IRC-Galleria

Kämppä on kuin pommin jäljiltä. Päätin, että yön, käyn suihkussa ja lupaan itselleni puoli tuntia laatuaikaa konen kanssa. Jos aikaa jää ennen töihin lähtöä, niin vähän siivoilen, kun kämppä on kin pommin jäljiltä. Ja lupasin itslleni myös, että puoli tuntia siivoan illalla öiden jälkeen ja aamulla herättyäni. Eiköhän kämppä näytä edes vähän paremmalta sen jälkeen.

Eli aivan uskomaton päivä töissä. Olin uskomattoman väsynyt, niin väsynyt, että välillä huomasin, että pitää tehdä töitä sen eteen, että edes näkee kunnolla. No, neljän tunnin päikkärit auttoivat sitten asiaan kummasti, ja ruokahuoltokin alkaa olla kohdillaan, kun risotto on tulossa hellalla. Onneksi kesäpoika päätti kunnioittaa meitä läsnäolollaan tänään, niin pääsin lähtmään suht ajoissa. Ja kyydinkin sain vielä. J huomenna iltavuoro, että saa nukkua pitkään. Ihanaa kun saa edes hetken nollata välillä. Ja la ehkä Jossu-Beiben kanssa vaateostoksille. On kyllä jo aikakin, mulla on tasan yhdet huousut, jotka on ehjät, ja paitojakaan ei ole montaa.

Eli aktiviasti sanottuna mulla on krapula. Jos kesäpoika ei tule tänäänkään ja pyytävät jäämään ylimäräistä niin no deal. en oo vielä edes töissä ja lasken jo minuutteja sieltä pääsyyn... Mut nyt suihkuun ja duuniin.

...pitäis mennä, vaikka ei millään jaksa. Angst!

Sain sittenkin allekirjoitukset. Ja vieläpä saan kyydin keskustaan ja sieltä takas tännepäin duuniin. Siskosta on joskus yllättävän paljon iloa!

...paitsi että huomasin olevani vailla kahden täysi-ikäisen henkilön allekirjoitusta. No, lykkään stadin reissun keskiviikkoon, niin palautan paperit silloin. Pyydän töissä nimmarit vaikka parilta, kun kopiot pitää todistaa oikeiksi. En ota sitä riskiä, että en pääse kouluun, kun jään kiinni jostain niin lapsellisesta kuin nimikirjoitusten väärentämisestä. Muutenhan se on suht sama, kun en mä niitä alkuperäisiä löytänyt kuitenkaan nyt tähän hätään...

Sain tietokoneen raahattua kellarista. Sattui, yllätys yllätys, olemaan alimmaisena (vain 47 boxia edessä). Raahasin kolme tärkeintä boxia ylös ja nyt printteri asentaa itseään mun koneelle. Sitten enää papereiden tulostus, suihku, aamupala ja parin lomakkeen täyttö, niin oon valmis lähtemään stadissa käymään. Pyykitkin on jo tunnin pyörineet koneessa. Onneksi heräsin jo 6.45, enkä 8.30, niinkuin mulla oli herätys. Olis ensinäkin tullut vähän turhan kiire, ja toiseksi kaikki tämä infernaalinen roudaus olisi vielä edessä... No eiköhän tämä tästä. Kofeiinilla ja sisulla siitä selviää. Tänään töitä vain 13.30-21.30, huomenna sitten 6.00-15.30...

Niin se vaan on joskus. Aikuinen pitäis olla. Aikuisuus vaan sisäsltää kaikkia velvoitteita, jotka pitäis hoitaa, vaikka ei millään jaksais. Kaikki ihmiset, joilla on säännöllinen päivätyö kiinteällä kuukausipalkalla: thank your lucky stars. Ihan sama, vaikka kuukausipalkka olis paska, voin sanoa, että mun palkka on silti paskempi. Runsaat 2000€ tulee tästä kuusta (miinus verot, of course). Mutta töitä olenkin sitten saanut paiskia sen eteen rouheat 70 tuntia viikossa. Kiva. Ihmisten "normaali" työaika kun yleensä kulkee vissiin jossain 40 tunnin paikkeilla. Että se on sellaiset 30 tuntia "ylitöitä" viikossa. Ja nyt ennen töitä tuhat asiaa jonossa ja pyykkiäkin pitäis pestä. Nyt hommiin.

"Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia."

/\
l

Pitäis oikeesti lopettaa internetin käyttö. Ei siitä tuu kuin pahalle mielelle. Maailmassa on liikaa tyhmiä, tunnekylmiä, empatian puutteesta kärsiviä ja ahdasmielisiä ihmisiä.

Minut on hyväksytty kouluun. Koulu ilmoittaa, että sinne tarvitsee toimittaa 17.8. mennessä tiettyjen papereiden kopiot. Koulun ilmoitukseen on päässyt virhe. Koulu ilmoittaa uudelleen. Kouluun tarvitsee 3.8. mennessä toimittaa tiettyjen papereiden kopiot. Sattuneesta syystä koko omaisuuteni on kaaoksessa. Sattuneesta syystä en saa rauhaa ennen kuin olen istunut kellarissa 2 tuntia käymässä omaisuuttani läpi. Sattuneesta syystä tiettyjä papereita ei löydy.

MUTTA: olen niin vitun vainoharhainen, että 12 euron kuulokkeiden takuukuitista alkaen, joka ikinen ikinä vastaanottamani paperinsuikale, jolla on tai on ollut painoarvoa edes puolen gramman verran, on siististi skannattu tietokoneeni muistiin. Eli nyt vaan tarvitsee raahata tietokone kellarista, liittää se tulostimeen ja voilá, minulla on vaadittavat tiettyjen papereiden kopiot.

Kun on tarpeeksi monta kertaa ottanut elämältä turpaansa, niin sitä ilmeisesti oppiikin jotain.

Tosin, olisi huomattavasti helpompaa, jos en olisi asunnoton, koska A) tietäisin, missä alkuperäiset tietyt paperit ovat, ja voisin helposti kopioda ne ja B) tietokoneeni olisi jo seinässä ja voisin vain tulostaa paperit sieltä.