IRC-Galleria

Äh... Miun larppaustaitojani on kehuttu monesta suunnasta... Oisko se sitten totta..? Kyllä mie eläytyä osaan, sen mie tiedän... Varsinkin hyvässä seurassa jossa uskaltaa eläytyä!

Damion~ Rakas veljeni, toivottavasti viihdyt vampyyrina *bwaahahahahahaha!!!*
Lucas~ Pikku parka, ihan toimetonna joudut kulkemaan ikuisuuden läpi.
Raphael~ Toivon että tukehdut.
Xakara~ Hautausmaalla tavataan.
Rain~ ...Voi pientä *potkaisee sitä päähän*
Death~ Eläkä enää ikinä töni minua pöytään!
Alexandré~ Minen panis sinua.
Emilie~ Ja nyt takaisin ulos siitä!
Lothair~ Oi armas herrani, tervemenoa helvettiin..

Kyl, tapoin oman pomoni, Lothairin. Mie olin totaalisesti menettänyt luottamukseni koko heppuun, jota mie eniten tässä maailmassa arvostin. Tyyppi ei tiennyt mistään mitään ja jotenkin piti testata että toimiko mahtava riittimme eli olimmeko me vampyyrit saaneet jumalten voimat? Minä sitten survaisin sen tikarin Lothairin rinnan läpi ja siihenhän se kuoli. Hah.

Ainut tyyppi jonka kanssa miulla oli jotain lämpimiä tunteita koko pelin aikana oli Lucas. Meillä oli aikalailla sama päämäärä, selvittää oppi-isämme Julianin kohtalo. Ainut, Lucas tahtoi tappaa hänet, minä tahdoin löytää hänen tappajansa ja kostaa. Tai jotain. Lucas oli suloinen poika, oikeasti, minä pelastin hänen henkensäkin yhdessä vaiheessa. Se oli hiukan luontoani vastaan, en vieläkään tiedä että miksi tein sen... Kaipa minä pidin hänestä... Vähän.

Mutta olihan minulla oikein kuumia tunteita rakkaan veljeni Damionin kanssa. Pääsin jopa harjoittelemaan fritsujen tekoa kun muutin hänet vampyyriksi. Hah. Serves him right.

Suurimman osan pelistä minä vain tappelin. Raphaelin kanssa otin yhteen, Death tuli tekemään mustelman persauksiini kun tönäisi minut pöytään, Damionin kanssa toistemme kurkuissa oltiin koko ajan kun hän sai selville todellisen henkilöllisyyteni ja Xakaran minä tahdoin kuristaa.

Kaikki muut tyypit olivat aika yksi ja sama minulle, ei mitään sen kummempia tunnesiteitä. Alexandré olisi voinut löytää itsensä maan alta tosin. En ole homoseksuaali. Ei hänkään, mutta sensuuntaisia vihjailuja tuli kyllä. Perhana.

Elämäni on turhaa. Mitä ihmettä minä voin tehdä nyt? Kaikki on ohi, Julian ei palaa eikä järjestömme voi enää toimia. Aika paskempi juttu.

---

Siinäpä Christianin ajatuksia. Mie niin arvostan kaikkia vampyyrilarpin pelaajia. Heidän ansioistaan mie pystyin pelaamaan elämäni parhaan pelin. Mie todellakin tahdon uudestaan. Christianin on jatkettava elämää. Christian <3

Kiitos kaikille <3

Tian ja Lucas on kyllä paras pari.