IRC-Galleria

Uskonko onneen..? Kyllä, mutta mitä on onni? Sanoisin, että sen tietää vain sen kokenut. Jokainen on varmasti tuntenut sen, kaikki eivät silti välttämättä muista kyseistä ajankohtaa. Ehkä se tapahtui viimeksi lapsuudessa. Vain kukin itse tietää. Se on tunnetila. Seesteinen olo. Tämä oli siis pohdiskeleva johdanto, mikä ei oikeastaan liity millään tavalla seuraavaan. Tai sitten liittyy. Emt. Piti nyt vain kirjoittaa jotain hienoa.

Elämäni tuntuu olevan raiteillaan. Se puskee eteenpäin kuin katupora berliinin muuria kaadettaessa. Kyseinen muuri on muuten pientä pätkää lukuunottamatta murusina, jos joku ei tiennyt.
Säännöllisin väliajoin saan pieniä "AHAA!" elämyksiä omasta elämästä. Tajuan asioita, mitkä tulvivat alitajunnan pyörteistä. Näinä hetkinä olen verbaalisesti lahjakkaimmillani. Monen monta runoa ja sanoitusta tullut kirjoitettua tällaisina, oivalluksien ja idealististen visioiden sekunteina. Tunnit vierivät ja kokonaisuus on valmis. Visio omasta tajunnasta ja alitajunnan äänimaailmasta on syntynyt pienenä suttuna paperille. Mieli on virkeänä, silmät loistavat. Silmissä on havaittavissa pientä luomisen intohimon paloa. Mutta se, mitä silmistä näkee, on vain pieni pala suurempaa luomisen tuskaa, joka saattaa olla pitkän ajan jälkeen alitajunnasta pompsahtanut ajatus. Jotkut asiat jää ymmärtämättä tapahtumahetkellä. Nämä saattavat pyöriä alitajunnan pimeimmissä nurkissa vuosia, ennenkuin se uskaltautuu kurkistamaan, että mitä siellä muualla tuumalihaksissa (aivoissa) tapahtuu ja kannattaako sinne mennä juoksentelemaan villisti alastomana. Mutta tunnekuohun saa paperille oikeastaan vain omaksi muistoksi kyseisestä ajankohdasta ja tunnetilasta. Näinä hetkinä kirjoitan ulkopuoliselle todennäköisesti erittäin epäselviä ja vaikeita vertauksia. Tällä hetkellä tunnen onnellisuutta, jota jonkinlaisesta pakkomielteestä nyt analysoin kaiken kansan luettavaksi.. Tässä kohdassa kirjoitusta ajattelenkin, että olenpa idiootti.