöitätöitä ja ihan muutenkin normipäivä. Mitään epäonnista ei tapahtunut, mutta se selittyy sillä, että kaikki epäonni oli selvästi päättänyt siirtyä eiliselle. Ei jaksa tässä kaikkia luetella, mutta mm. taisin venäyttää pakaralihakseni harjoittaessani akrobatiaa töissä (tuli pakastehälytys ja jouduin luuri kädessä kiipeilemään välikatolle), Koff tuli noin klo 20:30, eli myymälään tuli tavaraa vielä puoli tuntia ennen sulkemista jne jne. Tänään oli vapaapäivä, tosin eräällä alkoi meiningit jo heti aamusta, joten en saanut univelkoja kuittailtua. Toosi kiva herätä Anneli Saariston ylenpalttiseen huudatuksen heti aamusta. Olin niin lopen uupunut, että kesti melkeen puol tuntia saada kroppa sen verran yhteistyöhön, että jaksoin mennä valittamaan. Kommentti: oon lomalla ja nyt kuuntelen musaa. Tosi kiva on joo, mut vielä kivempi on se, että toiset EI OLE lomalla ja toiset tekee 68,5 tuntia raskasta fyysistä työtä tällä viikolla... No, sain vielä päivällä onneks vajaat pari tuntia unta, kun eräs lähti radalle. No, ei pitäisi nurista. Onhan sentään katto edes tilapäisesti pään päällä... Kun saisin sellaisen vapaapäivän, jolloin en heräisi jo valmiiksi rättiväsyneenä, niin kävisin kaupungin asuntotoimistossa itkemässä tilannetta... Pitää varmaan ottaa omaa lomaa loppukuusta.

Pakko lähte kävelylle ennen kuin se loppuu. Mikään ei ole ihanampaa kuin sadepisaroiden ropina sateenvarjoa vasten!