Pur.
Antti poistui keskuudestamme vuosi sitten. Nostin äsken maljan muistolleen, talviomenasiideriä punaisessa viinilasissa.
Aika matalaliitoa taas vaihteeksi. Paniikkikohtauksia vähintään yksi päivässä ja rauhoittavia menee. Maanantaina näin rouva doctorin joka sanoi että olen liian huonossa kunnossa tiiviiseen terapiaan ja että lisää lääkettä kehiin. Ja sitten kun olo on parempi niin haetaan Kelalta rahoitusta terapiaan. Vittu jee. En oikeasti halua enää yhtään lisää lääkkeitä, niitä menee tälläkin hetkellä ihan tarpeeksi. Vihaan niitä saakelin pillereitä mutta tuntuu et olen riippuvainen niistä. Aina kun koetan lopettaa ne niin vajoan niin syvään suohon että lopputulos on se että löydän itseni sairaalan osastolta.
Huoh.