IRC-Galleria

pahimpia on aamut ja niiden loppumista ei näy.

myönnän kyllä. tällä viikolla hajosin. aamut painaa mieltä ja selkää, vetäen pohjalle. hajosin tuhansiksi pieniksi ballistisiksi partikkeleiksi, kun tajusin, että perkele! vielä on yli 240 aamua jäljellä. 8kk. ei jumalauta. kaikkeen sitä ihminen ajaa ittensä. lämmöllä muistelen aikaa kun oli vielä pitkätukka ja ei ollut huolta valtion poikaleiristä.. miksi piti lähteä auk:hon. ihminen on typerä eläin. ensin tehdään innokkaasti työtä jonkun eteen ja sitten valitetaan ratkaisua. sitten se onkin ihmisen oma henkilökohtainen "öhö."

oli leiri, radiorinkka selässä ja prikaatin kovimmassa koulutuksessa. parasta aikaa opettelemassa aliupseerien saloihin. tavoitteet saavutettu. ja olenkin ylpeä (en ylpistynyt) omasta aselajistani. prikaatin kovinta. ja pidän paikasta. ehkä voisin jäädä töihin intin jälkeen tänne.

eilen tulimme leiriltä. tehtävänä oli tähystää ja laskea liikennettä metsän suojasta. kaikkein häiritsevintä oli tietenkin kylmyys, liian vähä ruoka (jota ei ollut oikeastaan aikaa syödä jos halusi levätä), puutteellinen varustus, se helvetin radiorinkka, unenpuute, märät sukat (vaihtosukat ois ollu aika jees), ja jatkuva metsään eksyminen pimeällä.
matkalla tähypaikalle eksyimme suolle ja matka kesti 1,5 tuntia kun päiväsaikaan se kestäisi noin 15min. samalla tähyvuorolla poislähtiessä eksyimme jälleen. muutamien kirosanojen ja harhailujen jälkeen löysimme tien leiriin. aikaa meni 4 tuntia. tässä vaiheessa olimme valvoneet noin vuorokauden. täytyy myös mainita että ennen tätä reissua astuin omaan miinaan mennessä pummimaan tupakkaa kaverilta. nollat taulussa ja vihanneksena.

leirin lopuksia oli marssi takaisin kasarmille. matka oli suhteellisen lyhyt n. 20-25km. pitkän tästä teki yön pimeys ja se perkeleen rinkka, mihin oli pakattuna radiolaitteistoa ja niinpä paino oli suurin piirtein saman verran kuin itselläni (55-60kg). itse en tästä matkasta muista juuri mitään, kun olin niin järjettömän vihanneksena. kuuleman mukaan alkumatkasta olin vielä jaksanut valittaa rinkan painoa, keskivaiheilla korisin kuolemaa ja lopussa kun majoittauduimme kasarmin lähistölle nukkumaan taivasalle, en kyennyt edes pukemaan. muut ryhmästä olivat siinä sitten pukeneet minut ja laittaneet makuupussiin nukkumaan.
aamu valkeni. sool ryssän helvetti. niin kylmä oli. vaikka oli kaikki mahdolliset vaatteet ja makuupussi. teltta olisi kyllä auttanut, mutta kun sitä ei ollut pystytetty.

sento! lepa! sento! JIHAD! over and out.

hipistä tuli epähippi. todella älytön olo kun vetää pään säännöllisin väliajoin muliksi. hyi. joskus kun jaksan ja kerkeän, laitan parit kuvat missä olen särmänä.
tässä taannoin ryhdyimme tupakavereitten kanssa US Marineiksi ja annoimmekin toisillemme marines nimet!

Tupa salanimineen:

- Snowball aka. Frosty (Pakkanen, juontaa sukunimestä)
- Schoolboy aka. Princess (sanoi haluavansa olla prinsessa)
- Cole (aka. Kole, juontaa sukunimestä)
- Doucebag (näyttää siltä)
- Hot Chocolade aka. Funky Brown (voisi kuvitella hinkkaavan kk:ta ilman paitaa hiekkasäkkien päällä, niinkuin leffoissa)
- Zippo (mie vaan oon iha liekeissä)
- Dozer aka. Bull, Bulldozer, Ox (hajoilee säännöllisesti)
- Smokey (haisee helvetin pahalta)
- Ass Assassin aka. Assmaster (tietää ne pyllyjutut)

ja nämä kaikki syntyi olevinaan hauskoissa tilanteissa. inside. hah.
itse tällähetkellä istun kasarmilla kuumeen kourissa kun muut on leirillä. vituttaa, mielummin oisin tekemässä jtn. on tämä hauska paikka, tulee mieleen lapsuusajan pyssyleikit. joku viisas sanoikin että tämä on isojen poikien leikkikoulu. totta joka sana.

kävipä mielessäni ryypätä niin pitkään kunnes henki lähtee. asiaa. \,,/ parhaillaan toteuttamassa suomalaista unelmaa. kalji nam.

vitti no life.

haluan vetää perseet. ei vaan nyt jaksa eikä huvita olla selvinpäin. huomenna on pakko lähteä.

eilisen illan saldo:

-rahat meni
-vitunmoinen vapina
-älytön morkkis
-punainen nenä
-joku puppelipoika yritti iskeä

ehkäpä soon aika lopettaa juominen..

vitti. hetkittäin alkaa taas palautumaan.

niitä hetkiä kun ymmärrän itseäni.
niitä hetkiä kun ehkä ymmärrän muitakin.

tänään on hyvä päivä kuolla itsensä ymmärtäneenä.

näin ajattelen.

olen elämäni humalassa.

...paskat.

missä me menemme? mikä on mieleni summa? kas vain, hyvät naiset ja herrat. näihin kysymyksiin saamme tänään aiheita olla miettimättä. siis täh?

lennän myötätuulessa. olen se perkeleen lihapiirakan jämä, minkä lokki vie pahaa aavistamattoman savolaisen kaljamaharaksamiehen kokeneista käsistä ennen viimeistä haukkua. ja keskellä ruokatuntia. olen kaikilla mausteilla. tämä fiktiivinen fakta pakottaa avaamaan pullollisen järkeä ja iloa. ja komeutta, voimakkuutta, rikasta, seksikästä, pitkää, tummaa sekä unohtamatta tietenkin viisautta! sitä kaikkea. ja paskat.

käännyn muslimiksi ja huudan "humala on suuri!"

aamulla taasen herään todellisuuteen... olen vihannes, suu täynnä multaa ja naama kuin huonosti kuorittu peruna. humalaa ja hulluutta.

vastaus on ei. en tajua mihin mikään tästä liittyy tai miksi näin. avaudun ja annan suuni kuivaa.
kun tämä on valmis, niin menen polttamaan tupakan verbaaliset orgasmit ansaittuna.

dammit. olen avautunut. tuntuu hienolta. olen iloinen ja jopa kaihoisa.

kiitos sinulle, vitin kouhelo. :)

Näin. Palauduimme työelämästä takaisin koulun valkoisille käytäville koko luokan voimin. Vielä tänä aamuna hihkuin "khihihiii pääsee kouluun!!!" Perkele. Jos nyt ollaan rehellisiä niin tällä hetkellä vituttaa ja ankarasti. Aivot tuntuvat yhtä hyödyllisiltä kuin työkalut aivottomalla apinalla. Puolet päivästä vielä jäljellä. Tässä vaiheessa on lähes pakko todeta että nyt on tullut aika masentua. Tätä souvia tulisi jaksaa 3 viikkoa ennen joululomaa. Onneksi tuet tulee torstaina, niin pääsen nollaamaan tekoälyn. Auttakoon armollinen alkoholi. Aamen.