IRC-Galleria

syömishäiriöt on perseestä. syömishäiriöt tappaa, tuhoaa, hajottaa, sekä fyysisesti että psyykkisesti. mä vihaan mun vartaloa varmaan ikuisesti, mä mietin päivittäin että tahtoisin taas painaa 39-40 kiloa ja mahtua taas mun ah-niin-ihaniin 32 ja xs-kokoisiin vaatteisiin jota mulla on edelleen vaatekaappi ja varasto täynnä vaikka oonkin jo pari vuotta sitten levinnyt ulos niistä vaatteista. mut paljon enemmän kuin olla luukasa mä tahdon ELÄÄ! elää ja syödä ja saada joskus lapsen ja suunnitella tulevaisuutta ja miljoona muuta asiaa mielummin kuin oksentaa kaikki syömänsä ruoka ulos tai kituuttaa 1000 kalorilla päivässä. ihminen VOI TEHDÄ VALINNAN jos vaan oikeasti haluaa! voi parantua jos vaan oikeasti haluaa. valitettavasti kovin moni vaan ei tahdo. I'd rather be dead than fat. And so you are.

ja mulla keittää NIIN pahasti kaikki nää galleriassa olevat miljoonat 'thinspiration' ja "pro-ana" ja "anoreksia elämäntapana" jnejnejne yhteisöt! ja kaikki nää ihmiset jotka ottavat itsestään kymmenittäin 'thinspis' kuvia jossa esittelevät luitaan muille ja vastaanottavat muilta syömishäiriöisiltä kommentteja tyyliin "voi kun sä oot ihanan laiha! oisinpa mäkin mut kun mä oon tämmöinen hirvee läski! angst angst viil viil". siis ARGH! ihmisen täytyy haluta elämältään jotain muutakin kuin tuota! tekis vaan mieli tarttua ihmiseen kiinni ja ravistella tosi lujaa.

eikö ihmiset tunne mitään vastuuta asioista kun ne tunkee noita luukuviaan nettiin? tuntuuko jotenkin hienolta ajatella että joku mahdollisesti ihailee sun bmi 16 vartaloa niin paljon että haluaa itsensä samaan kuntoon? musta on ihan järkyttävää että ihmiset kannustaa toisiaan yhä syvemmälle syömishäiriöön jakelemalla noita kuviaan sekä thinspisvinkkejään. mä olen ihan varma et silloin kun mä sairastin paljon aktiivisemmin ja pyörin kaikilla ihme sivuistoilla niin meininki oli paranemiseen kannustava eikä sairastamiseen kannustava niin kuin nykyään. mikä ihme juttu tää nykymeininki on?

joskus harvoin mä erehdyn kommentoimaan jonkun häirikön kuvaa ja yleensä vastaus on jotain tyyliin 'vittu sä et tajuu mitään syömishäiriöstä kun sä et oo ite sairastanut. jos mä saan hyvän olon siitä et mun laihuutta ihastellaan niin se ei kuulu sulle pätkääkään joten pidä turpas kiinni ja painu saunan taakse' :> mut siis äh, kun mä nimenomaan tajuan. ja mä nimenomaan tahtoisin sanoa et elämä on ihan kivaa vaikkei painakaan 39 kiloa. mut miksi mä oikeastaan edes välitän siitä että joku haluaa tuhlata elämänsä tuohon paskaan ja tuhota vartalonsa täydellisesti? en mä ees tiedä. mut silti mua sattuu katsella ihmisiä jotka vaan vuodesta toiseen on siinä samassa pisteessä eikä edisty yhtään.

toisaalta mä myös ymmärrän. joskus mun paskan elämän viikon kohokohta saattoi olla se et joku tuli sanomaan kauhistuneen näköisenä et mä näytän ihan järkyttävältä ja oon mennyt ihan liian pitkälle. viel 2 ja 1/2 vuotta sitten harkitsin lukittautuvani asuntooni koska olen niin hirveä läski ja tulevani ihmisten ilmoille vasta kunhan oon laihtunut siedettävän näköiseksi. painoin tuolloin 44 kiloa :)

nykyään kukaan ei enää sano mua laihaksi mut saan kyllä suurimmat mielihyvän tunteeni ihan muista asioista. kuten vaikka noista kahdesta karvapallosta joiden kanssa elän. tai vaikka siitä et nykyään kuukautiset tulevat säännöllisesti joka kuukausi. eikä tartte enää pelätä et sydän pettää yöllä kun se ei oikein enää jaksaisi lyödä.

et näin.