Syntymästä asti, meistä joka ihmislapsi /
kasvaa vanhempien silmissä liian nopeasti.
Sama käsi joka kehdost äidin kättä koski /
kurottaa nyt kioskilla sitä norttiaskii kohti.
Kuinka lyhyt onkaan hetki, lapsi äidin sylis parkuu /
oppii ensiaskeleet, juoksee poliisia karkuu.
Vuodet vaihtuu vilisten, kassit heiluu kilisten /
enemmän ku tuttuu seura virkavallan sinisten.
Nyt vaihtuu leikit lepoo, potkuhousut kalsareihin /
hevoset hepoo ja pinnasänky kaltereihin.
Maitohampaat tippuu, kohta tippuu muutki /
äidinmaidost kalsiumii, murtaa väkivalta luutki.
Jälkikäteen helppo virheit kasvatuksest ettii /
kyyneleet valuu pitkin kossun etikettii.
Joillekki se lapsuus vaan pisara valtameressä /
kehdost hautaan ikuisuus, kui paljo enää edessä?