IRC-Galleria

Nyt tiedän mistä kummitukset tulevat!
Kun kaksi ihmistä (mies ja nainen) rakastelevat tai muuten vain harrastavat seksiä, roiskuu eritteitä. Spermaa ja muita aktin nesteitä. Hyvin usein ne valuvat myös lakanoille. Siemennesteessä olevat siittiöt aloittavat perinteisen kilpajuoksun aikaa, elämää ja kuolemaa vastaan. Mällin ollessa lakanoilla, pikku tyttö- ja poikanuijapäät eivät löydäkään munasolua, vaan ainoastaan lakanoiden kuidut...
Siittiöt kulkeutuvat kuituihin ja alkaa uudenlainen luomisprosessi. Vähitellen lakanat ovat tipotiessään ja pariskunta ihmettelee, mikseivät lakanat löydy.

Pienenä tiivistelmänä: Pano -> Sperma -> Lakanat = Kummitus

{Johdanto}

Tanninen sanoo:
saakelin hinttapuli
Lihaaja sanoo:
sanakirja: hinttipuli: alkoholisoitunut koditon homoseksuaali henkilö




LÄNNENSANKARI OSA 1: Nahka rakkuloilla

Tanninen sanoo:
oli synkkä ja myrskyinen yö

Lihaaja sanoo:
ja vain tuuli ujelsi kun lännenmiehen lahkeet lepattivat..
revolverin piippu ujelsi.

Tanninen sanoo:
kaikki ujelsi
preerialla ei ollut mitään mikä ei olisi ujeltanut
lännenmiehen naama oli nyrpeänä, kunnes lopulta syy kaikkeen tähän selvisi

Lihaaja sanoo:
okapensas vilisi edestä kun sankarimme silmiin lensi hiekkaa
nukkumatti olisi paikalla
hetkenä minä hyvänsä

Tanninen sanoo:
ja hän tiesi sen
hän tähyili ympärilleen kotkan katseellaan etsiä mattia
mutta mitään ei näkynyt

Lihaaja sanoo:
vain peräsuolikaasut kiersivät hänen tiukoissa nahkahousuissaan

Tanninen sanoo:
etsien tietään ulos

Lihaaja sanoo:
hän hikoili, pallihiki lehahti nokkaan..
buutsit kiristivät varpaista

Tanninen sanoo:
ja terskanpää huuti vereslihalla armoa viimeöisen bordelli reissun jälkeen
mutta vain tuuli ujelsi

Lihaaja sanoo:
"näinköhän tuli klamydia jo viidettä kertaa, pippeli on jo täysin rakkuloilla" hän ajatteli..

Tanninen sanoo:
kunnes ulinan sekaan sekoittui askeleiden ääniä
hän havahtui jälleen

Lihaaja sanoo:
verisuonet pullottivat, housuissa pullotti

Tanninen sanoo:
ja huomasi matillakin pullottavan,joka oli juuri kävellyt hänen eteen yön pimennosta
"voi sitä pullotuksen määrää" hän tokaisi miellessään

Lihaaja sanoo:
pullat olivat hyvin uunissa, hän kipristeli sormiaan revolverinsa yllä

Tanninen sanoo:
hänen ajatuksensa täyttyivät matin pullotuksen mahtavuudesta ja äärimmäisestä peniskateudesta
mitä tehdä.pakko keskittyä. hän mietti
kunnes

Lihaaja sanoo:
he repivät housunsa riekaleiksi paljastaen kuppaiset kuuppansa jalkojensa välistä

Tanninen sanoo:
voi sitä kiihkoa

Lihaaja sanoo:
he tiesivät ettei tätä tuoksinaa käytäisi revolvereilla
taisto ratkaistaisiin peniksen mitalla

Tanninen sanoo:
ja molempien naamalle levisi leveä virne tämän kaiken tajutessaan. vain he kaksi ja ujellus,joka alkoi jo vituttaa

Lihaaja sanoo:
he asettuivat riviin kaksin... oli aika mitata

Tanninen sanoo:
mutta sitten he molemmat tajusi kaiken mitä oli tapahtumassa. kukaan ei voisi todistaa tätä mahtavaa kamppailua
mitä tehdä

Lihaaja sanoo:
sankarimme tuskaili lopputulosta! matilla oli MAHTIKYRPAE!!!

Tanninen sanoo:
mutta sankari ei luovuttanut
hän mietti miettimistään
kaikkia naisia elämänsä aikana
kunnes

Lihaaja sanoo:
PUFF!!! lännensankarin kyrvän päässä oleva kuppapaise toi hänelle puolensentin eron nukkumatin mahtavaan peenikseen!

Tanninen sanoo:
voi sitä riemua
kunnes yöstä kuului. "onnetonta"

Lihaaja sanoo:
ja nukkumatti oli tiessään. hän oli vain sankarimme mielikuvituksen tuotetta... skitsofreenisen kohtauksen tuottama harhakuva

Tanninen sanoo:
sankarimme katsoi ympärilleen ja huomasi tutun ympäristön ja tutun tunteen
sama pyöreä huone,sama sänky ja samat kusesta märät lakanat

Lihaaja sanoo:
ja vain kuppainen tynkä pullotti alushoisuissa jöpöttäen

Tanninen sanoo:
se olikin vain kaikki märkää unta


LOPPU




Tanninen sanoo:
siinäpä olo vähän novellin tynkää
Tanninen sanoo:
siis oli
Lihaaja sanoo:
mahtava tarina. kaiken kruunasi hieno juonenkäänne. tarinan kerronta oli koskettavaa...
Tanninen sanoo:
tarinan taiteellinen puoli oli kerrassaan mahtavaa
Tanninen sanoo:
SANKARI JA MATTI
Lihaaja sanoo:
tästä jos ei elokuvaa tehdä niin taru sormusten herrasta- sarjaa ei ole ollutkaan..
Tanninen sanoo:
kaksi olikin yksi. mikä loistelias ja omaperäinen keksintö


tarina on messemgerissä väännetty unettomina öinä. eli jouluaattona klo: 2.00

kuuntelen tällä hetkellä reipasta suomipop- rallia nimeltä (esittäjä - kappale) Mokoma - Nujerra ihminen. löysin kappaleen myspacesta. tämä biisi tuo synkimmät ja vihaisimmat ajatukset aivolimojen pimeiltä kujilta keskelle punaisten lyhtyjen aluetta.

aloitan kirjoittamisen lähtien perusaineksista. tunnen sydämeni hakkaavan virvelin tahtiin. nopeasti, tarkasti ja tiukasti nasahtaen. samalla bassorumpu teettää minulle rytmihäiriöitä. tehokkaasti tuntuu katkovan sydämestä lähtevät valtimot ja laskimot... pellit helisevät. lautasten säkenöivä taajuus aiheuttaa vihlomista sydämen alueelle.

bassokitaran sävelet aiheuttavat päänsärkyä, bassontoisto on vaikuttava.
samalla kun basso ja rummut takaavat kovemman luokan perusrytmit sekä takaavat kappaleen fyysisen vaikutuksen voimakkuuden, kitarat rouhaisevat.
lihakseni kouristelevat. kuin olisin keskellä raiskausta, minua repii. eläimelliset halut nousevat.. tekee mieli raadella joku hengiltä ja syödä uhri kunnes hampaat viimein iskevät luuhun. olo on kuin hyeenalla. kitaravallin yli on mahdotonta päästä, murtaminen on mahdotonta ja alittaminen on myös turha yritys puhumattakaan kiertämisestä. nämä taajuudet saavat minut haluamaan verta ja suolenpätkiä.

laulu/huuto/matala murina/korina. nämä viimeistelevät vihaisen olon täydellisesti. Hra Annala on vakuuttava. saan kylmiä väreitä, jotka hiipivät pitkin selkärankaani päätyen lopulta varpaisiin josta palaavat takaisin aivoihin ja kierros alkaa alusta. aallot tuntuvat loputtomilta.
lyriikat tekevät vielä vihaisemman ja väkivaltaisemman tunteen. loputkin järjestä sanoi hyvästi.

missään kohdasta kirjoitusta en hauku kappaletta, päinvastoin.

olen lihatsu. lihaisa ja riisinen. maistun parhaalta kun välissä on suomimakkara ja kaikki mausteet. kaiken tämän järjettömyyden keskellä olo tuntuu perin jumittuneelta ja väsyneeltä. ihmiset... nyt tarvitaan äksöniä hevihipin kilttiin mutta tylsään elämään. istun järjettömyyden reunalla tipahtamaisillani tervalla täytettyyn vallihautaan. ylös on vaikea päästä ja joku älypää varmasti keksii heittää päälle vielä höyheniä. vitin munapää. mielummin jään kuoppaan nuolemaan haaruksiani kuin koira välillä läähättäen.

Uskonko onneen..? Kyllä, mutta mitä on onni? Sanoisin, että sen tietää vain sen kokenut. Jokainen on varmasti tuntenut sen, kaikki eivät silti välttämättä muista kyseistä ajankohtaa. Ehkä se tapahtui viimeksi lapsuudessa. Vain kukin itse tietää. Se on tunnetila. Seesteinen olo. Tämä oli siis pohdiskeleva johdanto, mikä ei oikeastaan liity millään tavalla seuraavaan. Tai sitten liittyy. Emt. Piti nyt vain kirjoittaa jotain hienoa.

Elämäni tuntuu olevan raiteillaan. Se puskee eteenpäin kuin katupora berliinin muuria kaadettaessa. Kyseinen muuri on muuten pientä pätkää lukuunottamatta murusina, jos joku ei tiennyt.
Säännöllisin väliajoin saan pieniä "AHAA!" elämyksiä omasta elämästä. Tajuan asioita, mitkä tulvivat alitajunnan pyörteistä. Näinä hetkinä olen verbaalisesti lahjakkaimmillani. Monen monta runoa ja sanoitusta tullut kirjoitettua tällaisina, oivalluksien ja idealististen visioiden sekunteina. Tunnit vierivät ja kokonaisuus on valmis. Visio omasta tajunnasta ja alitajunnan äänimaailmasta on syntynyt pienenä suttuna paperille. Mieli on virkeänä, silmät loistavat. Silmissä on havaittavissa pientä luomisen intohimon paloa. Mutta se, mitä silmistä näkee, on vain pieni pala suurempaa luomisen tuskaa, joka saattaa olla pitkän ajan jälkeen alitajunnasta pompsahtanut ajatus. Jotkut asiat jää ymmärtämättä tapahtumahetkellä. Nämä saattavat pyöriä alitajunnan pimeimmissä nurkissa vuosia, ennenkuin se uskaltautuu kurkistamaan, että mitä siellä muualla tuumalihaksissa (aivoissa) tapahtuu ja kannattaako sinne mennä juoksentelemaan villisti alastomana. Mutta tunnekuohun saa paperille oikeastaan vain omaksi muistoksi kyseisestä ajankohdasta ja tunnetilasta. Näinä hetkinä kirjoitan ulkopuoliselle todennäköisesti erittäin epäselviä ja vaikeita vertauksia. Tällä hetkellä tunnen onnellisuutta, jota jonkinlaisesta pakkomielteestä nyt analysoin kaiken kansan luettavaksi.. Tässä kohdassa kirjoitusta ajattelenkin, että olenpa idiootti.

Se on blondi. Se on teini. Se on missikisan voittaja... Ja ennen kaikkea, hän on Yhdysvalloista!

http://www.metacafe.com/watch/787063/miss_teen_usa_2007_south_carolina_answers_a_question

"nauroin niin että turahti housuun", "säikähdin niin että turahti housuun", "oli niin söpö että turahti housuun", "vitutti niin että turahti housuun". Tuntuuko tutulta? Ajattelin näin viikonloppuna antaa ihmisille pienen kivan etätehtävän kuin opettaja konsanaan. Lukekaa seuraava ja tehkää niin.


Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/hölmöin kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan aivan hyvä. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten.

oli aika, jolloin krapulassa tehtiin hyppyennätyksiä, annettiin humalassa haastatteluja joissa ei ole päätä eikä häntää ja heitä ihailtiin kaikesta huolimatta. ajat ovat muuttuneet kovin.

http://youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8

jos on tylsää niin tapa vaikka zombeja sillä välin... vai haluatko mielummin uimaopetusta?

http://www.armorgames.com/games/thelaststand_popup.html

Mie ja Peip ons KK joos!