toinen yö takana. kolmatta viettämässä..
selvitty tähän asti. oli vaikeaa nousta ylös aamulla.. hoidin pakolliset velvollisuudet ja kävin makaamaan sohvalle.. nousin ylös vasta illalla.
tuntemuksien rajat ovat häilyvät, ei enää tunnu missään. ei ole kipua, mutta ei ole mitään muutakaan. tasaista viivaa. tasaista harmaata mustan ja valkoisen välillä. kaikkeen nähtävästi turtuu... kenties puolustaudun alitajuisesti niin.
viime yönä raivosin itselleni jostain kumman syystä. olin vihainen, turtunut kipuun ja samalla seilasin suunnattomalla itsesäälin hyökyaallolla. säälittävää. napit naamaan ja nukkumaan. aamun olinkin tokkurassa. kuin olisi nuollut myrkkysammakkoa. vaan ei sammakko muuttunut prinsessaksi.
nyt ei nukuta. nappeja en uskalla ottaa, ei ole mukavaa harmaalla alueella. näkisi edes painajaisia niin tuntuisi elävältä. kooma. haluan ulos tästä. perkele. pakko katsoa mitä huominen tuo tullessaan..